Lue keskustelun säännöt.
Miehen suostuttelu lapseen
07.06.2023 |
Hei,
Oletteko saaneet aikaistettua lapsenhankintaa suostuttelemalla, jos mies on ollut sitä mieltä, että ei vielä vaan myöhemmin? Onko toiveajattelua, että näin kävisi? Mies haluaa odottaa vielä muutaman vuoden, itse koen että olen täysin valmis, nyt on hyvä hetki.
Kiitos
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo onnistunut, mutta ennen sitä käytiin juristin juttusilla ja laadittiin sopimus siitä, miten toimitaan vauvan synnyttyä eli maksan edelleen 50% yhteisistä kuluista, vauvalle tehtävistä hankinnoista mies ei maksa mitään eikä miehen tarvitse osallistua vauvanhoitoon sinä aikana, kun minä olen perhevapailla, kotitöistä mies tekee 50 % (mutta vain niistä, jotka eivät liity vauvaan ja sillä tavalla, joka sopii hänelle, en siis voi vaatia pyyhkimään pölyjä jalkalistojen takaa) jne. Eli minä sain vauvan, mutta miehen ehdoilla.
Miksi kukaan haluaisi lasta tuollaisen miehen kanssa? Onko miehellä varmasti niin hyvät geenit, että spermasta kannattaa maksaa?
No jos on kuin ap eli lapsi on saatava ja nyt, niin sitten mies voi sanella ehdot ja ne on todella syytä kirjata paperille. Kun tulee eka riita yösyötöistä, on kätevää ottaa paperi esille ja sanoa, että ennen raskautta lupasit hoitaa lapsen, joten hoida nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP sairastaa Endometrioosia ja on jo 28v. Hänen mahdollisuutensa tulla raskaaksi ovat joka tapauksessa jo olemattoman pienet.
AP:n sijassa eroaisin ja menisin hedelmöityshoitoihin NYT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: munasolusi talteen pakkaseen
Maksaa tuhansia, jollei kymmentä. Kertapakastus on noin 3t. ja minun tapauksessa voidaan tarvita useita kertoja. Olen tutkinut asiaa eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia.
Ap
Ja kuvittelet että tää sun lapsiprojektisi on jollain tapaa halvempi kuin tuo 3k?? taidat olla idioo tti vai oletatko että yhteiskunta kustantaa itsekkään sikiämisesi?
Jos sulla ei ole 3000 niin sulla ei ole varaa hankkia lasta, ja jos et tätä tajunnut, olet niin tyhmä ettei sinun pidäkään lisääntyä.
Mitä kummaa nyt näin ohiksena? Vauvan voi synnyttää lähes ilmaiseksi, käsittääkseni max. muutaman satasen maksaa se sairaalatouhu. Kotonakin voi synnyttää.
Vähän eri asia maksaa monia tonneja yrityksestä tulla raskaaksi, kuin maksaa tonneja monelle ei kuulle ja vuodelle jaettuna kun lapsi on syntynyt. Minullakaan ei ole nyt heittää viittä tonnia yhtään mihinkään tältä istumalta, mutta olen kyllä vuoden alusta asti käyttänyt jo useammankin tonnin ihan elämiseen.
Vähän aiheen vierestä, mutta kotisynnyttäminen maksaa todennäköisesti paljon enemmän, kuin mitä sairaalassa synnyttäminen. Ellei sitten halua olla aivan oman onnensa nojassa ilman minkäänlaista terveydenhuollon ammattilaista paikalla. (Suomessa on myös kriteerit sellaiselle raskaudelle, joka "saa" päättyä kotisynnytykseen). Mutta muuten samaa mieltä siitä, että kaikilla ei ole varaa pakastealkioiden säilömiseen, vaikka olisikin varaa lapseen.
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ironista.
Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...
Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.
Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.
Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.
Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.
Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.
Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.
Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.
Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.
Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!
Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa.
Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon.
ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä.
Nyt on pakko kysyä, että miksi mies halusi lapsen jos ei kuitenkaan halua olla sen elämässä mukana?
Miten niin ei ole elämässä mukana? Ei vain muuttanut siihen yh-äidin lapsiperhehelvettiin, mutta tyttö on kyllä isänsä luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitten myöhemmin valittaa kun mies ei kanna vastuuta lapsesta, jonka pitkin hampain suostui laittamaan alulle.
Todella surullista myös lapsen kannalta.
