Miehen suostuttelu lapseen

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo onnistunut, mutta ennen sitä käytiin juristin juttusilla ja laadittiin sopimus siitä, miten toimitaan vauvan synnyttyä eli maksan edelleen 50% yhteisistä kuluista, vauvalle tehtävistä hankinnoista mies ei maksa mitään eikä miehen tarvitse osallistua vauvanhoitoon sinä aikana, kun minä olen perhevapailla, kotitöistä mies tekee 50 % (mutta vain niistä, jotka eivät liity vauvaan ja sillä tavalla, joka sopii hänelle, en siis voi vaatia pyyhkimään pölyjä jalkalistojen takaa) jne. Eli minä sain vauvan, mutta miehen ehdoilla.

Miksi kukaan haluaisi lasta tuollaisen miehen kanssa? Onko miehellä varmasti niin hyvät geenit, että spermasta kannattaa maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on parempi, että en puhu aiheesta enää miehen kanssa. Mielestäni se ei johda hyvään, jos koko ajan painostan. Se olisi itsellenikin mukavampi, jos keskustelu lähtisi seuraavan kerran miehen aloitteesta.

Ap

saatat joutua odottamaan sitä aloitetta loputtomiin. Entä jos lähestyisit hyvän kautta, eli kun vastaan tulee vauva niin sanoisit aina ihastellen "aww" ja varmistaisit, että mies tietää kuinka onnellinen olisit omasta lapsesta. Kun TV:stä tulee vaikka Juku-Parkin mainos, sanoisit, että tuo olisi kiva juttu sitten joskus kun meillä on perhe. Kun olet miehen kanssa hänen harrastuksessaan, kertoisit, että olisi kiva jos hän opettaisi sitten joskus teidän lapselle tuon taidon jne. Eli maalaisit hänen korvien väliin pikku hiljaa sellaisen mukavan kuvan tulevasta perhe-elämästä.

Ala myös ostella valmiiksi vauvanvaatteita ja jokaisella kauppareissulla hypistele ihan ajan kanssa lasten juttuja ja olisi myös hyvä jos onnistut muutaman kyyneleen tirauttamaan niin näkee mies miten tärkeä asia on sinulle.

Juu eli Hyi ei todellakaan yhtään mitään tuollaista awww p*skaa. Todella säälittävää ja lapsellista. Lisäksi ärsyttävää joten mies lähtee jo ihan siksikin kun ei jaksa katsella tuollaista teatteria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo onnistunut, mutta ennen sitä käytiin juristin juttusilla ja laadittiin sopimus siitä, miten toimitaan vauvan synnyttyä eli maksan edelleen 50% yhteisistä kuluista, vauvalle tehtävistä hankinnoista mies ei maksa mitään eikä miehen tarvitse osallistua vauvanhoitoon sinä aikana, kun minä olen perhevapailla, kotitöistä mies tekee 50 % (mutta vain niistä, jotka eivät liity vauvaan ja sillä tavalla, joka sopii hänelle, en siis voi vaatia pyyhkimään pölyjä jalkalistojen takaa) jne. Eli minä sain vauvan, mutta miehen ehdoilla.

Miksi kukaan haluaisi lasta tuollaisen miehen kanssa? Onko miehellä varmasti niin hyvät geenit, että spermasta kannattaa maksaa?

Mahtaa noilla geeneillä tulla kusipäisiä kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ex sai miehen kannan 'en ehkä halua omia lapsia koskaan' muutettua siihen, että eivät pelkästään päättäneet yrittää lasta, vaan ostivat yksityiseltä IVF hoitoja, miehen maksamana. Kuinka? No, kuukausien painostuksella tunteisiin vetoavine kirjeineen ja runoineen. Lopulta uhkaili, että päättää päivänsä, jolloin äitinsä menettää jälleen yhden perheenjäsenen. Vahvisti uhkaustaan lukittautumalla lääkepurkin kanssa vessaan tai sulkemalla puhelimen ja kaahaamalla autolla pihasta viimeisinä sanoinaan uhkaus ajaa kallioleikkaukseen. Mies koki niin kovaa syyllisyyttä, että on pilannut muutenkin kovia kokeneen ihmisen elämän lopullisesti jos jättää tämän lapsettomaksi, että suostui hoitoihin ajatellen, että lähtee sitten suhteesta kun lapsi on syntynyt. No lasta ei tullut, tuli vain se ero.

