Lue keskustelun säännöt.
Miehen suostuttelu lapseen
07.06.2023 |
Hei,
Oletteko saaneet aikaistettua lapsenhankintaa suostuttelemalla, jos mies on ollut sitä mieltä, että ei vielä vaan myöhemmin? Onko toiveajattelua, että näin kävisi? Mies haluaa odottaa vielä muutaman vuoden, itse koen että olen täysin valmis, nyt on hyvä hetki.
Kiitos
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: munasolusi talteen pakkaseen
Maksaa tuhansia, jollei kymmentä. Kertapakastus on noin 3t. ja minun tapauksessa voidaan tarvita useita kertoja. Olen tutkinut asiaa eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia.
Ap
Ja kuvittelet että tää sun lapsiprojektisi on jollain tapaa halvempi kuin tuo 3k?? taidat olla idioo tti vai oletatko että yhteiskunta kustantaa itsekkään sikiämisesi?
Jos sulla ei ole 3000 niin sulla ei ole varaa hankkia lasta, ja jos et tätä tajunnut, olet niin tyhmä ettei sinun pidäkään lisääntyä.
Mitä kummaa nyt näin ohiksena? Vauvan voi synnyttää lähes ilmaiseksi, käsittääkseni max. muutaman satasen maksaa se sairaalatouhu. Kotonakin voi synnyttää.
Vähän eri asia maksaa monia tonneja yrityksestä tulla raskaaksi, kuin maksaa tonneja monelle ei kuulle ja vuodelle jaettuna kun lapsi on syntynyt. Minullakaan ei ole nyt heittää viittä tonnia yhtään mihinkään tältä istumalta, mutta olen kyllä vuoden alusta asti käyttänyt jo useammankin tonnin ihan elämiseen.
Olihan tää joku bimboäitiparodia???
Ei ollut, kysy jos on kysyttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP sairastaa Endometrioosia ja on jo 28v. Hänen mahdollisuutensa tulla raskaaksi ovat joka tapauksessa jo olemattoman pienet.
AP:n sijassa eroaisin ja menisin hedelmöityshoitoihin NYT
Eipäs nyt liioitella. Suurin osa 28-vuotiaista sekä endometrioosipotilaista tulee normaalisti raskaaksi. Ja vielä useiden vuosien ajan, 10+. Endometrioosi ei automaattisesti vaikuta hedelmällisyyteen negatiivisesti, riippuu aivan täysin sen asteesta ja sijainnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pitkä parisuhde? Minkäkäisiä olette?
Kolme vuotta. Itse olen 28 ja mies on minua hieman vanhempi.
Ap
No kyllä tuossa vaiheessa jo. Ja tuossa iässä! Alkaa jo olee kohta kiire.
Mies vaikuttaa siltä, että onko ikinä valmis? Mitä enemmän asiaa pitkittää, sitä vaikeampi se on ratkaista.
Joku mainitsi adoption. En ole varma haluanko ryhtyä siihen byrokratian vuoksi. Adoptioviranomaiset kääntävät kivet ja kannot elämästäsi, mitä olen kuullut. Olen esim käynyt aikoinaan terapiassa, mikä saattaisi muodostua esteeksi. En ole myöskään varma, olenko valmis ottamaan vastaan mahdollisesti vaikeasti vammaista lasta. Kaiken lisäksi adoptio on vaikeutunut kuulemma viime vuosina ihan valtavasti ja koko prosessi saattaa olla täysin turha lopulta. Siinä edellytetään mm. viiden vuoden kestänyttä avioliittoa. Emme ole naimisissa tällä hetkellä, eikä olla ehkä menossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ironista.
Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...
Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.
Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.
Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.
Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.
Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.
Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.
Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.
Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.
Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!
Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa.
Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon.
ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä.
