Rehellisesti, onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi lukioon vai amikseen?

vanha mutsi kirjoitti:

Minulla on 4 jo aikuista lasta. Ei ole minkäänlaista väliä, missä ovat suorittaneet toisen asteen tutkinnon. Sillä paperilla pääsee eteenpäin ihan mihin haluaa. Olen itse akateemisesti koulutettu (vanhan lukioputken mukaisesti), mutta nykyinen järjestelmä on ollut loistava ainakin omille nuorilleni: Yksi jatkoi lukiosta töihin ja perusti oman firman. Kaksi lähti amiksen jälkeen yliopistoon ja ovat jo "melkein maistereita". Yksi reppureissaa tubettamassa pitkin maailmaa, enkä tiedä tuleeko hänestä ikinä mitään, mutta eihän se minun asiani olekaan. Antakaa jokaisen valita oma polkunsa. :)

Ihanasti sanottu sun yhdestä lapsesta "tuleeko hänestä ikinä mitään", vaikka hänestä on tullut jotain ja tekee ilmeisesti juuri sitä, mistä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen surullinen, pojan peruskoulun toikkarin keskiarvo 9.2 mutta ei halunnut lukioon. Halusi amikseen, valmistui nyt joksikin suurtalouskokiksi, toki toikkari oli pelkkää vitosta ja on paikkakunnan suurimman hotellin keittiössä nyt töissä. Vieläkin toivon että kävisi lukion.

Pärjää hän toki kun älykäs on, missä ammatissa vain. No, toteuttakoon unelmiaan. Ihmettelen mihin se lääkärin toiveammatti katosi yläasteen aikana.

Kummilapseni peruskoulutodistus oli myös hyvä, kirjoitti hyvän YO-todistuksen ja...

Haki amikseen kokkilinjalle.

Teki alansa töitä, oli tyytyväinen... paitsi työoloihin ja palkkaan.

Ei vakituista työtä mitenkään eikä täysiä työtunteja, joutuu säätämään useiden työpaikkojen kanssa, että kympin tuntipalkalka ja osa-aikaisuuksilla tulee toimeen.

On nyt yliopistossa.

Olisi ehtinyt yliopistoon 3 vuotta aikaisemmin, jos olisi mennyt suoraan amiksen kokkilinjalle ja jättänyt lukion väliin. Tai 2 vuotta, sillä amiksen ylioppilaslinja oli kaksivuotinen silloin, kun oma lapseni kävin sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amiksesta pääsee töihin lähes varmasti.

Poika valmistui sähkäriksi ja töihin pääsi heti.

Lukiossa pönötetään se 3v ja siitä pitäisi vielä jatkaa, jotta olisi hyötyä.

Moni uupuu tuossa vaiheessa ja käteen jää pelkkä lakki.

Ylioppilastutkinnon suorittaneiden työttömyys on alempi kuin ammattikoulun suorittaiden. Näin se vaan menee

Siis 20-vuotiaana? Et sinä usko tuota itsekään.

Apua mikä kommentti, et kai oikeasti ole jonkun vanhempi ja mieti noin lyhytnäköisesti? Työelämässä merkitys on siinä, mitä tekee noin 25-65-vuotiaana - ei todellakaan sillä, mikä on asema työmarkkinoilla 20-vuotiaana. :D

Eihän mikään estä 18-vuotiaana ammattikoulusta valmistunutta hakemasta yliopistoon. Etkö tosiaan tiedä, että se mahdollisuus heillä on?

Minä en mielestäni ole ajatellut kovin lyhytnäköisesti vaikka en ole määrännyt lapsiani lukioon. Jos alle 30-vuotiaana lapsillani on ollut vakituinen työpaikka ja omistusasunto, niin ei se minusta ole paha asia. On tosin asuntolainaa, mutta opintolainaa ei ole.

No tuo omistusasuminen on taas yksi asia missä kaikki vanhemmatkaan ei enää ymmärrä missä mennään. Voi olla todella huono veto ostaa omistusasunto. Puoli Suomea on tyhjenemässä. Väärältä paikkakunnalta kun menee ostamaan, niin siinä olet sitten loukussa sen kanssa. Ei saa myytyä eikä vuokrattua. Omistusasunto ei tosiaan ole mikään mittari siihen kenellä menee hyvin, se riippuu sadasta eri nyanssista.

