Elämäsi onnellisin hetki/ajanjakso
Minun kaikkein onnellisimmat hetkeni ovat tapahtuneet vasta aikuisena, mutta toki jouluaatot oli lapselle kaikkein ihaninta aikaa tunnelmineen, lahjoineen herkkuineen varsinkin silloin 60-70 luvulla.
Kommentit (15)
Onnellisin yksittäinen hetki oli, kun tuleva vaimoni muutti Suomeen. Onnellisin vaihe oli, kun asuin ulkomailla ja seurustelin hänen kanssaan. Ei ollut huolta töistä eikä arkisista murheista. Jokainen päivä oli erilainen ja mielenkiintoinen.
Toki lapsuus oli ihanaa mutta parasta oli kun lapset syntyivät ja sai elää heidän kanssaan. Nyt olen mummu ja ihanaa on tämäkin.
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Onnellisin yksittäinen hetki oli, kun tuleva vaimoni muutti Suomeen. Onnellisin vaihe oli, kun asuin ulkomailla ja seurustelin hänen kanssaan. Ei ollut huolta töistä eikä arkisista murheista. Jokainen päivä oli erilainen ja mielenkiintoinen.
Kuullostaa aika ihanalta.💕
Lapsuus ennen koulua oli parasta, huoletonta aikaa maalla eläen.
Kyllä se lapsuus oli parasta. Peruskoulun jälkeen alkoi se aikuistuminen ja kaikki siihen liittyvät ongelmat. Nykyään sitten 38 ja aina väsynyt töiden takia ja samassa oravanpyörässä pyöritään vielä 30 vuotta. Sitten eläke
Varmaan ikävuodet 20-24. Kohta 27 tuntuu että keski-iän katkeruus ja tylsistyminen alkaa nostaa päätään
Kun ainoa lapsi oli 3-15-vuotias. Tein osa-aikatöitä, oli rentoa, vapaata ja riitti aikaa matkustella koko perheen voimin.
Se hetki kun olin koti-äitinä kahden pienen kanssa (hoitovapaalla). Olisi pitänyt olla pidempään, nyt jälkikäteen harmittaa että olin vain vuoden.
Toiseksi onnellisinta aikaa oli opiskeluaika, se oli upeaa, mahtava teekkari-yhteisö!
Lapsuus oli kamala ja täynnä sekopäävanhemman väkivaltaa, siitä ei ole hyvää sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ikävuodet 20-24. Kohta 27 tuntuu että keski-iän katkeruus ja tylsistyminen alkaa nostaa päätään
Elämä on pääsääntöisesti tylsää puurtamista, siksi harvoja hyviä hetkiä kannattaa arvostaa. Eroamalla löydät itsesi allikosta ja sama meno toistuu. Tyytymätön ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.
30-35v.
Työskentelin asiantuntijatyössä tunnetussa tietoliikennefirmassa, 1. lapsemme syntyi.
Hankimme appivanhemmilta perheyrityksen, aloimme hankkia esikoiselle kaveria, tuli kaksoset.
Vuoden päästä alkoikin tulla lunta tupaan.
Nyt alkaa tasaantua elämä taas yli 50- vuotiaana, mutta mitään hyvää ei uskalla toivoa.
Kun leikin hiekkalaatikolla ja äiti huusi ikkunasta:syömään.....
Juuri nyt, 43-vuotiaana. Hyvät tulot, vähän töitä, kivoja vapaa-ajan aktiviteetteja, onnellinen perhe-elämä.
Elämäni parhaat asiat nuorena aikuisena olivat kirkkaasti uskoontulo ja ihmeelliset seminaarit seurakunnan kanssa milloin missäkin päin maailmaa.