Noin erikoinen ratkaisu ei ole kovin yleinen eikä todellakaan sovi ihmisille, jotka haluavat elää monogamisessa parisuhteessa. Että ihan lähetetään toinen pettämään. Vaikka lapsi saisi alkunsa keinohedelmöityksellä, niin aina on kumminkin mahdollista, että lapsi on mukana velan elämässä jollain tapaa ja hänhän haluaa elää lapsivapaata elämää, joten tuskin miellyttävää vaikka kotonaan katsella jotain mukeloa. Eri
Niin, kun kertoo jostain tavasta pitää rakastamastaan ihmisestä kiinni, täytyy muistaa, kuinka vajaavaisella ymmärryksellä sitä sitten kapeasta maailmankuvasta kommentoidaan.
eli kysehän ei ole pettämisestä, jos asiasta on avoimesti yhdessä sovittu.
Toiseksi, pariskunnat voivat olla pitkissäkin suhteissa eri osoitteissa asuen, vaikka tätä on tietysti läheisriippuvaisen vaikea käsittää.
-eri mutta avaralla maailmankuvalla varustettu-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi adoption. En ole varma haluanko ryhtyä siihen byrokratian vuoksi. Adoptioviranomaiset kääntävät kivet ja kannot elämästäsi, mitä olen kuullut. Olen esim käynyt aikoinaan terapiassa, mikä saattaisi muodostua esteeksi. En ole myöskään varma, olenko valmis ottamaan vastaan mahdollisesti vaikeasti vammaista lasta. Kaiken lisäksi adoptio on vaikeutunut kuulemma viime vuosina ihan valtavasti ja koko prosessi saattaa olla täysin turha lopulta. Siinä edellytetään mm. viiden vuoden kestänyttä avioliittoa. Emme ole naimisissa tällä hetkellä, eikä olla ehkä menossa.
Ap
Eikö synnyttämällä ole paljon todennäköisempää saada vammainen lapsi kuin adoptoimalla? Vai tuleeko adoptiolapsi ihan sikana säkissä, olenko käsittänyt kupletin juonen väärin?
Pulla uuniin vaan! Sanot että joko teette vauvan yhdessä tai sitten teet sen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sitä ennenkään ole miehiltä kysytty. elatusmaksut saat joka tapauksessa lakiin perustuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitten myöhemmin valittaa kun mies ei kanna vastuuta lapsesta, jonka pitkin hampain suostui laittamaan alulle.
Todella surullista myös lapsen kannalta.
No mutta aina voi katsos kiristää sitten elareilla, ja sillä ettei saa tavata lastaan. Keinot on monet jos toinen ei tottele.
Miten kiristetään elareilla? Halvemmaksi se lapsen elatus etävanhemmalle tulee kuin lähivanhemmalle. Lapsen tapaamisia ei äiti voi estää, ja mitä se haittaisi jos voisikin kun mies ei halua lapsesta kantaa vastuuta kuitenkaan?
No ei todellakaan tule, kun hankinnoista voi päättää itse. Kun eron jälkeen rahavastuu lapsesta annetaan kokonaan sille ihmiselle joka vihaa sinua, ei tarivtse ihmetellä miten käy. Ydinperheessä on yhteinen talo, jota maksaa molemmat, ja lapset jotka saavat lapsilisän, ja se käytetään lapsiin. Eron jälkeen maksat yksin taloasi samalla kun maksat toiselle 500€/kk ja hän saa vielä siihen päälle yhteiskunnalta melkein 300€. Toki on halvempaa asua yhdessä kuin etäillä.
:D :D
Meinaat että se lähivanhempi sanelee elatusmaksut omasta päästään? Ihan vihan sumentamana perii etäisältä millaisia summia milloinkin lystää? 500 taitaa olla aika harvinainen elari Suomessa, ja varmaa on ettei tuolla summalla pärjää jos asuu lapsen kanssa 24/7 samassa taloudessa. Johan siinä on talokin isompi ja ruokaa menee enemmän, bensoista, lääkkeistä ja kaikesta muusta puhumattakaan.