Lapsillani on tarkoitus asua pitkään sillä paikkakunnalla, jolta ovat asunnon ostaneet. Ei siis ole ajatusta myydä tai vuokrata vaan asua siinä. Ei se mikään mittari ole, mutta minun mielestäni on parempi näin, että lapseni maksavat asuntolainaa opintolainan sijasta. Tiedän, että opintolaina on valtion takaamaa, mutta ulosottoon se silti menee, jos ei pysty itse maksamaan. Asuntolainan vakuutena on se asunto, ja samaa vauhtia vähenee asuntolainan määrä kuin asunnon arvo. Jos ei pysty maksamaan, ulosotto realisoi asunnon. Tai sitten ei. Nämä asunnot ovat sillä puolella Suomea, joka ei ole aivan heti tyhjenemässä.

Mieheni ja minä olemme hyvätuloisia ja korkeakoulutettuja. Emme missään nimessä hyväksyisi jos lapsemme menisi ammattikouluun tai johonkin junttiin duunariammattiin.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ja minä olemme hyvätuloisia ja korkeakoulutettuja. Emme missään nimessä hyväksyisi jos lapsemme menisi ammattikouluun tai johonkin junttiin duunariammattiin.

Todella surullista sen lapsen kannalta. Usein vanhemmilla on se pakkomielle, että lapsella pitää olla vähintään yhtä hyvä koulutus kuin itsellään, mieluummin parempi. Tämä on varsinkin niillä, jotka eivät itse aikanaan voineet kouluttautua omien kykyjensä ja halujensa mukaan.

Ei ole mitenkään viisasta mennä lukioon, jos lapsella ei ole motivaatiota lukemiseen ja opiskeluun vaan enemmän tekemiseen. Eikä silloin, jos matematiikasta ja kielistä on jo peruskoulussa huonot numerot tai ne ovat teettäneet paljon työtä, myös vanhemmilta.

Esikoinen meni lukioon. Tarkoitus mennä ammattikorkeakouluun sen jälkeen. Lukihäiriö haittaa opiskeluja ja tykkää tehdä käsillä. Kuitenkin innostui lukemaan kirjoituksiin ja nyt hakeekin yliopistoon.

Toinen meni lukioon. Hänellä todella paha lukihäiriö. Vaihtoi amikseen. Lukee siellä ylimääräisiä aineita joilla voi päästä suoraan ammattikorkeakouluun ammattikoulun jälkeen.

Minulle käy ihan mikä vaan koulutus kunhan olisivat onnellisia. Eli ok jos käy vaan amiksen mutta toki kannustetaan opiskelemaan niin paljon kun lapsi jaksaa. Siis lapsi saa tehdä itse valinnat mutta kannustetaan siihen että ei mene siitä missä aita matalin vaan siitä mitä haluaa.

446 jatkaa.

Ja sama harrastusten ja kesätöiden ym kanssa. Eli oma valinta mutta kannustamisen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen surullinen, pojan peruskoulun toikkarin keskiarvo 9.2 mutta ei halunnut lukioon. Halusi amikseen, valmistui nyt joksikin suurtalouskokiksi, toki toikkari oli pelkkää vitosta ja on paikkakunnan suurimman hotellin keittiössä nyt töissä. Vieläkin toivon että kävisi lukion.

Pärjää hän toki kun älykäs on, missä ammatissa vain. No, toteuttakoon unelmiaan. Ihmettelen mihin se lääkärin toiveammatti katosi yläasteen aikana.

Kummilapseni peruskoulutodistus oli myös hyvä, kirjoitti hyvän YO-todistuksen ja...

Haki amikseen kokkilinjalle.

Teki alansa töitä, oli tyytyväinen... paitsi työoloihin ja palkkaan.

Ei vakituista työtä mitenkään eikä täysiä työtunteja, joutuu säätämään useiden työpaikkojen kanssa, että kympin tuntipalkalka ja osa-aikaisuuksilla tulee toimeen.

On nyt yliopistossa.

Olisi ehtinyt yliopistoon 3 vuotta aikaisemmin, jos olisi mennyt suoraan amiksen kokkilinjalle ja jättänyt lukion väliin. Tai 2 vuotta, sillä amiksen ylioppilaslinja oli kaksivuotinen silloin, kun oma lapseni kävin sen.

Sivusta ihmettelen mikä ihmeen kiire ihmisillä on työelämään? Onko sillä niin merkitystä tekeekö 45v vai 40v pituisen työuran?

Tärkeintä on, että menee taitojensa ja kiinnostuksensa puolesta sopivimpaan paikkaan.

Eilinen kommenttini meni "tarkistukseen", eikä koskaan sitten ilmestynyt.

