Onko kukaan aikuinen sanonut sinulle jotain lyttäävää lapsena?

Minulle perhetuttu sanoi parinakin eri kertana että, onko räkätti paskonut naamalle? Ja naureskeli päälle. Lapsena oli pisamia naamassa, olin silloin joku 7-10 vuotias

No äiti haukkui ihan koko ajan ulkonäköäni, puhetapaani, kiinnostuksen kohteitani, vaatteitani, pituuttani, painoani, hiuksiani, meikkaamista, ihan mitä vaan, jatkuvalla syötöllä. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Sitten vielä ihmetteli, kun olin niin vaisu ja arka, enkä "pitänyt puoliani". Jos olisin pitänyt puoliani, olisi joko tullut selkään, lisää haukkumista tai mykkäkoulua. Pakoon ei päässyt.

Isä sitten taas pilkkasi ja avoimesti naureskeli kaikelle mitä yritin tehdä tai mistä pidin. Kylläpä on huonoa musiikkia ja ruma juliste ja oikeastiko aiot noita housuja pitää. Oli niin hauskaa hah hah.

Näin aikuisena ihmettelen, että mistä tämä oikein tuli. Oliko vanhemmat niin heikkoitsetuntoisia, että piti päämäärätietoisesti lytätä lapset, ettei näille vain tule yhtään parempi elämä? Sitä voivat sitten ihmetellä hoitolaitoksissaan, kun lapset eivät käy katsomassa eikä lastenlapsia tullut.

Opettaja sanoin tokaluokalla, että sä et osaa laulaa yhtään. Eipä ole sen jälkeen laulattanutkaan.

Minulle oma äiti huusi ja ilkkui päivittäin siitä lähtien kun olin noin 8-vuotias siihen asti kunnes muutin pois 19-vuotiaana. Olin mm. angstinen p*skiainen, ujo nyhvä, kukaan ei koskaan haluaisi olla ystäväni, olen ällöttävä ja itsekeskeinen. Olin kuulemma pilannut äitini elämän koska hän ei päässyt minun takiani tekemään asioita joita olisi halunnut (vaikka ihan suunniteltu lapsi olin), häpesi sitä minkälainen minusta tuli ja kasvoi, toivoi että olisi "pitänyt jalkansa kiinni etten olisi syntynyt", kertoi päivittäin ettei minusta tule mitään ja kun olin muuttamassa pois opiskelemaan niin joka päivä sain kuulla että "ongelmia tulee sano minun sanoneen, sinä et siellä yksin pärjää".

Noh, pärjäsin ja pärjäsin hyvinkin, olen nykyään psykiatri ja on mies ja perhe ja paljon ystäviä. Äiti tosiaan nykyään ihmettelee miksi en halua hänen kanssa soitella tai tulla käymään tai miksi ei lapsenlapsia usein saa nähdä. On se ihmeellistä että on ihminen ei ymmärrä tekojensa seurauksia.

Totta helkkarissa, vanhemmat ei muuta tehneetkään ja äiti jatkaa sitä vieläkin vaikka olen 45-vuotias ja lapseni kasvattanut. Molemmat vanhemmat on narsistisia säälittäviä juoppoja, en hoida kumpaakaan enkä ole enää missään tekemisissä. Elämänlaatuni parani heti.

Mua ja mun mutsia häiritsi joskus vähän kun faija kehui aina minua kavereilleen ja tutuille ihan poskettomasti. Ilman ihan todellista perustetta. Eipä tuosta nyt sentään mitäön traumoja jäänyt, mutta ei tuollainenkaan ole välttämättä aina kivaa. Alkaa tulla paineita elää odotusten mukaisesti. Kannustaminen toki on hyvä asia.

Kotona rohkaistiin. Kiitos siitä sin e pilven päälle. Opettajat lyttäsivät kilpaa. Matikka oli alakoulussa vaikea ja opet piti vähän heikkolahjaisena. Olen nyt opppineempi kuin niistä yksikään, lisensiaatti. Matikka oli sivuaine yliopistossa.

On sanottu, mutta mitä siitä. Tiesin, ettei se ole totta enkä antanut häiritä. Nykyään liioitellaan kaikkea. Ei kukaan voi elää kuulematta negatiivisia asioitakin.

Vierailija kirjoitti:

En muista että minulle olisi ikinä sanottu mitään kannustavaa.

Isosiskoni lyttäsi ja haukkui ja nälvi minua 24/7 eikä sitä estetty.

