Lue keskustelun säännöt.
Lapsi jää porukan ulkopuolelle
02.06.2023 |
Olen koko kouluvuoden kuvitellut, että lapsen elämässä on kaikki hyvin. Mutta nyt, viimeisen koulupäivän iltana lapsi itkien kertoi, että hän ei ole päässyt luokan porukkaan mukaan. Ne joita hän on ennen pitänyt kavereinaan, ovat nyt muodostaneet porukan johon ei kuulemma oteta uusia jäseniä. Lapselleni oli sanottu että suunnittelevat salaisia kivoja juttuja uuden kouluvuoden alkuun mutta ryhmä on täynnä.
Todella paha mieli lapsen puolesta. Ei tietenkään ketään voi pakottaa olemaan vapaa-ajalla toisten kanssa mutta ihmetyttää mitä on mahtanut tapahtua. Ja mitä ihmettä asialle voisi tehdä? Lapsi on luonnollisesti odottanut kesälomaa ja vapautta leikkiä kavereiden kanssa ja nyt loman alkaessa edessä onkin 10 viikkoa yksinäisyyttä. Totta kai tehdään perheenäkin kivoja juttuja mutta kyllä 10v. jo kaipaa muutakin kuin perheen seuraa. Miten ihmeessä voin tukea lasta tässä?
Kommentit (21)
Julma maailma aina jättää jonkun pois porukasta, niin se vaan on. Myös työelämässä. Kehu lastasi, vala häneen itseluottamusta ja panosta täysillä hänen kanssaan puuhailuun. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minäkin itkisin jos en pääsisi noin mukavaan seuraan :(
On maailma kummalliseksi mennyt, tuo sorsiminen kuuluu tähän sairaaseen yhteiskuntaan. Sitä tekevät aikuiset ja lapset perässä. Suomi ei ole maailman onnellisin maa, ei missään tapauksessa. Täällä voidaan huonosti niin lapset kuin aikuiset. Tästä kirjoitetaan ihan joka päivä lehdissä ja uutisoidaan televisiossa.
I feel you ap. Omaa lastani on syrjitty ja kiusattu ajoittain päiväkodista lähtien. Lapset on julmia ja nuoret vielä julmempia. Tuossa iässä voi vielä yrittää vanhempien kautta vaikuttaa lasten kaverisuhteisiin, myöhemmin vaikeampaa. Onko mahdollista vaihtaa luokkaa syksyllä? Pääsisi irti tuosta kuviosta. Voimia, tiedän miltä sinusta tuntuu. Sydän särkyy kun omaa lasta kohdellaan huonosti.
Voimia meidän 12v sama tilanne jatkunut jo koko alakoulun. Innolla odotettiin yläkoulua koska luokat piti sekoittaa mutta eipäs sekoitetakaan. Koulun viesti on ollut enemmn tai vähemmän suoraan että porukan ulkopuolelle jättäninen ei ole kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän sama tilanne, tosin oma lapsi on siinä porukassa, joka yrittää jättää yhtä ulkopuolelle. Olen äärimmäisen iloinen, että tuon "sorsitun" lapsen äiti otti yhteyttä ja kertoi tilanteesta. Nyt on yhdessä vanhempien kesken autettu lapsia tilanteessa ja sorsiminen on ainakin vähentynyt. Pidetään nyt aika tiiviisti yhteyttä ja joka kodissa osataan seurata tilannetta. Kyllä siellä koko ajan kytee jotain ja porukassa näyttäisi olevan yksi "päähahmo" joka aloittaa aina uuden selkkauksen, mutta itse pyrin kannustamaan omaa lasta siihen, ettei tarvitse mennä kenenkään hölmöilyyn mukaan, etenkään jos se itsestä tuntuu ikävältä.
Kannustaisin olemaan yhteydessä vanhempiin, jospa siellä olisi vastaanottavaista väkeä avuksi ikävään tilanteeseen.
Tietysti nykyään pitää olla joku jonka kautta näyttää muodikasta tarkasti valittua porukkaa jonka ovat vielä aikuisilta oppineet. Siitä kun tulee niitä negatiivisia energioita jne. Ennenvanhaan tuon ikäisillä oli edes joku 1 tavallisesti, tai sitten todella harvinaista ettei mitään yhteyttä kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia meidän 12v sama tilanne jatkunut jo koko alakoulun. Innolla odotettiin yläkoulua koska luokat piti sekoittaa mutta eipäs sekoitetakaan. Koulun viesti on ollut enemmn tai vähemmän suoraan että porukan ulkopuolelle jättäninen ei ole kiusaamista.
