Rehellisesti, onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi lukioon vai amikseen?

Ei kaikilla ole lukupäätä niin sitten amikseen käytännön linjalle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole lukupäätä niin sitten amikseen käytännön linjalle. 

Ei ole olemassa mitään lukupäätä. Se on takamuksesta kiinni.

Kyllä, se oli suuren suuri pettymys, kun ei lapsella ollut lukupäätä.

Kyllä todellakin oli merkitystä. Olen itse köyhästä kodista kotoisin ja minua kannustettiin käymään kouluja niin paljon kuin nuppi kestää. Vanhempani toivoivat minulle helpompaa elämää kuin oma duunarielämänsä. Isä sanoi että palkkansa voi saada muutenkin kuin kädet ruvella raatamalla. Olenkin akateemisesti koulutettu. Kasvatin myös omia lapsiani pienestä pitäen siihen, että koulut on käytävä kunnolla, aina tehtävä parhaansa ja lukioon on tähdättävä. Kunnon koulutus on se, millä tässä maailmassa pärjätään ja pötkitään pitkälle. Tyttäreni valmistui diplomi-insinööriksi miesvaltaiselle alalle ja on valmistumisestaan lähtien ollut vaativissa, koulutustaan vastaavissa tehtävissä, joista maksetaan kunnolla. Poikani puolestaan kävi ammattikorkeakoulun ja valmistui sieltä alalle, josta ei työt eikä palkat lopu nyt eikä tulevaisuudessa. 

Eipä sitä oo pakko olla akateeminen, että on hyvä palkka. Mulla on hyvä palkka, vaikka olen amis. Teen töitä ihmisten kanssa joista osalla on yliopistokoulutus ja osalla amk-koulutus, osalla taustalla ammattikoulutus. Muutamalla on jääneet aikoinaan tutkinnot kesken ja ovat ikuisia ylioppilaita. Joillakin on tutkinto muulta alalta, mutta ovat tälle alalle hakeutuneet tai harrastuneisuuden perusteella ajautuneet. Osa on tullut taloon koulutuksen kautta. 

Palkka meille maksetaan osaamisen perusteella, ei tutkinnon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole lukupäätä niin sitten amikseen käytännön linjalle. 

Hyvä tavaton, on niitäkin jotka ei pääse edes sinne!

Antaa nuoren valita itse!

Mitä se teille kuuluu, omapahn on asiansa!

Toivoisin menevän lukioon ja korkeakouluun, kuten itsekin olen mennyt, samoin sisarukseni ja köyhistä duunarioloista lähteneet vanhempani myös aikoinaan.

Miehen suvussa ei ole yhtäkään ylioppilasta tai korkeakoulutettua missään ikäpolvessa, kaikkia amiksia.

Hm... ei mulla oo lapsia, mutta jos olis niin ei väliä jos on selkeä päämäärä. Jos ei ole, niin kannustaisin ennemmin että menee lukioon selvittelemään mikä olis oma juttu. Ei se välttämättä sielläkään selviä, mutta sitten tehdään uusi suunnitelma siinä kohtaa. :)

Ehdottomasti on merkitystä. Pitää mennä sinne mistä on parempi työura todennäköisesti saavutettavissa kun huomioi henkilön kyvyt ja lahjat. 

Vanhempi opiskelee kaksoistutkintoa, valmistunee vuoden päästä. Nuorempi pääsi juuri ammattikouluun rakennuspuolelle. Hänelle näkisin työuran rakennusinsinöörinä. Hyvin on sillä uralla. 

Ei. Mutta omien lasteni kohdalla lukioon ja korkeakouluun meno oli itsestäänselvyys, koska he kummatkin ovat aina olleet enemmän teoreettisia kuin käytännöllisiä ihmisiä.

No, tuo ei ole kysymys ollut.

Lähinnä nyt pohtinut, miten osaisi suhteutua, jos yksi lapsistani ei menisikään lukion jälkeen yliopistoon vaan ammattikorkeakouluun.

Olen sitä ikäpolvea, että minun aikaan oli vielä yliopistot/teknilliset korkeakoulut. Ja sitten ammattikoulut ja -opistot. Ja minulle ammattikorkeakoulu edelleenkin on ammattiopisto uudelleen brändättynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jo hyllyssä 400 kirjaa, ja olen lukenut 4000 kirjaa, aivan taatusti on käymättä lukiota suurempi yleissivistys. Aivan normaalia monelle. Noin pentuna kuin lukiossa ei mikään edes tartu mieleen, kurssit vaan kahlataan läpi.

No aivan varmasti ei ole. Vai luetko oppikirjoja pääasiassa? Ja eri aloilta? Fysiikka, kielet, kemia, solubiologia? Osaat derivoida?

Lukio ehdottomasti. Sellainen panssarivaunun kokoinen aukko sivistyksessä ei ole viehättävää.

Mun lukiosta on jo 20 vuotta, niin en enää osaa kyllä sanoa, että mitkä asiat olen oppinut lukiossa ja mitkä muuten lukemalla ja olemalla kiinnostunut asioista.

Sen olen kyllä huomannut, että  lukion käyminen ei takaa sitä, että ihmisellä olisi kovin hyvä yleistieto tai sivistystä. Yleensä vain ihmettelen, miten tietämättömiä ihmiset noin yleisesti ovat.

Jos hankkisin lapsia niin mulle olisi sama, kunhan lapsi tietää mitä itse haluaa tehdä. Haluaisin että lapseni olisi onnellinen, itse olen elänyt niin suuren osan elämästä miettien mitä muut ajattelee, onko koulutukseni/työni tarpeeksi hyvää muiden mielestä, se tekee vain onnettomaksi.

Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta toivon kovasti niitä. Nyt ajattelen niin, että kunhan ovat itse tyytyväisiä, niin se on tärkeintä. Toisaalta toivon, että jos he haluavat ammattikoulusta ammatin, niin sitä ennen kävisivät kuitenkin lukion (tai vähintään opiskelisivat kaksois-/kolmoistutkinnon), sillä se antaa nuorelle vielä miettimisaikaa ja lukion käyminen helpottaa, jos haluaa joskus vielä hakea korkeakouluopintoihin. Lukiossa opitaan sellaisia taitoja , joista on hyötyä korkeakouluopinnoissa.

Itse olen siis nyt tutkijakoulussa.

Pääasia ettei tule työhulluksi (romanin rukous )

Pojalle oli selvää että lukio ja yliopisto.

2vanhinta meni lukio/yliopisto. Kolmas halusi kaupalliseen kouluun, vaikka arvosanat olisivat riittäneet lukioonkin. Ei haitannut yhtään ja kaikki kolme ovat jo työelämässä ja pärjänneet hyvin. 

Latinaa ei tarvita pääsykokeissa, vahva maafykebienäi

Latinaa ei tarvita pääsykokeissa, vahva maafykebienäi

Lapsi on amiksessa ja on ollut oikein tyytyväinen valintaansa. Itse olen myös käynyt amiksen mutta työkavereina on vähän joka koulutusasteen porukkaa. Yleensä niillä paremmin koulutetuilla on parempi palkka mutta työkuorma on myös ihan toisella tasolla. Heidän työmatkat ovat palkattomia, sähköpostia perataan vasta illalla jne. En minä kestäisi sellaista painetta. Ihan turha luullakaan että lapseni kaipaisi sellaista.