Ihan sairasta, mutta ilmeisen tehokasta.

Ei tuo tehokasta ole. Toimii vain tasapainottomiin, kenties läheisriippuvaisiin ihmisiin. Normaali ihminen ei anna kiristää itseään noin.

Ehkä. Tiedän kuitenkin useita perheitä, joissa yksi tai useampi lapsi on tehty painostuksen seurauksena. Osa sittemmin eronnut. Myös tältä palstalta saa usein lukea ohjeita mm jättää ehkäisy omavaltaisesti pois jne. Lapsi nähdään niin vahvasti naisen oikeutena, että miehen kuuluu suostua, ja tähän on kaikki keinot sallittu. Kun kerrot tällaiselle naiselle, että hänen olisi viisainta lähteä kun ovat noin tärkeästä asiasta eri mieltä, saat poikkeuksetta kuulla 'en haluaisi erota muuten hyvästä suhteesta turhaan (!?)' ja 'olen liian vanha löytämään enää toista isäkandidaattia' tai henkilökohtainen suosikkini 'hän ei ymmärrä, että tämä olisi hänenkin etunsa'. Manipulointi tässä asiassa on todella yleistä, tosin miehillä on usein turhaa empimistä, koska manipulaation lopputulos on usein kuitenkin molemminpuolin positiivinen.

Kuulostaa melkoiselta naisvihalta, kun väität että tuo olisi yleistä.

Älä viitsi, tuo on todella yleistä! Eihän tuosta tilastoja ole, mutta omasta ystäväpiiristä tiedän useamman lapsen joka on tullut suostuttelun jälkeen (koska olen osallistunut näihin keskusteluihin kuinka taivutella mies lapsentekoon) ja yhden josta tiedän, että äiti jätti pillerit ottamatta kertomatta isälle (läheinen ystäväni ja itse kertoi) ja yhden josta epäilen, että vahinko ei ollut ehkä ihan täysin vahinko.

Oma lapsi syntyi yhteisestä sopimuksesta eikä kumpikaan koskaan halunnut toista.

En ole se jolle vastaat, mutta minä tunnen enemmän niitä tapauksia, joissa mies on vinkunut vauvaa ja laistanut sitten vastuusta lähes kokonaan vauvan synnyttyä. Tai siis kaatanut 95% vastuusta äidin niskaan. Mikä sitten on yleistä.

varmasti näinkin. Yksi vääryys ei kumoa toista, eikä tästäkään tarvitsisi väkisin tehdä mitään mies-nais -sotaa

En minä tiedä miten tästä joku sota saataisiin aikaan. Mutta tosiaan ainakin oma kokemukseni on käytännössä päinvastainen. Miehet nimenomaan haluavat niitä lapsia (vaikka ensin puhuisivat ihan muuta), mutta vain osa kantaa sitten vastuunsa kun kakka on niin sanotusti housuissa.

onko tästä jotain tilastoa, että juuri ne samat miehet jättää osallistumasta jotka on vaatineet lasta?

(etsin täällä vielä jotain tutkimusta siitä kuinka paljon lapsia syntyy vastoin isän tahtoa koska sellaiselle oli selvästi kysyntää, joten otetaanhan näyttö esiin sitten myös kun väite on toisin päin)

Mä vaan sanoin, että jätän pillerit pois. Oli hänen oma päätöksensä, että olikin valmis lapsiin (ja seksiin ilman kumia). Hyvin on mennyt, lapset 12, 9, 7 ja 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ironista. 

Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto. 

Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto. 

Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...

Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.

Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.

Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.

Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.

Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.

Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.

Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.

Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.

Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.

Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!

Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa. 

Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon. 

ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä tiesin jo ennen vaimoni tapaamista että haluan perheen, poikamieselämä tuntui perin ontolta ja pinnalliselta,  vaikka se vilkasta ja vauhdikasta olikin. Mielestäni on hyvä että mies on kunnolla tiedostanut että mitä elämältään haluaa perheenperustamisen suhteen, siihen asti on parempi elää sitä villiä ja vapaata poikamieselämää.

Eihän hän enää mitään villiä poikamieselämää elä.