Tämä on jotain järkyttävää että koulun kanta on tuo! Meille kävi samoin että palaverissa sanottiin että "ei ole pakko olla kenenkään kaveri". Suoraan sanoen järkytyin kun kuulin koulua edustavan aikuisen sanovan tuollaista. Sanoin että "ei työpaikallakaan saa ketään syrjiä", ihmetellen totesin myös "missä on empatia ja eikö juuri sitä pitäisi lapsille opettaa?".
Tuntui epätodelliselta että siinä ikäänkuin "opetin" muita aikuisia, kasvatusalan ammattilaisia. Ei voi olla niin että lapsen pitää vaan sopeutua olemaan pitkät koulupäivät yksin. Hänelle se on viesti "sinua saa kohdella huonosti", kiusaajille se on viesti "teillä on lupa syrjiä". Ei tämä näin voi mennä!
Tuntuu että koulun aikuiset ovat itse turtuneet tilanteeseen ja pitävät normaaleina ja hyväksyttävinä asioita jotka eivät sitä ole. On mennyt kyllä täysin luottamus koulun kykyyn hoitaa näitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia meidän 12v sama tilanne jatkunut jo koko alakoulun. Innolla odotettiin yläkoulua koska luokat piti sekoittaa mutta eipäs sekoitetakaan. Koulun viesti on ollut enemmn tai vähemmän suoraan että porukan ulkopuolelle jättäninen ei ole kiusaamista.
Tämä on jotain järkyttävää että koulun kanta on tuo! Meille kävi samoin että palaverissa sanottiin että "ei ole pakko olla kenenkään kaveri". Suoraan sanoen järkytyin kun kuulin koulua edustavan aikuisen sanovan tuollaista. Sanoin että "ei työpaikallakaan saa ketään syrjiä", ihmetellen totesin myös "missä on empatia ja eikö juuri sitä pitäisi lapsille opettaa?".
Tuntui epätodelliselta että siinä ikäänkuin "opetin" muita aikuisia, kasvatusalan ammattilaisia. Ei voi olla niin että lapsen pitää vaan sopeutua olemaan pitkät koulupäivät yksin. Hänelle se on viesti "sinua saa kohdella huonosti", kiusaajille se on viesti "teillä on lupa syrjiä". Ei tämä näin voi mennä!
Tuntuu että koulun aikuiset ovat itse turtuneet tilanteeseen ja pitävät normaaleina ja hyväksyttävinä asioita jotka eivät sitä ole. On mennyt kyllä täysin luottamus koulun kykyyn hoitaa näitä asioita.
Ikävää että teilläkin on noin luulin/toivoin että olisi jo muuten mennyttä tämä asenne. Meillä on poika yksin koulussa ja vapaa ajalla. Oli kavereita joskus mutta ovat yksitellen tippuneet pois ettei luokan johtohahmot ala heitäkin kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut sama tilanne läpi koko alakoulun. Ei ole muuttunut miksikään, vaikka kaikkia konsteja on yritetty.
Tuon ikäisille on yleensä kesällä ohjattuja harrastuksia sekä kesäleirejä. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa lopetetaan kaikki poliittiset puolueet ja eduskunta ja aletaan keskittyä Suomen ja suomalaisten ongelmiin... suomalaisten lasten ja aikuisten pitäisi olla aina etusijalla... millään muilla mailla ei ole mitään merkitystä sen rinnalla... nyt asia on aivan päinvastoin...
Koita hakea nyt kesällä jostain teidän paikkakunnan äiti-faceryhmästä lapsille uusia kavereita muualta? Varmasti on muitakin yksinäisiä lapsia. Tai jos asutte isolla paikkakunnalla niin jostain esim. kaupunginosa-ryhmästä.
Kesällä voisi olla helpompi tutustua muihin kun voi olla ulkona ja touhuta enemmän kaikkea. Tai sitten yksi vaihtoehto joku uusi kesäharrastus.
Haastattele lasta olisiko luokalla tai rinnakkaisella ketään muuta lasta tuon porukan ulkopuolelta ketä voisi kutsua teille leikkimään?
Nämä lasten kaverisuhteiden ongelmat saa kyllä oman sydämen särkymään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On maailma kummalliseksi mennyt, tuo sorsiminen kuuluu tähän sairaaseen yhteiskuntaan. Sitä tekevät aikuiset ja lapset perässä. Suomi ei ole maailman onnellisin maa, ei missään tapauksessa. Täällä voidaan huonosti niin lapset kuin aikuiset. Tästä kirjoitetaan ihan joka päivä lehdissä ja uutisoidaan televisiossa.
Ei tämä ole mikään tämän päivän juttu, valoja päälle nyt.
https://www.tutordoctor.com/blog/2016/october/bullying-a-historical-cas…
Tuolla kertomus kiusaamisesta brittiarmeijassa vuonna 1862, joka päättyi siihen, että kiusattu (kuvauksen mukaan ystävällinen, miellyttävä ja hyväkäytöksinen kaveri) lasautti kiusaajaansa kiväärillä. Ei ole oikein mitään syytä olettaa, etteikö kiusaamista olisi sopivassa ympäristössä esiintynyt aina.
