Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Pahoittelen, kaikki ei vältutämättä ole hyvin. Olet todennäköisesti hypomaniassa, ja sulla on bipolaarihäiriö. Oikeasti. Mulla on bipolaarihäiriö - mulla on ollut masennuksia, hyomaniaa ja manioita. Se mitä kirjoitat kuullostaa aivan hypomanialta. Siis täydellisesti. Nauti siitä niin kauan kun voit. Todennäköisesti jossakin vaiheessa masennut taas. Suosittelen lämpimästi, että menet juttelemaan lääkärin kanssa, ehdottomasti psykiatrin. Pyydä Lamictal lääkitystä, se auttaa bipolarihäiriön masennukseen. Sen avulla vältät masennuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan kohdannut tuskaa niin paljon itsessäsi että olet päässyt siitä irralleen.
On tuskan kausia ja ilon kausia, milloin tuskaan samaistuminen loppuu täydellisesti, ei varmaan ikinä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miten olet päässyt tuohon tilaan? Itsekin syvällä suossa ja etsin tietä ulos.
Ei siihen taida olla yhtä keinoa mutta ensinnäkin myötätuntoa täältä, se on voimia kuluttavaa jos tuntuu, että on "pohjalla". Minustakin tuntui siltä ja lähes riistin henkeni, en olisi millään kestänyt enempää. Useasti toistelin, että voi kun vain kuolisin. Periaatteessa kuolinkin, ainakin jokin osa minusta. Loin ehkä nahkani uudelleen tai päästin irti. Oli pakko vain hyväksyä asiat sellaisinaan ja muutosta tapahtui.
Aloin tarkkailijaksi ja luin esimerkiksi Ekhart Tollea, Anthony De Melloa ja meditoin. En tavallaan enää samaistunut tunteisiin yhtä usein vaan aloin katselemaan etäämmältä. Lopulta olin tosiaan valmis päästämään myös irti asioista, jotka eivät lisänneet minkäänlaista kehitystä vaan päinvastoin, tukahdutti potentiaaliani ja kykyä näkeä asioita luo
Minulla on hyvin samantapainen kokemus, tosin ilman velkoja ja alkoholisoitumista. Mutta 7 vuotta oli takana vakavaa masennusta ja ahdistuneisuutta.
Ja nykyään. Olen vaan tosi onnellinen ja elämä virtaa ja pulppuilee ihan itsekseen. Tuntuu että en enää edes tee mitään.
Minulla oli liuta fyysisiäkin diagnooseja, kaikki stressiperäisiä. Ei ole enää. Tai kai ne diagnoosit on voimassa, eivät vaan vaivaa enää.
Ulkoisessa mielessä elämässäni ei ole muuttunut monikaan asia. Mutta jotenkin valot vaan meni yhtäkkiä päälle. Tai ei yhtäkkiä.
Taisi olla Jo'elin kirjassa kuin Jahue [sic!] lupaa että Hän tulee [aikoinaan] vuodattamaan (eshpoH: I shall vuodattaa) Henkensä (et-ruHi: Henkeni) kaiken (kol) lihan (basar) päälle (al): al-kol-basar:
ve-haya aHare Hen: eshpoH et-ruHi al-kol-basar! (H = ns. räkä-hoo)
Maharishi Mahesh Yogin *väitetään* todenneen vuoden 2006 tienoilla, tai silleen, että Valaistuksen (kultainen) Aikakausi (satya-yuga: totuuden aikakausi) alkaa viimeistään 2025, riippuen mm. siitä kuinka aktiivisia TM-joogalentäjät ja rivifuntsarit ovat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin otin etäisyyttä persuihin. Nyt :D , eikä tarvitse räkytä mistään eikä inhota köyhiä ja kipeitä !
Vierailija kirjoitti:
Sinulla vihdoin naksahti päässä tarpeeksi vinoon.
Mahdollisesti. Mulle sanoi eräs läheinen ystävä tässä kerran, että vaikutan sillälailla mukavasti vinksahtaneelta. Ollaan niin läheisiä, että meidän keskinäinen huumori on vähän tällaista...
Masennustaustaa siis on mullakin.
Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin samanlaisen heräämisen viime vuonna, ja voin sanoa, että se muutti elämäni. Kyse ei ollut mistään "jee naminami tanssitaan alasti sateessa ja heitellään rahaa parvekkeelta"-touhusta, enkä myöskään lukenut yhtään kirjaa tuekseni. Mutta se, miten sain etäisyyttä maailmantuskaani, ja toisaalta paremman yhteyden omiin tunteisiini- tuntuu kuin yhdessä hetkessä olisi jysähtänyt vuosien terapian tulokset niskaani! Yhtäkkiä kaiken vaan tajusi, näki itsensä jatkumona täällä maan päällä. Ja vaikka olen aiemmin ollut kova jakamaan niin ajatuksiani kuin "armoani", nyt tuntui ihan riittävältä ihan vaan olla, ja keskusteluissakin pysyä henkisesti irtaantuneena vaikeista asioista.
