Miksi lääkäri ei suhtaudu vakavasti kun kerron vaivasta

Mikä se vaiva on?

Ei valitettavasti pysty. Tai halua.

Kerro meille niin me diagnosoidaan sut.

Luulotautiin ei ole parannuskeinoa.

Kaikkia sairauksia ei ole helppoa löytää. Mitä oireita sinulla on? Onko ulkoiset tekijät tutkittu, onko kotona tai työpaikalla esimerkiksi sisäilma ongelmia?, ne voivat aiheuttaa monenlaisia oireita...

Minkä alan vaiva? Sisätautien? Osa on haastavia diagnosoida. Avaa nyt vähän.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se vaiva on?

Tätä minäkin kysyisin. Jos vaiva on johtanut psykepuolen tapaamiseen, niin mistään kiputilasta (paitsi ehkä fibromyalgiasta) tai vastaavasta fysiologisesta oirekuvasta tuskin on kyse. Psykosomaattinen epäily?

Mun sukulaiseni vaivaa ei myöskään otettu todesta vaan kuitattiin sillä, että se vaan kuvittelee. Sitten kun kipuihin lopulta uskottiin, syöpä olikin niin pitkällä, että mitään ei voitu enää tehdä.

Joskus vauhtia kannattaa hakea yksityisen puolen kautta, jos vain suinkin mahdollista. Jo yhdellä käynnillä saattaa saada lähetteen erikoissairaanhoitoon julkiselle ja homma lähtee etenemään. Terveyskeskus ei tähän aina pysty vaiva olisi todellinen. Perhepiirissä ainakin kahdessa tapauksessa toimittu näin, kun muuten ei ole asia edennyt ja ongelmat ovat olleet todellisia. Kaikissa tapauksissa kyse eri henkilöistä.

Naisten terveyshuolia ei oteta terveydenhuollossa vakavasti ja niitä suorastaan vähätellään. Tämä on ihan tutkittu juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulaiseni vaivaa ei myöskään otettu todesta vaan kuitattiin sillä, että se vaan kuvittelee. Sitten kun kipuihin lopulta uskottiin, syöpä olikin niin pitkällä, että mitään ei voitu enää tehdä.

Joskus vauhtia kannattaa hakea yksityisen puolen kautta, jos vain suinkin mahdollista. Jo yhdellä käynnillä saattaa saada lähetteen erikoissairaanhoitoon julkiselle ja homma lähtee etenemään. Terveyskeskus ei tähän aina pysty vaiva olisi todellinen. Perhepiirissä ainakin kahdessa tapauksessa toimittu näin, kun muuten ei ole asia edennyt ja ongelmat ovat olleet todellisia. Kaikissa tapauksissa kyse eri henkilöistä.

Juuri näin. Jo yksi käynti hyvällä kokeneella lääkärillä voi ratkaista tilanteen. Saa työdiagnoosin, lähetteen erikoissairaanhoitoon ja homma etenee. Toista kuin juuttua tk:n jonoihin kuukausiksi. Kaikkihan tuon tietää, jollain vain politiikka ja ideologia on esteenä.

Tämä nyt on arkipäivää. Vika päässä oli kasvain, joka tuhosi pysyvästi työkyvyn ja normaalielämä, koska YKSIKÄÄN lääkäri ei uskonut.

Kun eka oli sitä mieltä, ettei vikaa ole, toinen oli tutkimatta samaa mieltä ja niin edespäin. Tuurilla osui kohdalle lopulta lääkäri, joka totesi, että nyt hän tutkii sinut, ei papereita. Kasvain löytyi. Yli 10v pompottelun jälkeen. Ei ollut syöpä, tuhosi vain hermoston ja muut osat siltä alueelta.

Tämä maa on mätä.

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulaiseni vaivaa ei myöskään otettu todesta vaan kuitattiin sillä, että se vaan kuvittelee. Sitten kun kipuihin lopulta uskottiin, syöpä olikin niin pitkällä, että mitään ei voitu enää tehdä.

Joskus vauhtia kannattaa hakea yksityisen puolen kautta, jos vain suinkin mahdollista. Jo yhdellä käynnillä saattaa saada lähetteen erikoissairaanhoitoon julkiselle ja homma lähtee etenemään. Terveyskeskus ei tähän aina pysty vaiva olisi todellinen. Perhepiirissä ainakin kahdessa tapauksessa toimittu näin, kun muuten ei ole asia edennyt ja ongelmat ovat olleet todellisia. Kaikissa tapauksissa kyse eri henkilöistä.