Tuossa nimenomaisessa tapauksessa mies tekisi hyvin jos kasvattaisi selkärangan ja sanoisi naiselle että "Sori, en ole oikea sulle, pannaan hackmannit jakoon." 

Tuo ei vain tule tapahtumaan koska nykytilanteessa hän nauttii perhe-elämän hyvistä puolista ilman vastuuta lapsista. Naisen on hyvä tiedostaa tämä ja vetää omat johtopäätöksensä koska kello tikittää.

Miten ihmeessä se selkärangan kasvattaminen ja eroaminen on niin älyttömän vaikeaa joillekin. Jos kannat niinkin isossa asiassa kuin lasten hankinta eriävät, miksi ei vaan tajua erota. Hemmetin itsekästä touhua roikottaa toista tai kuvitella toisen muuttavan kantaansa ja taipuvan toisen tahtoon, oli se sitten hankkimaan lapsia tai olemaan hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ex sai miehen kannan 'en ehkä halua omia lapsia koskaan' muutettua siihen, että eivät pelkästään päättäneet yrittää lasta, vaan ostivat yksityiseltä IVF hoitoja, miehen maksamana. Kuinka? No, kuukausien painostuksella tunteisiin vetoavine kirjeineen ja runoineen. Lopulta uhkaili, että päättää päivänsä, jolloin äitinsä menettää jälleen yhden perheenjäsenen. Vahvisti uhkaustaan lukittautumalla lääkepurkin kanssa vessaan tai sulkemalla puhelimen ja kaahaamalla autolla pihasta viimeisinä sanoinaan uhkaus ajaa kallioleikkaukseen. Mies koki niin kovaa syyllisyyttä, että on pilannut muutenkin kovia kokeneen ihmisen elämän lopullisesti jos jättää tämän lapsettomaksi, että suostui hoitoihin ajatellen, että lähtee sitten suhteesta kun lapsi on syntynyt. No lasta ei tullut, tuli vain se ero.

Ihan sairasta, mutta ilmeisen tehokasta.

Ei tuo tehokasta ole. Toimii vain tasapainottomiin, kenties läheisriippuvaisiin ihmisiin. Normaali ihminen ei anna kiristää itseään noin.

Ehkä. Tiedän kuitenkin useita perheitä, joissa yksi tai useampi lapsi on tehty painostuksen seurauksena. Osa sittemmin eronnut. Myös tältä palstalta saa usein lukea ohjeita mm jättää ehkäisy omavaltaisesti pois jne. Lapsi nähdään niin vahvasti naisen oikeutena, että miehen kuuluu suostua, ja tähän on kaikki keinot sallittu. Kun kerrot tällaiselle naiselle, että hänen olisi viisainta lähteä kun ovat noin tärkeästä asiasta eri mieltä, saat poikkeuksetta kuulla 'en haluaisi erota muuten hyvästä suhteesta turhaan (!?)' ja 'olen liian vanha löytämään enää toista isäkandidaattia' tai henkilökohtainen suosikkini 'hän ei ymmärrä, että tämä olisi hänenkin etunsa'. Manipulointi tässä asiassa on todella yleistä, tosin miehillä on usein turhaa empimistä, koska manipulaation lopputulos on usein kuitenkin molemminpuolin positiivinen.

Kuulostaa melkoiselta naisvihalta, kun väität että tuo olisi yleistä.

Älä viitsi, tuo on todella yleistä! Eihän tuosta tilastoja ole, mutta omasta ystäväpiiristä tiedän useamman lapsen joka on tullut suostuttelun jälkeen (koska olen osallistunut näihin keskusteluihin kuinka taivutella mies lapsentekoon) ja yhden josta tiedän, että äiti jätti pillerit ottamatta kertomatta isälle (läheinen ystäväni ja itse kertoi) ja yhden josta epäilen, että vahinko ei ollut ehkä ihan täysin vahinko.

Oma lapsi syntyi yhteisestä sopimuksesta eikä kumpikaan koskaan halunnut toista.