No mutta aina voi katsos kiristää sitten elareilla, ja sillä ettei saa tavata lastaan. Keinot on monet jos toinen ei tottele.
Miten kiristetään elareilla? Halvemmaksi se lapsen elatus etävanhemmalle tulee kuin lähivanhemmalle. Lapsen tapaamisia ei äiti voi estää, ja mitä se haittaisi jos voisikin kun mies ei halua lapsesta kantaa vastuuta kuitenkaan?
No ei todellakaan tule, kun hankinnoista voi päättää itse. Kun eron jälkeen rahavastuu lapsesta annetaan kokonaan sille ihmiselle joka vihaa sinua, ei tarivtse ihmetellä miten käy. Ydinperheessä on yhteinen talo, jota maksaa molemmat, ja lapset jotka saavat lapsilisän, ja se käytetään lapsiin. Eron jälkeen maksat yksin taloasi samalla kun maksat toiselle 500€/kk ja hän saa vielä siihen päälle yhteiskunnalta melkein 300€. Toki on halvempaa asua yhdessä kuin etäillä.
Muutama vuosi on tosi epämääräinen käsite. Sitäpaitsi se on niin pitkä aika että siinä ehtii jo vaikka erota. Ei kannata liikaa jäädä pähkäilemään. Jos lapsen haluaa,niin se kannattaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron vielä yhden asian. Tässä taannoin mulla oli jotain raskauteen viittaavia oireita ja tein testin. Kun kerroin miehelle siitä ja että tulos oli kylläkin negatiivinen, hän oli pettynyt ja sanoi, että harmi. Mitä ihmettä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ironista.
Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...
Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.
Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.
Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.
Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.
Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.
Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.
Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.
Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.
Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!
Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa.
Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon.
ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä.
Noin erikoinen ratkaisu ei ole kovin yleinen eikä todellakaan sovi ihmisille, jotka haluavat elää monogamisessa parisuhteessa. Että ihan lähetetään toinen pettämään. Vaikka lapsi saisi alkunsa keinohedelmöityksellä, niin aina on kumminkin mahdollista, että lapsi on mukana velan elämässä jollain tapaa ja hänhän haluaa elää lapsivapaata elämää, joten tuskin miellyttävää vaikka kotonaan katsella jotain mukeloa. Eri
Vauva vaikuttaa tosi paljon elämään ja parisuhteeseen. Toivottavasti siitä ei tule kiistakapula. Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ironista.
Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...
Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.
Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.
Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.
Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.
Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.
Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.
Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.
Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.
Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!
Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa.
Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon.
ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä.
Nyt on pakko kysyä, että miksi mies halusi lapsen jos ei kuitenkaan halua olla sen elämässä mukana?
Miten niin ei ole elämässä mukana? Ei vain muuttanut siihen yh-äidin lapsiperhehelvettiin, mutta tyttö on kyllä isänsä luona.
No niin, ajattelin vain kun sanoit ettei miestä tarvittu siihen lapsiperhekuvioon. Ajattelin että lapsiperhekuvio pitää sisällään sen että lapsella on isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakkaus voittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ironista.
Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto.
Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...
Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.
Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.
Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.
Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.
Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.
Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.
Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.
Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.
Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!
Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa.
Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon.
ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä.
Nyt on pakko kysyä, että miksi mies halusi lapsen jos ei kuitenkaan halua olla sen elämässä mukana?
Eri veikkaa:
- geenien jatkaminen
- isimiehen status, voit kertoa olevasi isä (kavereillakin on lapsia, töissä kuulostat vastuuntuntoiselta)
- voi viedä lasta Linnanmäelle ja opettaa kalastamaan eli ns. rusinat pullasta, kivoja juttuja
Jos ehdottaisin tuota omalle miehelleni, veikkaan, että isovanhemmilla saattaisi mennä naama nurin. Joillekin tärkeää on geenien siirtyminen / isyys tavalla tai toisella, joillekin se on ydinperhe tai ei mitään.
Kiitos kuitenkin edellinen anonyymi, kun jaoit kokemuksesi.
eri, mutta jotkut elää miellyttääkseen isovanhempia, jotkut tanssivat isovanhempien pillin mukaan lisääntymispäätöksissään. Toiset tekevät itsenäisiä ja omin aivon ajateltuja suunnitelmia.
elävät omaa elämää, eivät vanhempiensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pitkä parisuhde? Minkäkäisiä olette?
