Mitä ovat ne "työelämän taidot" jotka pitkäaikaistyöttömällä katoavat?

Vierailija kirjoitti:

Armoton valehtelu CV:ssä ja LinkedIn:ssä.

Ja itse töissä tietenkin vastuun vierittäminen muille ja kunnian ottaminen itse. Etenkin johtoportaassa tulee ongelmaksi, kun voi nöyrtyä hiukan työttömyyden osuessa kohdalle.

Oon ite palkannut pari kertaa pitkäaikaistyöttömän. Ongelmat:

- Ei pysytä aikatauluissa ja suorastaan kapinoidaan aikatauluja vastaan. Dedikset venyy viikolla

- Aikaiset aamut vaikeita tai niihin ei suostuta ollenkaan (esim. 7-8 alkavat työpäivät ei onnistu)

- Hitaus

Ja ihan yleisesti sellainen mentaliteetti että ei kestetä kärsimystä vaan aina pitää olla mukavaa. Työ on valitettavasti joskus kärsimystä, esimerkkinä vaikka kahdeksalta alkava työpäivä. Kyllä mulle itellekin sen aikainen herätys tuntuu kärsimykseltä mutta oon hyväksynyt asian että aina ei voi tuntua hyvältä.

Muutama pitkäaikaistyötön on kuulunut tuttavapiiriin, ja kyllä heillä (miehiä) on ekojen joukossa kadonnut yleiset vuorovaikutus- ja kommunikointitaidot. Ei osata yhtään jutustella ihmisten kanssa, vaan kyräillään ja äänettöminä nyökkäillään muiden jutuille. Naisia yritetään kyttäillä salaa kulmien alta, vaikka hei – aina sen huomaa.

Lisäksi, kun eräs tällainen työpaikan sai, teki todella tiukkaa lähteä joka aamu työpaikalle, viettää siellä päivä ja tulla kotiin. Siis se kodin ulkopuolella oleminen, ihmisten ympäröimänä olo ja erilaiset ympyrät yleisesti ovat tehneet tiukkaa.

Kyse on ollut 35-40v ihmisistä, joiden pisin työsuhde on kestänyt 6kk ja pitkiä työttömyysputkia välissä. Ovat jo valitettavasti pudonneet yhteiskunnan rattaista monessa mielessä.

Tämä ei toki tarkoita, että kaikki pitkäaikaistyöttömät ovat samanlaisia! Minulle oli kuitenkin silmiäavaavaa nähdä ”läheltä” mitä työttömyys tekee ihmiselle ja miten vaikaa sieltä on kammeta itsensä enää ulos.

Kai sen voi kiteyttää että pitkäaikaistyötön ei vaan ole riittävän tehokas tai suostuvainen omaksumaan riittävää työtehoa. Jos ei ole vuosikausiin toiminut tehokkaasti niin vaikeaa siihen kulttuuriin on hypätä sisään.

Töissä pitää olla siististi pukeutunut, eikä saa haista viinalle. Töihin pitää myös herätä aamulla aikaisin.

tsuptsup kirjoitti:

Muutama pitkäaikaistyötön on kuulunut tuttavapiiriin, ja kyllä heillä (miehiä) on ekojen joukossa kadonnut yleiset vuorovaikutus- ja kommunikointitaidot. Ei osata yhtään jutustella ihmisten kanssa, vaan kyräillään ja äänettöminä nyökkäillään muiden jutuille. Naisia yritetään kyttäillä salaa kulmien alta, vaikka hei – aina sen huomaa.

Lisäksi, kun eräs tällainen työpaikan sai, teki todella tiukkaa lähteä joka aamu työpaikalle, viettää siellä päivä ja tulla kotiin. Siis se kodin ulkopuolella oleminen, ihmisten ympäröimänä olo ja erilaiset ympyrät yleisesti ovat tehneet tiukkaa.

Kyse on ollut 35-40v ihmisistä, joiden pisin työsuhde on kestänyt 6kk ja pitkiä työttömyysputkia välissä. Ovat jo valitettavasti pudonneet yhteiskunnan rattaista monessa mielessä.

Tämä ei toki tarkoita, että kaikki pitkäaikaistyöttömät ovat samanlaisia! Minulle oli kuitenkin silmiäavaavaa nähdä ”läheltä” mitä työttömyys tekee ihmiselle ja miten vaikaa sieltä on kammeta itsensä enää ulos.