En ole se jolle vastaat, mutta minä tunnen enemmän niitä tapauksia, joissa mies on vinkunut vauvaa ja laistanut sitten vastuusta lähes kokonaan vauvan synnyttyä. Tai siis kaatanut 95% vastuusta äidin niskaan. Mikä sitten on yleistä.

varmasti näinkin. Yksi vääryys ei kumoa toista, eikä tästäkään tarvitsisi väkisin tehdä mitään mies-nais -sotaa

En minä tiedä miten tästä joku sota saataisiin aikaan. Mutta tosiaan ainakin oma kokemukseni on käytännössä päinvastainen. Miehet nimenomaan haluavat niitä lapsia (vaikka ensin puhuisivat ihan muuta), mutta vain osa kantaa sitten vastuunsa kun kakka on niin sanotusti housuissa.

onko tästä jotain tilastoa, että juuri ne samat miehet jättää osallistumasta jotka on vaatineet lasta?

(etsin täällä vielä jotain tutkimusta siitä kuinka paljon lapsia syntyy vastoin isän tahtoa koska sellaiselle oli selvästi kysyntää, joten otetaanhan näyttö esiin sitten myös kun väite on toisin päin)

Ei ole tutkimusta kuten ei sinullakaan. Oma kokemukseni on kyseessä, ja sinulla omasi.

rakkaus voittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ironista. 

Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto. 

Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto. 

Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...

Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.

Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.

Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.

Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.

Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.

Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.

Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.

Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.

Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.

Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!

Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa. 

Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon. 

ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä. 

Nyt on pakko kysyä, että miksi mies halusi lapsen jos ei kuitenkaan halua olla sen elämässä mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on parempi, että en puhu aiheesta enää miehen kanssa. Mielestäni se ei johda hyvään, jos koko ajan painostan. Se olisi itsellenikin mukavampi, jos keskustelu lähtisi seuraavan kerran miehen aloitteesta.

Ap

saatat joutua odottamaan sitä aloitetta loputtomiin. Entä jos lähestyisit hyvän kautta, eli kun vastaan tulee vauva niin sanoisit aina ihastellen "aww" ja varmistaisit, että mies tietää kuinka onnellinen olisit omasta lapsesta. Kun TV:stä tulee vaikka Juku-Parkin mainos, sanoisit, että tuo olisi kiva juttu sitten joskus kun meillä on perhe. Kun olet miehen kanssa hänen harrastuksessaan, kertoisit, että olisi kiva jos hän opettaisi sitten joskus teidän lapselle tuon taidon jne. Eli maalaisit hänen korvien väliin pikku hiljaa sellaisen mukavan kuvan tulevasta perhe-elämästä.

Ala myös ostella valmiiksi vauvanvaatteita ja jokaisella kauppareissulla hypistele ihan ajan kanssa lasten juttuja ja olisi myös hyvä jos onnistut muutaman kyyneleen tirauttamaan niin näkee mies miten tärkeä asia on sinulle.

Juu eli Hyi ei todellakaan yhtään mitään tuollaista awww p*skaa. Todella säälittävää ja lapsellista. Lisäksi ärsyttävää joten mies lähtee jo ihan siksikin kun ei jaksa katsella tuollaista teatteria.

Ja toi mies ei sitten myöskään pysähtele missään tuijottelemaan omakotitaloja tai jaa linkkejä myynti-ilmoituksiin. Sama koskee autoja ja moottoripyöriä. Todella säälittävää ja lapsellista yritystä saada toinen ymmärtämään miten tärkeä talo tai joku kulkuneuvo miehelle oikein olisi. Painostavaa, suorastaan.

Naisten hedelmällisyys alkaa laskea jo ennen 30 ikävuotta ja laskee kuin lehmänhäntä noin 35 vuoden kohdalla. Endometrioosi vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja sitä sairastavista naisista 35-50 % on hedelmättömiä / lisääntymiskyvyttömiä.

Itse en tilanteessasi odottelisi omakotitaloa ja valmistumista. Jos sulla on valmistumiseen enää 1,5 vuotta aikaa, niin eikö poikaystävän kanssa voisi sopia, että rupeatte yrittämään lasta vuoden päästä? Sitten sulla olisi opintoja jäljellä vain puoli vuotta, jotka voisit suorittaa opinnot loppuun, vaikka tulisitkin raskaaksi.

Jos poikaystävä ei pysty näkemään asiaa sun vinkkelistä ja sopimaan raskaaksi yrittämistä vuoden päästä - etenkin tuon endometrioosin takia - niin sitten luultavasti jäät ilman muksua, ellet hanki miestä, joka on valmis isäksi hetimmiten tai hankit laatuspermaa spermapankista. Pidä puolesi.