Mielenkiintoista sekin, että tämä sama energia tarttui puolisoonikin, ja tämä sai siitä voimia alkaa pistämään haaveitaan käytännön tasolle. Aiemmin elimme "ehkäsitjoskus"-meiningillä, vähän ajelehtien. Nyt meillä on useamman vuoden suunnitelma siitä, kuinka pääsemme elämään näköistämme elämää. Ehkä se ei toteudu ihan aikataulussa tai sellaisena kuin haluaisimme, mutta aiomme yrittää.
Olen optimisti. Katson asioita positiivisesti. Yhtä hyvin voi tapahtua jotakin positiivista kuin negatiivista. Mitä elämää on, jos koko ajan pelkää tulevaa ja ei ikinä, ikinä milloinkaan voi olla iloinen mistään. Miksi on pakko myrkyttää toistenkin ilmapiiri?
Kukaan meistä ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei aina positiivista. Mitä jos saisin ensi viikolla parantumaton syöpä-diagnoosin? Ja miettisin elämääni taaksepäin? Että olen aina ja ikuisesti käyttänyt aikani valittamiseen ja kauhukuvien maalaamiseen ja yrittänyt latistaa iloisesti ja kepeästi elämään suhtautuvat ihmiset ympärilläni. Suurenmoinen saavutus, eikö? Josta voi olla todella, todella ylpeä.
Itselleni on tapahtunut ikäviä, itsestä riippumattomia takaiskuja, pari kertaa olin lähellä kuolemaa, talous romahti yms. Mutta MIKSI minun pitäisi nyt katkeroituneena marttyyrina miettiä "vaikeaa, vaikeaa" elämääni? Olen oppinut arvostamaan tätä hetkeä. Ja minua on aina pidetty (varoiteltu sieltä täältä eläkeiästä ja vaikka mistä mihin pitää varautua ja jättää varmuuden vuoksi tekemättä asioita nyt, kun sitten ja blablabla) liian huolettomana. Mutta mitä jos keskityttäisi kaikki omaan elämäämme ja selvitettäisi terapiassa, jos tarvetta on, miksi elämään kepeästi suhtautuvat ihmiset ovat niin ärsyttäviä? Ja annettaisi muiden hoitaa omat asiansa vapaasti...?
Hyvää kesää 2024 kaikille 🦋🌻😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen optimisti. Katson asioita positiivisesti. Yhtä hyvin voi tapahtua jotakin positiivista kuin negatiivista. Mitä elämää on, jos koko ajan pelkää tulevaa ja ei ikinä, ikinä milloinkaan voi olla iloinen mistään. Miksi on pakko myrkyttää toistenkin ilmapiiri?
Kukaan meistä ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei aina positiivista. Mitä jos saisin ensi viikolla parantumaton syöpä-diagnoosin? Ja miettisin elämääni taaksepäin? Että olen aina ja ikuisesti käyttänyt aikani valittamiseen ja kauhukuvien maalaamiseen ja yrittänyt latistaa iloisesti ja kepeästi elämään suhtautuvat ihmiset ympärilläni. Suurenmoinen saavutus, eikö? Josta voi olla todella, todella ylpeä.
Itselleni on tapahtunut ikäviä, itsestä riippumattomia takaiskuja, pari kertaa olin lähellä kuolemaa, talous romahti yms. Mutta MIKSI minun pitäisi nyt katkeroituneena marttyyrina miettiä "vaikeaa, vaikeaa" elämääni? Olen oppinut arvostamaan tätä hetk
Hyvää Kesää Sinulle myös🎣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi
Olen täysin sekaisin.
Käyn 6 pv /viikko töissä /asiakkaat rakastavat minua
Saan kotona raivokohtauksia..saatan huutaa miehelle suoraa huutoa, jos se ei tottele.
Huudon jälkeen menen wc:hen ..istun lattialle ja heijaan itseäni.
Kohtaus kestää 1 tunti tai koko yön.
Menetän kontrollin kohtauksen aikana.
Isäni am.pui itsensä kun olin 14:sta.
Meille tuli uusi isä 2 viikkoa siitä kun edellisen ruumis oli haudattu.