On tässä perääkin. En osaa kuvitella, että eläisin niin (ihmisten ympäröimänä) jatkuvasti, vaikka lyhyt aika menee kyllä. Selvisin jotenkin koulustakin elossa.

^jopa tuli taas monta ennakkoluuloista ja yleistävää työttömien maalitusviestiä, mitä te oikein saatte tuollaisesta paskanpuhumisesta? Sadistista tyydydystä sortaessanne toisia? Sellainen kylläkin kertoo enemmän teidän luonnevioistanne kuin työttömistä!!

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaikastyötön näkee yhteiskunnan ikään kuin ilman lavasteita. Ja ilman niitä se on melko paljas ja karu. Sieltä voi olla vaikea ponnistaa takaisin lavasteiden maailmaan tai ylipäätään suostua katselemaan niitä enää.

Tätä vasten se raatajien työttömiin kohdistama viha tuntuu myös järjettömältä.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaikastyötön näkee yhteiskunnan ikään kuin ilman lavasteita. Ja ilman niitä se on melko paljas ja karu. Sieltä voi olla vaikea ponnistaa takaisin lavasteiden maailmaan tai ylipäätään suostua katselemaan niitä enää.

Tää on hyvin sanottu. Mulla on välillä töitä, välillä ei. Ero työelämän ja vapaaherra-elämän välillä on kuin yö ja päivä. Kun palaa töihin niin pitää omaksua sellainen ns. leikki = leikitään yhteistä leikkiä jossa kaikilla dediksillä sun muilla on valtava merkitys ja esitetään normoa osallistumalla jonnin joutaviin small talkkeihin. Normaalina pidetty ihmiselämä ja työelämä on roolileikkiä lavasteissa. Mutta on se silti parempaa elämää kuin työttömyys, minun mielestäni. Elämä on paljon mielekkäämpää ja vähemmän karua kun leikitään että kaikilla pienillä asioilla on iso merkitys, kuulutaan yhteisöön ja kuunnellaan radionovaa, juhlistetaan viikonlopun alkamista, odotellaan lomia... Tuo on ihan mukavaa leikkiä jossa unohtaa kurjat asiat, jotka työttömänä ollessaan näkee selkeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan kotiäitiys on hyväksyttävä syy pitkäaikaistyöttömyyteen. Kooma on toinen koska se estää etätöidenkin tekemisen.

Ette koskaan tule näkemään ahkeraa ja töihin haluavaa ihmistä pitkään työttömänä. Se nyt on vain fakta.

No täällä on yksi ahkera ja töihin haluava. Olen ollut vuosia työtön koska en kelpaa mihinkään.

Mitä olet tehnyt sen eteen että pääsisit töihin?Opiskellut?

Vierailija kirjoitti:

Työttömiltä puuttuu useimmin työelämässä tarvittavaa nöyryyttä.

Mitä ihmeen nöyryyttä. Miksi aikuisen ihmisen pitäisi nöyristellä työpaikalla. Nöyristely ei ole mitään normaalia toimintaa, jos ihminen laitetaan nöyristelemään työpaikalla se on henkistä kiusaamista. Mielestäni työpaikalla hoidetaan työt, eikä siellä tarvitse nöyristellä yhtään ketään.

Kateissa oleviin työelämätaitoihin voi kuulua vaikeus löytää sopivaa tasapainoa. Voi olla hankalaa sopeutua työyhteisöön tai toisaalta liiallista omien asioiden jakamista. Joku voi tehdä töitä liian lepsusti tai sitten aivan liian tarkasti, niin että teho kärsii. Haalii kaiken mahdollisen työn tai sitten kykenee ottamaan vastaan vain puolet siitä mitä oli tarkoitus. 

Kaikkea tätähän voi esiintyä myös työelämässä olevalla, mutta pitkään poissaolleen on paljon vaikeampi hahmottaa omaa osaamista, työpersoonaa ja työyhteisön kokonaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaikastyötön näkee yhteiskunnan ikään kuin ilman lavasteita. Ja ilman niitä se on melko paljas ja karu. Sieltä voi olla vaikea ponnistaa takaisin lavasteiden maailmaan tai ylipäätään suostua katselemaan niitä enää.