Tästä linkistä lisätietoja lisääntymisestä endometrioosia sairastiville naisille:

https://www.medicalnewstoday.com/articles/best-age-to-get-pregnant-with…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on parempi, että en puhu aiheesta enää miehen kanssa. Mielestäni se ei johda hyvään, jos koko ajan painostan. Se olisi itsellenikin mukavampi, jos keskustelu lähtisi seuraavan kerran miehen aloitteesta.

Ap

saatat joutua odottamaan sitä aloitetta loputtomiin. Entä jos lähestyisit hyvän kautta, eli kun vastaan tulee vauva niin sanoisit aina ihastellen "aww" ja varmistaisit, että mies tietää kuinka onnellinen olisit omasta lapsesta. Kun TV:stä tulee vaikka Juku-Parkin mainos, sanoisit, että tuo olisi kiva juttu sitten joskus kun meillä on perhe. Kun olet miehen kanssa hänen harrastuksessaan, kertoisit, että olisi kiva jos hän opettaisi sitten joskus teidän lapselle tuon taidon jne. Eli maalaisit hänen korvien väliin pikku hiljaa sellaisen mukavan kuvan tulevasta perhe-elämästä.

Ala myös ostella valmiiksi vauvanvaatteita ja jokaisella kauppareissulla hypistele ihan ajan kanssa lasten juttuja ja olisi myös hyvä jos onnistut muutaman kyyneleen tirauttamaan niin näkee mies miten tärkeä asia on sinulle.

Juu eli Hyi ei todellakaan yhtään mitään tuollaista awww p*skaa. Todella säälittävää ja lapsellista. Lisäksi ärsyttävää joten mies lähtee jo ihan siksikin kun ei jaksa katsella tuollaista teatteria.

Ja toi mies ei sitten myöskään pysähtele missään tuijottelemaan omakotitaloja tai jaa linkkejä myynti-ilmoituksiin. Sama koskee autoja ja moottoripyöriä. Todella säälittävää ja lapsellista yritystä saada toinen ymmärtämään miten tärkeä talo tai joku kulkuneuvo miehelle oikein olisi. Painostavaa, suorastaan.

Sulla meni nyt pahasti tunteisiin. Ilmeisemmin teet itse juuri tuota painostusta miehellesi. Mutta siinäpä teet. Omapa on valintasi ja parisuhteesi. 

Vierailija kirjoitti:

rakkaus voittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ironista. 

Naiset jotka haluavat lapsia joutuvat vääntämään ja painostamaan vastahakoisia miehiä perheen perustamiseen. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto. 

Naiset jotka eivät halua lapsia (kuten minä) taas ovat miesten vääntämisen ja painostamisen kohteena. Mutta miehelle ero ei ole vaihtoehto. 

Ihan kuin miehet alitajuisesti aina haluaisivat päinvastaista mitä nainen jonka kanssa ovat suhteessa, jotta voivat sitten marttyyrinä voivotella miten eivät saa elää sellaista elämää kuin haluavat...

Tämä. Velanaisena on hämmästyttävän vaikeaa löytää velamiestä. Samaan aikaan lapsia haluavat naiset valittavat että miehensä eivät halua lapsia tai vaikuttaa siltä että vitkuttelevat tahallaan.

Ihmeellinen kohtaanto-ongelma selvästi.

Kyllä. Suurin osa meistä naisista joutuu ottamaan "ehkä joskus" -miehen, vaikka naisella itsellään olisi vakaa ja selkeä mielipide kyllä / ei.

Tosi kiva haarukoida nettideiteissä vela-miehiä, kun niitä rehellisiä löytyy tasan 1 kpl ja sekään ei toiminut ensitapaamisella. Otin sitten "mielipiteettömän miehen", jolle tein vain selväksi oman mielipiteeni.

Mies kehitti itselleen lapsimyönteisen mielipiteen 8v suhteen kohdalla. Olemme jatkaneet suhdetta, mutta en tiedä, miten tästä pääsee yli. Oliko se miehelle vain hetken ajatus, vai katuuko loppuelämänsä. Minä en voi muuta kuin olla avoin kannassani ja näyttää ovea jos mies haluaa mennä. Onko tässä järkeä, voiko tämän päälle rakentaa, en tiedä.