Älä viitsi mielikuvitella omiasi. Rahalla sitä kuitenkin ja lapsilla muutenkin kiristetää sitten eron jälkeen- tämä on aivan yleistä. Toki se ei ole lapsille hyväksi, mutta jos jo alunalkaen on noin isoja ongelmia miehen kanssa, niin ei kannata lisääntyä, koska lapset siinä kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luulet että kävisi jos tulisit raskaaksi nyt? Miten mies reagoisi?
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ironista.
Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...
Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.
Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.
Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.
Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.
Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.
Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.
Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.
Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.
Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!
Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa.
Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon.
ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä.
Nyt on pakko kysyä, että miksi mies halusi lapsen jos ei kuitenkaan halua olla sen elämässä mukana?
Miten niin ei ole elämässä mukana? Ei vain muuttanut siihen yh-äidin lapsiperhehelvettiin, mutta tyttö on kyllä isänsä luona.
No niin, ajattelin vain kun sanoit ettei miestä tarvittu siihen lapsiperhekuvioon. Ajattelin että lapsiperhekuvio pitää sisällään sen että lapsella on isä.
No ei se mies varmaan niistä yh:n aiemmista lapsista ole vastuussa millään tavalla, mutta omalle lapselleen ON isä, mikäli oikein ymmärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitten myöhemmin valittaa kun mies ei kanna vastuuta lapsesta, jonka pitkin hampain suostui laittamaan alulle.
Todella surullista myös lapsen kannalta.
No mutta aina voi katsos kiristää sitten elareilla, ja sillä ettei saa tavata lastaan. Keinot on monet jos toinen ei tottele.
Miten kiristetään elareilla? Halvemmaksi se lapsen elatus etävanhemmalle tulee kuin lähivanhemmalle. Lapsen tapaamisia ei äiti voi estää, ja mitä se haittaisi jos voisikin kun mies ei halua lapsesta kantaa vastuuta kuitenkaan?
No ei todellakaan tule, kun hankinnoista voi päättää itse. Kun eron jälkeen rahavastuu lapsesta annetaan kokonaan sille ihmiselle joka vihaa sinua, ei tarivtse ihmetellä miten käy. Ydinperheessä on yhteinen talo, jota maksaa molemmat, ja lapset jotka saavat lapsilisän, ja se käytetään lapsiin. Eron jälkeen maksat yksin taloasi samalla kun maksat toiselle 500€/kk ja hän saa vielä siihen päälle yhteiskunnalta melkein 300€. Toki on halvempaa asua yhdessä kuin etäillä.
:D :D
Meinaat että se lähivanhempi sanelee elatusmaksut omasta päästään? Ihan vihan sumentamana perii etäisältä millaisia summia milloinkin lystää? 500 taitaa olla aika harvinainen elari Suomessa, ja varmaa on ettei tuolla summalla pärjää jos asuu lapsen kanssa 24/7 samassa taloudessa. Johan siinä on talokin isompi ja ruokaa menee enemmän, bensoista, lääkkeistä ja kaikesta muusta puhumattakaan.
Älä viitsi mielikuvitella omiasi. Rahalla sitä kuitenkin ja lapsilla muutenkin kiristetää sitten eron jälkeen- tämä on aivan yleistä. Toki se ei ole lapsille hyväksi, mutta jos jo alunalkaen on noin isoja ongelmia miehen kanssa, niin ei kannata lisääntyä, koska lapset siinä kärsii.
Onko lähdettä tuohon että rahalla kiristäminen on yleistä? En edelleenkään ymmärrä miten se onnistuu, kun elarit on ihan lain määräämä maksu, ei lähivanhemman keksintöä. Myöskään tapaamisoikeutta ei voi lähivanhempi estää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ironista.
Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...
Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.
Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.
Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.
Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.
Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.
Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.
Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.
Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.
Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!
Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa.
Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon.
ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä.
Nyt on pakko kysyä, että miksi mies halusi lapsen jos ei kuitenkaan halua olla sen elämässä mukana?
Miten niin ei ole elämässä mukana? Ei vain muuttanut siihen yh-äidin lapsiperhehelvettiin, mutta tyttö on kyllä isänsä luona.