Tää on hyvin sanottu. Mulla on välillä töitä, välillä ei. Ero työelämän ja vapaaherra-elämän välillä on kuin yö ja päivä. Kun palaa töihin niin pitää omaksua sellainen ns. leikki = leikitään yhteistä leikkiä jossa kaikilla dediksillä sun muilla on valtava merkitys ja esitetään normoa osallistumalla jonnin joutaviin small talkkeihin. Normaalina pidetty ihmiselämä ja työelämä on roolileikkiä lavasteissa. Mutta on se silti parempaa elämää kuin työttömyys, minun mielestäni. Elämä on paljon mielekkäämpää ja vähemmän karua kun leikitään että kaikilla pienillä asioilla on iso merkitys, kuulutaan yhteisöön ja kuunnellaan radionovaa, juhlistetaan viikonlopun alkamista, odotellaan lomia... Tuo on ihan mukavaa leikkiä jossa unohtaa kurjat asiat, jotka työttömänä ollessaan näkee selkeämmin.

Muistan kyllä jo koulusta tuon, että pienistä asioista nostettiin aivan järjetön haloo. Minusta se ei ollut lainkaan mukavaa leikkiä vaan järjetöntä. Eikä näin tarvitsisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaikastyötön näkee yhteiskunnan ikään kuin ilman lavasteita. Ja ilman niitä se on melko paljas ja karu. Sieltä voi olla vaikea ponnistaa takaisin lavasteiden maailmaan tai ylipäätään suostua katselemaan niitä enää.

Tää on hyvin sanottu. Mulla on välillä töitä, välillä ei. Ero työelämän ja vapaaherra-elämän välillä on kuin yö ja päivä. Kun palaa töihin niin pitää omaksua sellainen ns. leikki = leikitään yhteistä leikkiä jossa kaikilla dediksillä sun muilla on valtava merkitys ja esitetään normoa osallistumalla jonnin joutaviin small talkkeihin. Normaalina pidetty ihmiselämä ja työelämä on roolileikkiä lavasteissa. Mutta on se silti parempaa elämää kuin työttömyys, minun mielestäni. Elämä on paljon mielekkäämpää ja vähemmän karua kun leikitään että kaikilla pienillä asioilla on iso merkitys, kuulutaan yhteisöön ja kuunnellaan radionovaa, juhlistetaan viikonlopun alkamista, odotellaan lomia... Tuo on ihan mukavaa leikkiä jossa unohtaa kurjat asiat, jotka työttömänä ollessaan näkee selkeämmin.

Kummallinen asenne. Ihan kuin työ olisi jotenkin teennäistä, kurjaa ja merkityksetöntä. Kylöä työ voi oikeasti olla ihan kivaa, antoisaa, opettavaista, ja voi sillä elättää perhettäkin ja maksaa veroja. Rakentaa yhteiskuntaa. Ei tarvitse leikkiä jotain "työleikkiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömiltä puuttuu useimmin työelämässä tarvittavaa nöyryyttä.

Mitä ihmeen nöyryyttä. Miksi aikuisen ihmisen pitäisi nöyristellä työpaikalla. Nöyristely ei ole mitään normaalia toimintaa, jos ihminen laitetaan nöyristelemään työpaikalla se on henkistä kiusaamista. Mielestäni työpaikalla hoidetaan työt, eikä siellä tarvitse nöyristellä yhtään ketään.

Suomalaisessa työelämässä tärkeintä ei ole työteho, tuottavuus, tehokkuus eikä tulos vaan ihmisten nöyryyttäminen.

rekrymies kirjoitti:

Oon ite palkannut pari kertaa pitkäaikaistyöttömän. Ongelmat:

- Ei pysytä aikatauluissa ja suorastaan kapinoidaan aikatauluja vastaan. Dedikset venyy viikolla

- Aikaiset aamut vaikeita tai niihin ei suostuta ollenkaan (esim. 7-8 alkavat työpäivät ei onnistu)

- Hitaus

Ja ihan yleisesti sellainen mentaliteetti että ei kestetä kärsimystä vaan aina pitää olla mukavaa. Työ on valitettavasti joskus kärsimystä, esimerkkinä vaikka kahdeksalta alkava työpäivä. Kyllä mulle itellekin sen aikainen herätys tuntuu kärsimykseltä mutta oon hyväksynyt asian että aina ei voi tuntua hyvältä.