Olkaa rehellisiä, älkää aliarvioiko toisen kantaa, pyydän.

Tämä. Minusta tuntuu, että naisen aina olen "pilaamassa" miehen elämän jollain tapaa vaikka mitä tekisin.

Olen aina tiennyt etten halua lapsia ja ollut siitä äärimmäisen selkeä. Jokaisessa vakavassa suhteessani (3kpl) tämä on ensin ollut ok, mies ollut samoilla linjoilla. Sitten muutaman vuoden päästä mies alkaa haaveilemaan lapsesta ja vihjailemaan miten hieno äiti minusta tulisi. Kantani ei muutu, miehestä tulee onneton ja minä olen siihen syyllinen koska tuhoan heidän "unelmansa". Mutta eroaminen on yhtä tuskaa, vaikka yritän selittää ettei ole reilua kumpaakaan kohtaan olla suhteessa jossa toinen joutuu tekemään näin isossa asiassa kompromissia. Ei, ei, ei saa erota koska sitten olen syypää heidän elämänsä pilaamiseen siten että erosin.

Nyt siis kolmas suhde menossa, kolme vuotta tulee täyteen ja viime viikolla otin puheeksi että voisin varata ajan steriin ja mies hätääntyi asiasta. Kuulema kenties sitten haluaakin lapsia.

Olen käynyt tämän läpi liian monta kertaa, en jaksa enää!

Ellei vela-maailmankuvaasi liity mitään syvempiä filosofisia pohdintoja, eli et vaikka nimenomaan halua lapsetonta antinatalisti-aatteista miestä, on yksi vaihtoehto lähettää mies vaikka vuodeksi tekemään sitä lasta jonkun toisen kanssa. 

Miehen ollessa se lasta haluava, tämä on aika helppo kuvio, ja meillä toimi ihan hyvin. Miehen lapsen äidillä oli jo kolme lasta ennestään, eikä oikeastaan tarvinnut miestäni siihen lapsiperhekuvioon. 

ollaan oltu toista kymmentä vuotta yhdessä, minä vela ja mieheni onnellisesti isä. 

Nyt on pakko kysyä, että miksi mies halusi lapsen jos ei kuitenkaan halua olla sen elämässä mukana?

Eri veikkaa:

- geenien jatkaminen

- isimiehen status, voit kertoa olevasi isä (kavereillakin on lapsia, töissä kuulostat vastuuntuntoiselta)

- voi viedä lasta Linnanmäelle ja opettaa kalastamaan eli ns. rusinat pullasta, kivoja juttuja

Jos ehdottaisin tuota omalle miehelleni, veikkaan, että isovanhemmilla saattaisi mennä naama nurin. Joillekin tärkeää on geenien siirtyminen / isyys tavalla tai toisella, joillekin se on ydinperhe tai ei mitään.

Kiitos kuitenkin edellinen anonyymi, kun jaoit kokemuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu: munasolusi talteen pakkaseen

Maksaa tuhansia, jollei kymmentä. Kertapakastus on noin 3t. ja minun tapauksessa voidaan tarvita useita kertoja. Olen tutkinut asiaa eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia.

Ap

Ja kuvittelet että tää sun lapsiprojektisi on jollain tapaa halvempi kuin tuo 3k?? taidat olla idioo tti vai oletatko että yhteiskunta kustantaa itsekkään sikiämisesi? 

Jos sulla ei ole 3000 niin sulla ei ole varaa hankkia lasta, ja jos et tätä tajunnut, olet niin tyhmä ettei sinun pidäkään lisääntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu: munasolusi talteen pakkaseen

Maksaa tuhansia, jollei kymmentä. Kertapakastus on noin 3t. ja minun tapauksessa voidaan tarvita useita kertoja. Olen tutkinut asiaa eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia.

Ap

Ja kuvittelet että tää sun lapsiprojektisi on jollain tapaa halvempi kuin tuo 3k?? taidat olla idioo tti vai oletatko että yhteiskunta kustantaa itsekkään sikiämisesi? 

