Mitä syitä voi olla siihen, ettei ihminen harrasta tai pidä liikunnasta?

Itsellä oli enemmän kyse identiteetistä. Kun sain sen muutettua, alkoi lenkillä käyminen tuntua luonnolliselta.

Aiheuttaa päänsärkyä ja huonoa oloa.

Tuntuu pahalta kehossa. Ei tule mitään energiapiikkiä.

Lapsena pakotettu, ja kun aikuisena saa itse päättää niin ei harrasta sellaista.

Aina sanotaan, että urheilusta keho saa endorfiinipurskeen. En ole kyllä sellaista koskaan kokenut.En tykkää hikoilusta. Aikuisiällä olen vasta oppinut tykkäämään esim. uinnista.

Kakku

Hikoiluttaa, hengästyttää ja ikävyttää.

Liikunnasta saatava hyvä olo on kuin pölyjen pyyhinnästä saatava hyvä olo. Tietää, että auttaa ja onhan se kiva, että on tehty, mutta mieluummin jättäisi muiden tehtäväksi.

Itselläni koululiikunta tuhosi kaiken mielenkiinnon liikuntaa kohtaa vuosiksi. Ainakin 90-luvulla liikuntatunnit olivat jatkuvaa kilpailua, mittaamista, vertailua ja lannistamista, josta oli liikunnan riemu ja hyvä olo kaukana. Kaikkia lajeja oli pakko kokeilla vaikkei suurin osa tajunnut niistä mitään. Tekniikkaa ja sääntöjähän ei voitu opettaa.

Kun aikuisiällä ostin sukset ja aloin hiihtää, oli ihmeellistä tajuta, miten mukavaa sekin laji oikeasti on. Vasta nyt neljäkymppisenä voin sanoa, että oikeasti nautin liikunnasta ja saan siitä hyvää oloa.

Minulla syy oli pitkään koululiikunnan jättämä ikävä olo. Onneksi pääsin siitä yli. Meidän opettaja oli aivan kamala, ja nautti oppilaiden haukkumisesta ja nöyryyttämisestä.

Äitini ei ole koskaan harrastanut liikuntaa tai urheilua. Hänellä on riittänyt tekemistä elämässä

Persoonan piirre vain. Mulla on ainoastaan yksi liikuntalaji, josta oikeasti pidän (tanssi). Kaikki muut on pakkopullaa. Jotenkin järjettömiä ja/tai tylsiä. Joistakin tulee pää kipeäksi. Joitakin jopa vihaan (joukkuepelit).

Välillä olen huolissani kunnostani. Joskus yritän treenata lihaskuntoa enemmän, mutta sitten se kuitenkaan jää, koska aikaa ja intoa ei ole oikein koskaan. On niin paljon muita mielekkäämpiä juttuja kuin tehdä väkisin jotain, mistä ei saa mitään iloa.

Jalat liikkumisen jälkeen niin kipeät että hyvä kun pystyy seisomaan.

Halvaantuminen kaulasta alaspäin.

En keksi yhtään syytä miksi pitäisi liikkua tai urheilla. Olen kohta viisikymppinen, normaalipainoinen epäterveellisestä ruokavaliosta huolimatta ja oikein terve. Hyvät geenit ilmeisesti. Enkä ymmärrä miksi liikkuisin, ei siitä minulle mitään hyvänolontunnetta tule.

En jaksa töiden jälkeen lähteä lenkille. Vesijumpassa käyn kerran viikossa. Palaudun hektisestä työpäivästä maaten hiljaa sohvalla, tai nukkuen. Illalla kun voimat alkavat palautumaan, onkin jo aika alkaa valmistautua nukkumaan. Viikonloppuisin on ohjelmistossa nukkumista, akkujen lataamista ja sosiaalisten suhteiden hoitamista. Ehtisin ja jaksaisin harrastaa liikuntss, jos tekisin osa-aikatyötä tai en kävisi töissä lainkaan.

Mulla on nivelsairaus, jonka vuoksi liikunta on raskasta ja tekee kipeää. Toki jonkin verran on liikuttava, koska ilman liikuntaa sairaus on vielä pahempi.

Lonkan nivelrikko.

Aina sanotaan, että vaikkapa lenkille lähteminen tuntuu ikävältä mutta se jälkeen on niin hyvä olo.

NoushitSherlock!

Kun on hakannut päätänsä betoniseinään tunnin ja lopettaa, takuulla tuntuu hyvältä!

Eräs tuttu harrasti ainoana liikuntalajina kävelyä kunnes kyllästyi siihen että käveli aina yksin ja lopetti kun ei saanut ketään kävelyseuraksi lenkeille. Ei ole sen jälkeen enää suostunut pahemmin liikkumaan.

Vihaan hikoilua, sellaiseen en ala. Pyöräilen kyllä töihin, mutta siinä en hikoile kun kohtuullista vauhtia poljen.