Ahaa, ja tämän takia minua ei koskaan valita töihin. Joku toinen pitkäaikaistyötön on ollut hankala työntekijä. No, valitkaa jatkossakin ne huonot ja antakaa minun lorvia päivät työttömänä. Mieluummin olisin palkkatöissä, mutta nytkin vain työkokeilussa. Tuskin oikeita töitä teenkään ennen eläkeikää, vaikken luultavasti eläkettä tule koskaan saamaankaan.

Kiitti vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömiltä puuttuu useimmin työelämässä tarvittavaa nöyryyttä.

Mitä ihmeen nöyryyttä. Miksi aikuisen ihmisen pitäisi nöyristellä työpaikalla. Nöyristely ei ole mitään normaalia toimintaa, jos ihminen laitetaan nöyristelemään työpaikalla se on henkistä kiusaamista. Mielestäni työpaikalla hoidetaan työt, eikä siellä tarvitse nöyristellä yhtään ketään.

Suomalaisuudessa ärsyttävintä on tämä nöyristely. Wtf, miksi pitää nöyristellä elämäntilanteen tai muunkaan takia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen jo ihmisestä huomaa kykeneekö se töihin mäkkärin kassalle vai ei.

Ja ei, kaikki ei siihen kykene. Pitää jopa olla töissä ajoissa, onnistuuko?

Mua rehellisesti sanottuna ärsyttää tämä asenne, että mäkkärin työtekijöitä vähätellään. Olin itse mäkkärissä pari vuotta nuorempana, ja voin sanoa, että se oli kaikista raskain duuni mitä olen ikinä tehnyt. Siihen vielä päälle kaltaisesi ihmiset, jotka tulevat ilkkumaan ja kohtelevat kuin roskaa.

tsuptsup kirjoitti:

Muutama pitkäaikaistyötön on kuulunut tuttavapiiriin, ja kyllä heillä (miehiä) on ekojen joukossa kadonnut yleiset vuorovaikutus- ja kommunikointitaidot. Ei osata yhtään jutustella ihmisten kanssa, vaan kyräillään ja äänettöminä nyökkäillään muiden jutuille. Naisia yritetään kyttäillä salaa kulmien alta, vaikka hei – aina sen huomaa.

Lisäksi, kun eräs tällainen työpaikan sai, teki todella tiukkaa lähteä joka aamu työpaikalle, viettää siellä päivä ja tulla kotiin. Siis se kodin ulkopuolella oleminen, ihmisten ympäröimänä olo ja erilaiset ympyrät yleisesti ovat tehneet tiukkaa.

Kyse on ollut 35-40v ihmisistä, joiden pisin työsuhde on kestänyt 6kk ja pitkiä työttömyysputkia välissä. Ovat jo valitettavasti pudonneet yhteiskunnan rattaista monessa mielessä.

Tämä ei toki tarkoita, että kaikki pitkäaikaistyöttömät ovat samanlaisia! Minulle oli kuitenkin silmiäavaavaa nähdä ”läheltä” mitä työttömyys tekee ihmiselle ja miten vaikaa sieltä on kammeta itsensä enää ulos.

Tuosta on tietty vaikea sanoa, että mikä on syy ja mikä on seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö sitoutumaan että menee joka päivä säännöllisesti sovittuun aikaan.

Tätä en oikeasti ymmärrä. Jos tämä on ongelma, niin eiköhän se ole ollut ongelma jo aiemmin töissä ollessa. Miksi työtön muuttuisi jotenkin tyhmemmäksi työttömänä ollessaan?

Itse herään joka aamu viimeistään seitsemältä, on ne perus aamurutiinit, tykkään hoitaa kaupassa käynnit ja muut asiat heti aamusta. Jos jotain sovittua, niin paikalla ajallaan. Jos ei ole mitään menoa, niin sitten lenkille. Päivän mittaan on kotityöt ja pihatyöt. Säännölliset ruoka-ajat ja illalla ajoissa nukkumaan. Seuraan maailman menoa ja omaa alaani. Tapaan muita ihmisiä säännöllisesti: omaa perhettä, sukulaisia, entisiä työkavereita, lasten harrastusten kautta ja omista harrastuksista ihmisiä, naapureita, tuttuja sieltä ja täältä, että ei ne sosiaaliset taidotkaan mihinkään häviä. Ihan tavallisia ihmisiä me työttömät ollaan. Et kaupassa erota.