Minä annoin miehelle ultimatuumin että 30 ikävuoteen mennessä jos ei ala yritys niin lähden etsimään halukkaampaa kumppania. Sanoin että jos meillä on niin erilaiset ajatukset elämästä niin parempi että molemmat lähtevät toteuttamaan niitä erikseen. Aivan asiallisesti ja rauhallisesti esitin enkä mitenkään reuhaamalla.
Mies mietti, päätti että tehdään lapsia jos saadaan. Saatiin kolme, ja mies oli ensi hetkestä täysin myyty ja maailman omistautunein isä. Sanoi että hyvä että painostin, hän olisi varmaan odottanut vielä 10 vuotta että on oikea aika, mitä ei itsekään tiennyt mitä se pitäisi sisällään.
Olisi tietysti voinut käydä toisinkin. Olen suoraviivainen ja -puheinen ihminen, ehkä kaikille ei käy sama tyyli.
Miehellä on paniikki. Ehkä voitte sopia vaikka puolesta vuodesta? Siinä ajassa ehtii jo totutella ajatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: munasolusi talteen pakkaseen
Maksaa tuhansia, jollei kymmentä. Kertapakastus on noin 3t. ja minun tapauksessa voidaan tarvita useita kertoja. Olen tutkinut asiaa eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia.
Ap
Ja kuvittelet että tää sun lapsiprojektisi on jollain tapaa halvempi kuin tuo 3k?? taidat olla idioo tti vai oletatko että yhteiskunta kustantaa itsekkään sikiämisesi?
Jos sulla ei ole 3000 niin sulla ei ole varaa hankkia lasta, ja jos et tätä tajunnut, olet niin tyhmä ettei sinun pidäkään lisääntyä.
Mitä kummaa nyt näin ohiksena? Vauvan voi synnyttää lähes ilmaiseksi, käsittääkseni max. muutaman satasen maksaa se sairaalatouhu. Kotonakin voi synnyttää.
Vähän eri asia maksaa monia tonneja yrityksestä tulla raskaaksi, kuin maksaa tonneja monelle ei kuulle ja vuodelle jaettuna kun lapsi on syntynyt. Minullakaan ei ole nyt heittää viittä tonnia yhtään mihinkään tältä istumalta, mutta olen kyllä vuoden alusta asti käyttänyt jo useammankin tonnin ihan elämiseen.
Olihan tää joku bimboäitiparodia???
Vierailija kirjoitti:
Onko pitkä parisuhde? Minkäkäisiä olette?
Kolme vuotta. Itse olen 28 ja mies on minua hieman vanhempi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha sitten myöhemmin valittaa kun mies ei kanna vastuuta lapsesta, jonka pitkin hampain suostui laittamaan alulle.
Todella surullista myös lapsen kannalta.
No mutta aina voi katsos kiristää sitten elareilla, ja sillä ettei saa tavata lastaan. Keinot on monet jos toinen ei tottele.
Miten kiristetään elareilla? Halvemmaksi se lapsen elatus etävanhemmalle tulee kuin lähivanhemmalle. Lapsen tapaamisia ei äiti voi estää, ja mitä se haittaisi jos voisikin kun mies ei halua lapsesta kantaa vastuuta kuitenkaan?
No ei todellakaan tule, kun hankinnoista voi päättää itse. Kun eron jälkeen rahavastuu lapsesta annetaan kokonaan sille ihmiselle joka vihaa sinua, ei tarivtse ihmetellä miten käy. Ydinperheessä on yhteinen talo, jota maksaa molemmat, ja lapset jotka saavat lapsilisän, ja se käytetään lapsiin. Eron jälkeen maksat yksin taloasi samalla kun maksat toiselle 500€/kk ja hän saa vielä siihen päälle yhteiskunnalta melkein 300€. Toki on halvempaa asua yhdessä kuin etäillä.
:D :D
Meinaat että se lähivanhempi sanelee elatusmaksut omasta päästään? Ihan vihan sumentamana perii etäisältä millaisia summia milloinkin lystää? 500 taitaa olla aika harvinainen elari Suomessa, ja varmaa on ettei tuolla summalla pärjää jos asuu lapsen kanssa 24/7 samassa taloudessa. Johan siinä on talokin isompi ja ruokaa menee enemmän, bensoista, lääkkeistä ja kaikesta muusta puhumattakaan.
Liian paljon on lapsettomia naisua, jotka on jäänyt odottelemaan miehen vuoksi. Sitten onkin tullut ero ja uutta mahdollisuutta lapseen ei koskaan tullut.. eli..