No niin, ajattelin vain kun sanoit ettei miestä tarvittu siihen lapsiperhekuvioon. Ajattelin että lapsiperhekuvio pitää sisällään sen että lapsella on isä.
No ei se mies varmaan niistä yh:n aiemmista lapsista ole vastuussa millään tavalla, mutta omalle lapselleen ON isä, mikäli oikein ymmärsin.
No se on hyvä. Ilmeisesti sitä ei sitten vain lasketa lapsiperhekuvioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron vielä yhden asian. Tässä taannoin mulla oli jotain raskauteen viittaavia oireita ja tein testin. Kun kerroin miehelle siitä ja että tulos oli kylläkin negatiivinen, hän oli pettynyt ja sanoi, että harmi. Mitä ihmettä?
Ap
No sitä ihmettä, että on kohteliasta ottaa osaa toisen oletettuun menetykseen, tuo oli miehen kannalta sellainen sinua tukeva sanailu. Hän ei halunnut lytätä sinua, mutta miettii nyt entistä tarkemmin, joko kannattaa lähteä. Eka vahinko...
Kolme vuotta yhdessä , molemmat kolmenkympin hujakoilla ja vielä pitäisi odotella? Mitä se mies käytännössä haluaa vielä tehdä ennen lapsia?
Katsotaanpas:
- ottaen huomioon nykyisen maailman tilan (kulkutauteja, maailmansodan uhka naapurissa häröilevän hullun diktaatotrin takia), kannattaako tänne tehdä lapsia?
- koulujärjestelmän romahtaminen - kaiken maailman koulurauhan häiritsijät pilaavat opiskelun, heitä ei saa laittaa kuriin, väkivalta kouluissa lisääntyy räjähdysmäisesti - haluatko lapsesi todella tälläiseen kouluun?
- ympäristön mullistukset, ilmastonmuutos ja sen johdannaiset tulevat vaikuttamaan meihin enemmän tai vähemmän, jälkikasvuusi taatusti enemmän - haluatko altistaa heidät tälle?
- teknologisoituva ja koukuttavaksi suunnitelty älylaiteyhteiskunta - voitko taata että saat lapsesi kasvatettua eikä se jää edes vähääkään laitteiden armoille?
- kaiken kallistuminen - luuletko että rahanne riittää?
Tässä hieman mietittävää.
Helppohan on ap:n huudella kun on nainen joka voi toteuttaa lapsihaaveensa lopulta aika helposti ilman miehen suostumusta, mutta jos osat ovat toisin päin, niin mitään ei tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi adoption. En ole varma haluanko ryhtyä siihen byrokratian vuoksi. Adoptioviranomaiset kääntävät kivet ja kannot elämästäsi, mitä olen kuullut. Olen esim käynyt aikoinaan terapiassa, mikä saattaisi muodostua esteeksi. En ole myöskään varma, olenko valmis ottamaan vastaan mahdollisesti vaikeasti vammaista lasta. Kaiken lisäksi adoptio on vaikeutunut kuulemma viime vuosina ihan valtavasti ja koko prosessi saattaa olla täysin turha lopulta. Siinä edellytetään mm. viiden vuoden kestänyttä avioliittoa. Emme ole naimisissa tällä hetkellä, eikä olla ehkä menossa.
Ap
Jos olet kärsinyt mielenterveysongelmista ja sinulla on myös fyysinen vika eli endometrioosi, niin molemmat on periytyviä.
Olet kyllä aika itsekäs, jos haluat siirtää ne lapsellesi. Äiti on itsekäs otus joka ei koskaan ajattele syntyvän parasta, pelkästään mitä itse haluaa.
Toki on väärin hankkiutua raskaaksi, jos toinen ei sitä halua. Jos aihe on kovinkin riitaisa ja olette eri mieltä niin ehdottomasti kannattaa hakea vaikka keskusteluapua. Niin pääsisitte jonkinlaiseen kompromissiin.