Toukojen torstai
Hei, aloitan synkällä uutisella tämän torstain. Meille ei tule toukovauvaa. Sain keskenmenon viikko sitten rv 17, joka alkoi lapsivesien menolla. Keskenmeno ei käynnistynyt siitä suoraan, joten sitten lääkkeellisesti käynnistettiin viime sunnuntaina. Eli synnytin kuolleen sikiön (sikiö oli kuollut kohtuuni). Synnytys piti tapahtua sairaalassa, mutta ensimmäinen lääke tehosi jo niin hyvin, että synnytys alkoi kotona.
Kuinka elämä voi olla näin raakaa?? Vielä hyväksyn keskenmenon, mutta pitääkö sen tapahtua näin pitkällä raskaudessa, kun on jo tuntenut vauvan liikkeet ja nähnyt hänet ultrassa. Kaikkein pahimmaksi asian tekee se, että todella synnytin hänet kotona vessanpönttöön. Toki hän ei kyllä kokonaisena sieltä ulos tullut, koska oli vielä niin pieni. Kirjaimelllisesti revin hänet sieltä palasina ulos. Näin ne pienen pienet kädet sekä selkärangan ja kylkiluut. Tää on kyllä ihan kauheeta luettavaa ja itkien tätä tänne kirjoitan... On niin tyhjä olo... ei tälläistä toivo kenellekkään.
Synntyksessä ei sitten kaikki syntynytkään, ja illalla rupesin vuotamaan verta. Meinasin pyörtyä kotona, lähdin sairaalaan. Seuraavana päivänä ultrattiin ja pääsin kaavintaan. Koko istukka oli vielä kohdussa. Lääkärit ottivát istukasta koepalan, jos siitä selviäisi jotain miksi näin kävi. Sikiö kyllä vastasi viikkoja, mutta tiedä sitten mikä oli vialla.
Onneksi kyseessä ei ollut ensimmäinen lapsi, saan hirmuisesti voimaa tuosta meidän kolme vuotiaasta pojasta! Ja onneksi on tukea paljon ympärillä. Elämän vaan pitää jatkua, ja aika parantaa haavat. Nyt sitten olen yksi niistä monista jolla on enkelivauva, kyllä voi olla ikävä...
Eli poistanette minut la listalta. Palajan tänne taas joskus kun minulle suodaan onni alkaa odottaa toista lasta ja onni joka kestäisi odotuksen loppuun asti.
Olkaa onnellisia raskaudestanne, vaikka se voi joskus olla vaikeaa! Odotus on todella sen arvoista, kun saatte pienet terveet vauvanne syliinne!
Keinu kukka, Uinu kukka.
Tarita
Kommentit (13)
Olen todella pahoillani, surusi on suunnaton. Voimahaleja sulle ja lämpimiä ajatuksia sinulle ja perheellesi. Todella ikävä asia ja vielä niin dramaattisesti tapahtunut. Onneksi sinulla on perheesi ja muutenkin tukea ympärilläsi. Elämä on ihme, lapsia saadaan ei tehdä, käsittämätöntä mutta totta. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa, sure enkelivauvaasi rauhassa. Uuden vauvan aika on sitten aikanaan. Siunausta!!!
Otan osaa Tarita suureen suruusi :`( Miksi näin pitää tapahtua, miksi ja vielä tässä vaiheessa.....*hali*
Lalla ja pallero
Lämmin halaus sinulle ja perheellesi.
Itse tulin valittamaan tänne, kuinka mä voin huonosti (siis pyörryttää, heikottaa) niin aika hiljaseksi veti kirjoituksesi..
Mä toivon sulle sydämmestäni kaikkea hyvää!
miitu
Olen todella pahoillani Tarita. Voi kun voisin halata sinua lohdutukseksi. Meidän pojan kuoltua (rv 24) tämä runo lohdutti minua:
Tuskin huomaat,
niin hiljaa,
tuskan ote irtoaa
- kun aika on.
-Anja Porio-
Tuska tosiaan loppuu aikanaan, kun surulle antaa tilaa. Otan osaa menetykseesi.