Äitini oli tunnekylmä ja sai raivokohtauksia /löi minua.
Muutin pois 16v..
Päässä heittää edelleen, kukaan ei huomaa..on kuin olisin valepuvussa.
Minulla ei ole yhtään ystävää
On rahaa, kiva koti ja olen kaunis
Vierailija kirjoitti:
Minäkin otin etäisyyttä persuihin. Nyt :D , eikä tarvitse räkytä mistään eikä inhota köyhiä ja kipeitä !
Nyt olen onnellisesti demari/vassari/virheä. Saan luvan kanssa,käydä toisten taskuilla. En ole enää köyhä en kipeä. Sossu hoitaa laskuni. Ei tarvii räkytä,kaikki toimii automaatilla. Kuin sormia napsauttamalla. Herätyskelloni myin jo pois. Ei tarvii,kun kylkeä kääntää,kun orjani lähtevät tienaamaan elintasoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi
Olen täysin sekaisin.
Käyn 6 pv /viikko töissä /asiakkaat rakastavat minua
Saan kotona raivokohtauksia..saatan huutaa miehelle suoraa huutoa, jos se ei tottele.
Huudon jälkeen menen wc:hen ..istun lattialle ja heijaan itseäni.
Kohtaus kestää 1 tunti tai koko yön.
Menetän kontrollin kohtauksen aikana.
Isäni am.pui itsensä kun olin 14:sta.
Meille tuli uusi isä 2 viikkoa siitä kun edellisen ruumis oli haudattu.
Äitini oli tunnekylmä ja sai raivokohtauksia /löi minua.
Muutin pois 16v..
Päässä heittää edelleen, kukaan ei huomaa..on kuin olisin valepuvussa.
Minulla ei ole yhtään ystävää
On rahaa, kiva koti ja olen kaunis
Kivaa et oot kaunis , omistat kivan kodin ja rahaa on...onko mieskin kiva?
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa siitä kun ymmärtää että kaikki tunteet on vaan omassa päässä. Muu maailma pyörii ihan samalla lailla riippumatta siitä mitä tunteita sun pään sisällä pyörii
Ei minun tunteeni päässäni asu. Mitä tällä tarkoitetaan oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
"Pahoittelen, kaikki ei vältutämättä ole hyvin. Olet todennäköisesti hypomaniassa, ja sulla on bipolaarihäiriö. Oikeasti. Mulla on bipolaarihäiriö - mulla on ollut masennuksia, hyomaniaa ja manioita. Se mitä kirjoitat kuullostaa aivan hypomanialta. Siis täydellisesti. Nauti siitä niin kauan kun voit. Todennäköisesti jossakin vaiheessa masennut taas. Suosittelen lämpimästi, että menet juttelemaan lääkärin kanssa, ehdottomasti psykiatrin. Pyydä Lamictal lääkitystä, se auttaa bipolarihäiriön masennukseen. Sen avulla vältät masennuksen."
Kylmä tuulahdus tuli kommenttisi myötä palstalle. Jos on jotain mitä lähes aina hyväntuulisen ja nauravaisen ihmisen kannattaa välttää - on kaltaisesi ihmiset, jotka ovat syntymälahjanaan saaneet tympeän ja arvostelevan asenteen aitoa hyväntuulisuutta, sydämen lämpöä säteilevää ihmistä kohtaan.
Olen löytänyt lääkkeitäkin paremman keinon mielialan huoltamiseen; se on livemusiikki ja vielä kerran livemusiikki. Älkää koskaan aliarvioiko sen voimaa. Lähtekää ihmisten joukkoon yksin tai yhdessä ja selvinpäin. Sellaisen artisin/bändin keikoille joiden musiikki antaa teille hyvää oloa. Nauttikaa joka solullanne. Siinä unohtuu oma napa, aika paikka, on vain se hetki kun kaikki on yhtä ja fiilis kannattelee. Livekeikoilla ei kysellä sun ikää, asemaa, tai sairauksia Eikä katsota silmienväriä tai kansalaisuutta, sukupuolista suuntautumista. Kaikki nauttivat samasta asiasta;musiikista ja fiiliksestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa siitä kun ymmärtää että kaikki tunteet on vaan omassa päässä. Muu maailma pyörii ihan samalla lailla riippumatta siitä mitä tunteita sun pään sisällä pyörii
Ei minun tunteeni päässäni asu. Mitä tällä tarkoitetaan oikeasti?
Minulla on päässäni hiukset sekä järki. Tunteet tuntuu kehossa, ja "sydämen ääni" siis oikeudentunto ja moraali ilmenee myös järkenä.
Alue: Aihe vapaa
Nosto