Jos sulla ei ole 3000 niin sulla ei ole varaa hankkia lasta, ja jos et tätä tajunnut, olet niin tyhmä ettei sinun pidäkään lisääntyä. 

Mitä kummaa nyt näin ohiksena? Vauvan voi synnyttää lähes ilmaiseksi, käsittääkseni max. muutaman satasen maksaa se sairaalatouhu. Kotonakin voi synnyttää.

Vähän eri asia maksaa monia tonneja yrityksestä tulla raskaaksi, kuin maksaa tonneja monelle ei kuulle ja vuodelle jaettuna kun lapsi on syntynyt. Minullakaan ei ole nyt heittää viittä tonnia yhtään mihinkään tältä istumalta, mutta olen kyllä vuoden alusta asti käyttänyt jo useammankin tonnin ihan elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuutesi kuulostaa siltä, että kun olet saanut miehesi pakotettua lapsentekoon, niin vauvavuonna olet tällä palstalla kirjoittelemassa ketjuun Miksi uupunut äiti ei saa mitään yhteiskunnan apua 🙄

Eli mitenkään ei olla itse valmistauduttu lapsen hoitoon ja elätykseen, ja sitten itketään kun mies ei laitakaan tikkua ristiin ja ollaan niin väsyneitä.

No on siinä aihettakin itkeä kun toinen lapsen vanhemmista kasaa hoitovastuun puolison niskoille. En ihmettele yhtään, jos joku ei valmistaudu noin kusipäiseen käytökseen. Lapsensa hylkäämättömyys on vähän kuin perustason ihmisyyttä.

Ihan oikein ottaa hatkat, jos ei alunperin koko lasta edes halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on parempi, että en puhu aiheesta enää miehen kanssa. Mielestäni se ei johda hyvään, jos koko ajan painostan. Se olisi itsellenikin mukavampi, jos keskustelu lähtisi seuraavan kerran miehen aloitteesta.

Ap

saatat joutua odottamaan sitä aloitetta loputtomiin. Entä jos lähestyisit hyvän kautta, eli kun vastaan tulee vauva niin sanoisit aina ihastellen "aww" ja varmistaisit, että mies tietää kuinka onnellinen olisit omasta lapsesta. Kun TV:stä tulee vaikka Juku-Parkin mainos, sanoisit, että tuo olisi kiva juttu sitten joskus kun meillä on perhe. Kun olet miehen kanssa hänen harrastuksessaan, kertoisit, että olisi kiva jos hän opettaisi sitten joskus teidän lapselle tuon taidon jne. Eli maalaisit hänen korvien väliin pikku hiljaa sellaisen mukavan kuvan tulevasta perhe-elämästä.

Ala myös ostella valmiiksi vauvanvaatteita ja jokaisella kauppareissulla hypistele ihan ajan kanssa lasten juttuja ja olisi myös hyvä jos onnistut muutaman kyyneleen tirauttamaan niin näkee mies miten tärkeä asia on sinulle.

Juu eli Hyi ei todellakaan yhtään mitään tuollaista awww p*skaa. Todella säälittävää ja lapsellista. Lisäksi ärsyttävää joten mies lähtee jo ihan siksikin kun ei jaksa katsella tuollaista teatteria.

Ja toi mies ei sitten myöskään pysähtele missään tuijottelemaan omakotitaloja tai jaa linkkejä myynti-ilmoituksiin. Sama koskee autoja ja moottoripyöriä. Todella säälittävää ja lapsellista yritystä saada toinen ymmärtämään miten tärkeä talo tai joku kulkuneuvo miehelle oikein olisi. Painostavaa, suorastaan.

En ainakaan huomannut että ap olisi sanonut ettei halua sitä taloa? Jos yhdessä sen haluavat niin saahan niitä katsella ja tutkia jos löytyisi joku sopiva.

Mikä siinä on, ettei voi omaa puolisoa kuunnella vaan pitää painostaa niin kauan, että murtuu. Sitten muutaman vuoden päästä ihmetellään, kun kaikki on päin mäntyä ja puoliso katkera ja kärtyinen. Huuuge surprise.

Ehdottomasti lapsi nyt. Muutaman vuoden päästä voi jo olla myöhäistä. Elämä on nyt ei sitten kun.

Raskaaksi tulemisessa voi kestää muutaman vuoden. Kuka tietää?