Muistutuksena: Opintopolkuja on monenlaisia.

Itse olen käynyt amiksen ja luokkakavereissani oli opiskelijoita monenlaisilla taustoilla ja tulevaisuuden suunnitelmilla.

Yksi luokkakaveri tuli lukiosta, suoritti amiksen ja päätyi alalle töihin. Toinen tuli lukiosta, suoritti amiksen, on tehnyt muita töitä ja alan töitä ja hakee nyt yliopistoon. Kolmas tuli peruskoulusta, suoritti amiksen ja opiskelee nyt yliopistossa. Itse suoritin amiksen ja opiskelen nyt toista, osaamista tukevaa ja monipuolistavaa, amistutkintoa.

Luokallani oli opiskelijoita teineistä nelikymppisiin. Oli peruskoulusta tulleita, lukiosta valmistuneita, yliopistosta valmistuneita, alalla jo olleita, toisen alan töitä tehneitä, kotiäitejä, ulkomaalaisia... Osa lähti alalle töihin, osa tekee muita töitä, osa lähti opiskelemaan (toinen perustutkinto, ammattitutkinto, amk, yliopisto) ja kaikista en todellakaan tiedä, mitä heille kuuluu.

Suomessa pystyy onneksi liikkumaan melko sulavasti erilaisiin kouluihin. Lukiosta pääsee yhä amikseen ja amiksesta pääsee myös yliopistoon ja ammattikorkeaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo hyllyssä 400 kirjaa, ja olen lukenut 4000 kirjaa, aivan taatusti on käymättä lukiota suurempi yleissivistys. Aivan normaalia monelle. Noin pentuna kuin lukiossa ei mikään edes tartu mieleen, kurssit vaan kahlataan läpi.

No aivan varmasti ei ole. Vai luetko oppikirjoja pääasiassa? Ja eri aloilta? Fysiikka, kielet, kemia, solubiologia? Osaat derivoida?

Lukio ehdottomasti. Sellainen panssarivaunun kokoinen aukko sivistyksessä ei ole viehättävää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo hyllyssä 400 kirjaa, ja olen lukenut 4000 kirjaa, aivan taatusti on käymättä lukiota suurempi yleissivistys. Aivan normaalia monelle. Noin pentuna kuin lukiossa ei mikään edes tartu mieleen, kurssit vaan kahlataan läpi.

Minäkin luen paljon. Todennäköisesti tuplat tuohon sinun neljään sataan, enkä koe että niistä olisin lukion tasoista yleissivistystä saanut. Tiettyjen alojen osaamista ja ymmärtämistä kyllä, mutta kyllä lukio antaa aivan erilaiset eväät.

Vierailija kirjoitti:

Eilinen kommenttini meni "tarkistukseen", eikä koskaan sitten ilmestynyt.

Muistutuksena: Opintopolkuja on monenlaisia.

Itse olen käynyt amiksen ja luokkakavereissani oli opiskelijoita monenlaisilla taustoilla ja tulevaisuuden suunnitelmilla.

Yksi luokkakaveri tuli lukiosta, suoritti amiksen ja päätyi alalle töihin. Toinen tuli lukiosta, suoritti amiksen, on tehnyt muita töitä ja alan töitä ja hakee nyt yliopistoon. Kolmas tuli peruskoulusta, suoritti amiksen ja opiskelee nyt yliopistossa. Itse suoritin amiksen ja opiskelen nyt toista, osaamista tukevaa ja monipuolistavaa, amistutkintoa.

Luokallani oli opiskelijoita teineistä nelikymppisiin. Oli peruskoulusta tulleita, lukiosta valmistuneita, yliopistosta valmistuneita, alalla jo olleita, toisen alan töitä tehneitä, kotiäitejä, ulkomaalaisia... Osa lähti alalle töihin, osa tekee muita töitä, osa lähti opiskelemaan (toinen perustutkinto, ammattitutkinto, amk, yliopisto) ja kaikista en todellakaan tiedä, mitä heille kuuluu.

Suomessa pystyy onneksi liikkumaan melko sulavasti erilaisiin kouluihin. Lukiosta pääsee yhä amikseen ja amiksesta pääsee myös yliopistoon ja ammattikorkeaan.