Tekee sitä edelleen (nykyään vain selkäni takana kun en ole tekemisissä) ja yritti tehdä sitä myös lapsilleni (syy miksi katkaisin välit).

Mun sisko ei useaan vuoteen edes käyttänyt mun nimeä vaan loukkaavaa lempinimeä kaiken muun pskan lisäksi.

Todellakin,  ja vertailtiin aina muihin.

Sillä ja sillä oli paaaljon parempi todistus kuin sinulla.

Se ja se sai paljon paremman arvioinnin.

Sinusta ei tuu kyllä yhtään mitäään ,et saa koskaan mitään aikaseksi,etkä yritä edes,  kaikki muut saa tehtyä kaiken aina..

Tuota kuuntelin koko lapsuuden ja nuoruuden.

t.opettajan lapsi.

Omat vanhemmat haukkuivat tyhmäksi ja avuttomaksi usein. Minulla oli keskittymisvaikeuksia koulussa ja kiusattiin veljen takia. Muistan kerran saaneeni ala-asteella kokeesta 9 ja minulle vain sanottiin "älä nyt suotta iloitse, seuraavat numerot on taas huonoja."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista että minulle olisi ikinä sanottu mitään kannustavaa.

Isosiskoni lyttäsi ja haukkui ja nälvi minua 24/7 eikä sitä estetty.

Tekee sitä edelleen (nykyään vain selkäni takana kun en ole tekemisissä) ja yritti tehdä sitä myös lapsilleni (syy miksi katkaisin välit).

Mun sisko ei useaan vuoteen edes käyttänyt mun nimeä vaan loukkaavaa lempinimeä kaiken muun pskan lisäksi.

Muakin sisko haukkui ja nimitteli. Vanhemmat vaan naureskelivat mukana. Aivan sairasta toimintaa.

Ei kehuttu eikä kannustettu. Tosin odotettiin jotakin sellaista mitä saappaita en pystynyt täyttämään. Olin aina "ihan" nätti tms. Aina käytettiin sanaa "ihan" ja vertailtiin muihin.

Ei minua ole koskaan tuonkaan jälkeen oikeastaan kehuttu tai kannustettu missään. Kukaan ei ole koskaan sanonut "rakastavansa" minua. 

En halua valittaa mutta täyttä faktaa.

Olen nuorin lapsi ja äiti sanoi että ei olis minua halunnut, mutta isä halusi vielä yhden lapsen.😒

Olen jo yli 70 v, mutta tuota en unohda.

Koko lapsuuteni tunsin nahoissani, että vanhempi veli oli äidin rakas.

Hänelle tytöt eivät olleet mitään.

Koko ajan. Lähinnä on vaikeaa muistaa jotain positiivista.

Ehkä juuri sen takia minulla on kova näyttämisen tarve niin että se menee välillä älyttömyyksiin. Yritän oppia ajattelemaan, ettei minun tarvitse aina olla paras kaikessa ja kelpaan silti.

Ja ehkä sen takia vedän puoleeni miehiä, jotka ensin kehuvat ja parisuhteessa alkavat pikkuhiljaa nälviä ja haukkua, ja sitten lopetan suhteen. Olisipa jossain joku mukava mies, joka ei hauku.

80-90-luvulla niin kävi joillekin kotona, tarhassa, koulussa, hammaslääkärissä ja muualla. Edelleen aikuisena joillakin jatkui. Vaikka ihmiset yrittivät suojata itseään.

on sanottu, itse taas oon lastani kannustanut ja arvostanut

Vierailija kirjoitti:

Mulla on myös matemaattisia vaikeuksia ja en varmaan olisi jaksanut elämää, jos olisin nuori nykyaikana. Nykyään pitää jo seiskaluokalla tietää, ottaako lukiossa lyhyen vai pitkän matikan ja luonnollisesti kaikki valitsee pitkän, koska ilman sitä on turha haaveilla korkeakouluopinnoista. Pitkän matikan yletön painotus muilla kuin matemaattis-luonnontieteen ja tekniikan aloilla, myös amk:n puolella, on älyttömyyden huippu. Samoin myös päättäjien jankutus, että kaikkien 2000-luvulla syntyneiden tulisi olla korkeakoulutettuja. 

Nykyään moni nuori tuntee olevansa kelvoton jo ilman, että siitä hänelle erikseen toitotetaan.

tulee muuttumaan v 2026,  äikkä on se josta saa parhaimmat pisteet, nyt on pitkä matematiikka.