Tämähän se on juuri tavoite että potilas hakeutuu yksityiselle jotta saadaan isommat rahat pois ja supistettua julkista terveyskeskuspuolta. Vakuutukset alkaa tehdä kauppansa. Jos ei ole varaa, sitten menehdyt sairauksiisi.

Koska et kerro mikä vaiva on kyseessä, on aika vaikea arvioida, onko jotain väärää päässyt tapahtumaan. Kuitenkin nykymaailmassa vallitsee myös kova medikalisaation ongelma eli kaikenlaista normaalia elämään kuuluvaa asiaa yritetään väkisin vääntää jonkinlaiseksi sairaudeksi. Elämään kuuluu paljon erilaisia oireita ja vaivoja, jotka eivät kaikki todellakaan ole sairauksia vaan osa ohimeneviä tiloja tai toiset ehkä pitkäaikaisia asioita mutta enemmän ehkä ominaisuuksia kuin sairauksia.

Pudota painoa ja lisää liikuntaa. Sillä vaivasi paranee.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on arkipäivää. Vika päässä oli kasvain, joka tuhosi pysyvästi työkyvyn ja normaalielämä, koska YKSIKÄÄN lääkäri ei uskonut.

Kun eka oli sitä mieltä, ettei vikaa ole, toinen oli tutkimatta samaa mieltä ja niin edespäin. Tuurilla osui kohdalle lopulta lääkäri, joka totesi, että nyt hän tutkii sinut, ei papereita. Kasvain löytyi. Yli 10v pompottelun jälkeen. Ei ollut syöpä, tuhosi vain hermoston ja muut osat siltä alueelta.

Tämä maa on mätä.

Minulla vähän samanlaisia kokemuksia. Viisitoista vuotta juoksin lääkäriltä toiselle valitellen vaivoja jotka eivät millään lähde pois. Viimein löytyi sairaus joka jo oli ehtinyt tehdä paljon tuhoa kropassa. Vuosia ollut nyt työkyvytön. En tiedä ehdinkö ennen eläkeikää toipua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulaiseni vaivaa ei myöskään otettu todesta vaan kuitattiin sillä, että se vaan kuvittelee. Sitten kun kipuihin lopulta uskottiin, syöpä olikin niin pitkällä, että mitään ei voitu enää tehdä.

Joskus vauhtia kannattaa hakea yksityisen puolen kautta, jos vain suinkin mahdollista. Jo yhdellä käynnillä saattaa saada lähetteen erikoissairaanhoitoon julkiselle ja homma lähtee etenemään. Terveyskeskus ei tähän aina pysty vaiva olisi todellinen. Perhepiirissä ainakin kahdessa tapauksessa toimittu näin, kun muuten ei ole asia edennyt ja ongelmat ovat olleet todellisia. Kaikissa tapauksissa kyse eri henkilöistä.

Tämähän se on juuri tavoite että potilas hakeutuu yksityiselle jotta saadaan isommat rahat pois ja supistettua julkista terveyskeskuspuolta. Vakuutukset alkaa tehdä kauppansa. Jos ei ole varaa, sitten menehdyt sairauksiisi.

Ei siihen vakuutusta tarvitse, että käy kerran yksityisellä. Oma henki tai pysyvä vaiva on aika kallis hinta siitä, että haluaa kannattaa nykyistä toimintamallia.

Pari vuotta ollut vaiva. Jos ei ole sinä aikana pahentunut niin tuskinpa mitään vakavaa on koska muutenhan se varmasti olisikin jo edennyt. Ja jos noin vaikeasti on tunnistettavissa, ei siihen varmaan mitään hoitoa olisi kuitenkaan tarjolla, joten onko diagnoosillakaan mitään väliä? Jos vaan oppisi elämään asian kanssa...?

Suomessa on muita pohjoismaita korkeampi kuolleisuus ja rahaa käytetään terveydenhuoltoon vähemmän. Tämä on se hinta. Tulee halvemmaksi näin.

En kertonut tarkoituksella oireita. Väitän että lääketiede kykenee löytämään jotain fyysisiä vikoja mutta somaattiset ongelmat jäävät hoitamatta.

AP

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ollut vaiva. Jos ei ole sinä aikana pahentunut niin tuskinpa mitään vakavaa on koska muutenhan se varmasti olisikin jo edennyt. Ja jos noin vaikeasti on tunnistettavissa, ei siihen varmaan mitään hoitoa olisi kuitenkaan tarjolla, joten onko diagnoosillakaan mitään väliä? Jos vaan oppisi elämään asian kanssa...?

Saattaapa olla ettei hoitoa ole tarjolla tai sitä ei ole edes olemassa. En minä sitä tarkoita että lääkärit pahuuttaan jättävät potilaat ilman hoitoa.

AP