Ap:lle ja etenkin ap:n lapselle voimia raskaassa tilanteessa.
Itse oon varhaiskasvatuksessa töissä, mutta sielläkin näkee tota toimintaa tytöillä etenkin ym.
Muistan, kun suoritin harjotteluita päiväkodeissa opiskeluaikanani, ja yhden paikan ohjaaja oli ns. vanhan koulukunnan 6kymppinen nainen, joka kohteli muakin todella piikikkäästi ja jätti ns. ulkopuolelle. Kerran yhdellä ulkoilulla yksi pieni tyttö tuli harmissaan kertomaan minulle, ettei muut halua mukaan leikkeihin, johon tää ilkeä ohjaajani tokaisi minulle että "juu, lapset saa itse valita kenen kanssa leikkii, ei voi pakottaa muita leikkimään hänen kanssaan", ja lapsi joutui sitten olemaan yksin. Lapsi oli ehkä n. 3-4 v.
Ihmettelin kamalasti, että mitä ohjausta tällainen on, ja miten voi olla edes tosissaan..
Niissä päiväkodeissa missä hlökunta itse tuon tyyppistä, toki esiintyy mallioppimista tuohon.
On ikävää että alalla on paljon ns. kasvatusalalle sopimattomia hlöitä.
Meillä lasta vielä syyllistettiin koulun taholta epäilemällä että hänen sosiaalisissa taidoissaan olisi vikaa. Kaksi kiusaajaa olivat keskenään sopineet mitä kertovat opettajalle ja tämä uskoi että lapsessani on vika. Kunnes valaisin vähän taustoja ja kerroin mistä on kysymys.
Aika uskomatonta ettei opettajalle tullut mieleenkään että kiusaajat voisivat valehtelemalla paeta vastuutaan.
Kieltämättä teillä on nyt iso pulma. Itse olin lapsena usein se, joka jätettiin porukan ulkopuolelle, mutta olen tyttö niin kokemukseni eivät toki ole ihan samoja. Mulla saattoi olla ns. pihakaveri, siis naapurintyttö, joka haki mua ulos vapaa-ajalle, mutta hän ei koulussa juuri noteerannut minua. Liehitteli luokan suosittuja tyttöjä. Mun äiti itse asiassa hoksasi tän kuvion, mulle oli ihan luontevaa ettei naapurintyttö ollut mun kanssa koulussa.
Kysy lapseltasi, onko siinä suljetussa porukassa joku yksi lapsi, joka ei halua sinun lastasi mukaan. Jos on vain 1 tai korkeintaan 2, niin lapsesi voi ehkä päästä vielä mukaan, jos se on joku heidän keksintönsä. Tähän voit ehkä vaikuttaa ottamalla yhteyttä vanhempiin.
Mutta toisaalta, voisitte jutella lapsesi kanssa, että joskus käy näin ja tiedustella lapselta itseltään, olisiko koulussa joku/jotkut muut kaverit kivoja. Koska jos lapsesi pääsee siihen porukkaan mukaan ns. "pitkin hampain", voi siellä olla jotain kiusaamista kuitenkin. Ehkä parempi etsiä uudet kaverit.
Oon itse jopa sanonu vanhemmilleni, että mikseivät he ohjanneet minua harrastuksiin, joissa olisin saanut uudet kaverit ja voinut unohtaa koulussa olevat, syrjivät tytöt kokonaan. Mua nimittäin syrjittiin enemmän tai vähemmän aina koko peruskoulun loppuun. Usein kävi niin, että moni tyttö myönsi minut mukavaksi, mutta kuitenkin siellä koululuokissa on aina se hierarkia ja ne suositummat vetivät puoleensa. Olisi pitänyt löytää toinen syrjitty kaveriksi.
Kaikki porukat ei ole mukaan kuulumisen arvoisia.
Ei kaikkien kuulukkaan päästä joka porukkaan.
Onko omas muuttunut jotenkin vmäisemmäksi kun ei kelpaa?
Voi ei, onpa todella ikävä tilanne! :(
Aina voi yrittää lohduttaa, ettei tämä ole maailmanloppu ja kavereita saa myöhemmin varmasti (ja parempia kuin nämä "kaverit). Vaikka ei se varmaan lasta paljoa piristä, kun olisi oikeasti halunnut viettää kesälomaa kavereiden kanssa.
Oletko keskustellut lapsesi kanssa, mistä tällainen voisi johtua tai onko koulussa tapahtunut jotain?
Entä mites kesäleirit tai muut tapahtumat, sieltä voisi saada uusia kavereita?