Laru
Olen todella pahoillani! Aivan järkyttävä kokemus, miksi se pitääkin kokea vielä noin hirveällä tavalla.. Saati vielä tässä vaiheessa kun todella tuntee jo vauvan liikkeitä (paitsi en ainakaan minä). Vaikka ainahan se keskenmeno on ikävä kokemus. Voimia kovasti sinulle ja perheellesi! Jännättävää riittää meillä jokaisella toukokuulle asti...
Unelm@ rv 18+3
Isot voimahalit ja pahoittelut Taritalle ja hänen perheelleen! =(
veti kyllä aivan sanattomaksi! Itse kun on nyt rv 17, ei voi uskoa että näin " myöhään" joku voisi mennä vikaan, elämä on niin julmaa välillä.
Eilen heräsin toukan myllerrykseen yöllä, aijon nyt nauttia niistä tuplasti enemmän ja olla liikaa panikoimatta pahasta olosta ym..
Jaksamisia jokaiselle!
Rv 17+1
Olen todella pahoillani, Tarita, ja toivon sinulle ja perheellesi paljon voimia.
Ei sitä ymmärrä, miten niin voi käydä kesken onnellisen odotuksen. Olen aivan sanaton, ja pelko hiipii omaankin mieleen.
sämpyläinen 15+3
Ei voi muuta toivoa sinulle ja perheellesi, kuin paljon paljon voimia ja jaksamista! Käsittämätöntä, miten luonto voi kohdella. Jotenkin niin vaikea uskoa, että kaikella, tuonlaisillakin tapahtumilla, olisi tarkoituksensa. Halauksia!
Menipäs itkuks:( TARITALLE suuret voimahalukset ja jaksamista suruun! eipä tässä nyt sanat enään tulekkaan ja ei löydy sanoja lohduttaa...ja tuossa tilanteessa ei mikään sana vie surua pois:(
ihan kamalaa miten tollasta tapahtuu,ei kenellekkään toivois niitä ikäviä asioita!!Paljon jaksuja sinne!!!!tosi kamala kokemus kyllä!!
Täälä kiva päivä ollut,poika väsähti niin et nukkuu vieläkin uniaan. oltiin kerhossa ja meillä oli kaveri ja sen lapsi kylässä:D kivaa oli!
Ja neuvolassakin kävin aamulla...kaikki oli mallillaan ja sydänäänetkin jumpsutti mukavasti<3 kohdunpohjankorkeuskin mitattiin ja se oli 16cm! viimeks näillä viikoilla oli 14cm et on tuo maha vähän nopeempaa kasvanut;)
Mutta nyt ei jaksa muuta höpistä,aivot lyö tyhjää taritan surullisten kokemusten kuullessa:( voikaahan kaikki hyvin ja onnellista odotusta!!
toymama 16+6
Ajattelin niin että tämän päivän ihana juttu on mukava kertoa mutta toisinpa kävi. Olen tosi pahoillani puolestanne Tarita! En voi uskoa että jotain noin hirveää voi tapahtuakaan. Kyllä elämä voi joskus olla julmaa. Sanattomaksi vetää ja pistää kyllä itkemään. Paljon voimia sinulle ja perheellesi. :`(
Ei, ei voi käsittää... kylläpä on nyt mieli maassa.
Ilouutinen nyt kumminkin on se, että tunsin vauvan ekat liikkeet tänään. Ja kerrankin kun en niitä kuulostellut.
Äh, ei nyt jotenkin pysy ajatukset kasassa. Huomenna lisää.
t:tiitiäinen, poika 1v11kk ja masuvauva rv 15+2
Pahoitteluni, en voi edes kuvitella miten vaikeaa sinulla on. Voin vain toivoa voimia sinulle ja perheellesi surun keskelle. Kyllä elämä voi olla raakaa:(
-Minna-
Olen todella pahoillani Tarita. Lämmin halaus sinulle ja voimia koko perheelle. Sanat eivät riitä...
Kolmeplusyks
Pahoittelut sulle Tarita ja paljon lohtuhaleja!!
Tässä menee ihan sanattomaksi...
-Alpukka rv18+4/19