Tämähän on se systeemin ongelma. Ihmiset kouluttautuvat ja tekevät useita tutkintoja ja tuhlaavat näin veronmaksajien resursseja. Pitäisi olla niin, että yksi tutkinto per taso per nenä ilmaiseksi ja sen jälkeen opiskelu maksaa. Ihan sama maksaako työnantaja vai itse sen lisäkoulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen surullinen, pojan peruskoulun toikkarin keskiarvo 9.2 mutta ei halunnut lukioon. Halusi amikseen, valmistui nyt joksikin suurtalouskokiksi, toki toikkari oli pelkkää vitosta ja on paikkakunnan suurimman hotellin keittiössä nyt töissä. Vieläkin toivon että kävisi lukion.

Pärjää hän toki kun älykäs on, missä ammatissa vain. No, toteuttakoon unelmiaan. Ihmettelen mihin se lääkärin toiveammatti katosi yläasteen aikana.

"Joksikin", miten voi vanhempi noin väheksyä nuorensa valitsemaa alaa? Hienoa, että toteuttaa omia unelmiaan eikä mitään äidin tovetta "lääkäriksi".

No kyllä se routa porsaan kotiin ajaa kunhan muutaman vuoden paiskoo duunia alle 2000 euron palkalla keittiössä Harvempi tuollaisesta kitkuttelusta unelmoi.

Vierailija kirjoitti:

Toivosin että menisi lukioon kun se antaisi aikaa miettiiä ja harkita mihin suuntaisi myöhemmin. - Tiedän kyllä, että ammattikoulun jälkeen voi yhtä hyvin päästä jatkamaan opintojaan ammattikorkeaan yliopisttoon tai vaikka ammattikouluun, Mutta viime aikainen kehituys suosia valinnoissa ensikertalaisia ja ylioppilaita on tehnyt pääsyn ammattikoulupohjalta hankalammaksi.

Ei kai ensikertalaisuuskiintiö vaikuta tilanteessa, jossa ammattikoulun jälkeen jatkaisi yliopistoon. Käsittääkseni ensikertalaisuus vaikuttaa vain ns. saman tasoisiin kouluihin, eli jos olet hakenut ja päässyt ammattikorkeaan, menetät ensikertalaisuuden jos haluatkin vaihtaa yliopistoon. Aiempi ammattikoulututkinto rinnastuu kuitenkin lukioon, joten sen ei pitäisi tässä asiassa vaikuttaa. Korjatkaa jos olen väärässä. Toki lukiopohjalta voi muuten olla helpompi päästä yliopistoon, mutta en tiedä miten ammattikoulun pisteytys tässä menee joten en osaa sitä enempää kommentoida.

Ei ole enää ajankohtainen, meni lukioon ja Hgin Yliopistoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivosin että menisi lukioon kun se antaisi aikaa miettiiä ja harkita mihin suuntaisi myöhemmin. - Tiedän kyllä, että ammattikoulun jälkeen voi yhtä hyvin päästä jatkamaan opintojaan ammattikorkeaan yliopisttoon tai vaikka ammattikouluun, Mutta viime aikainen kehituys suosia valinnoissa ensikertalaisia ja ylioppilaita on tehnyt pääsyn ammattikoulupohjalta hankalammaksi.

Ei kai ensikertalaisuuskiintiö vaikuta tilanteessa, jossa ammattikoulun jälkeen jatkaisi yliopistoon. Käsittääkseni ensikertalaisuus vaikuttaa vain ns. saman tasoisiin kouluihin, eli jos olet hakenut ja päässyt ammattikorkeaan, menetät ensikertalaisuuden jos haluatkin vaihtaa yliopistoon. Aiempi ammattikoulututkinto rinnastuu kuitenkin lukioon, joten sen ei pitäisi tässä asiassa vaikuttaa. Korjatkaa jos olen väärässä. Toki lukiopohjalta voi muuten olla helpompi päästä yliopistoon, mutta en tiedä miten ammattikoulun pisteytys tässä menee joten en osaa sitä enempää kommentoida.

pisteet saa kun on kirjoittanut ylioppilaaksi, pitkä matemAtiikka, saa eniten pisteitä jne. Pääsykokeet.

Riippuu tietenkin siitä mitä kirjoittanut ja miten, pääsee suoraan todistuksella jos riittävästi L, exemioita, ämmäkin kelpaa johonkin jne

Ei ole merkitystä.

Molemmat lapset nepsyjä. Toinen hyvin älykäs, mutta sosiaalisten ongelmien takia oppiminen on takkuillut. Toinen taas älyltään keskitasoinen, kuormittuu herkästi eikä kestä paineita. 

Sanotaanko näin, että jos kumpikin valmistuu jostain, se on heille iso voitto. 

Tänään tulee opintopolkuun tiedot mihin lukioon.