Jos kuolisit huomena, miten miehesi selviäisi arjen pyörityksestä yksin?
Kyse nyt lähinnä lapsiperheistä ja kaikesta arkeen liittyvistä asioista. Wilma-viestit, kaverisynttärit, kausivaatteet, opettajan kiitoslahjat keväällä, hammaslääkäriajat, hoitoaikojen ilmoittaminen päiväkotiin jnejne.
Aloin tänään ihan tosissaan miettimään, että jos minä putoaisin tästä meidän yhtälöstä yhtäkkiä pois, mies ei varmaan selviäisi mistään noista kunnialla. Varmaan ajan kanssa sitten oppisi kantapään kautta, mutta miksi asian pitää olla näin? Miksi kaikki tämä arjen näkymätön työ on äidin harteilla. Mies ei ymmärrä, että päässä pyörii jatkuva "to do-lista" hoidettavista asioista. Tarkoitan vielä paljon arkisempiakin asioita kuin jotain kerran vuodessa muistettavia opettajan lahjoja, esimerkiksi pyykinpesua jotta lapsilla on puhtaita vaatteita kouluun ja päiväkotiin. Tai sitä että vessat olisi syytä pestä aina edes suht säännöllisesti. Tai sitä, että jääkaapissa on ihan kätevä olla valmiina edes sen kuluvan päivän ruoka, ja se lämmin ruokakin tosiaan täytyy valmistaa ja tarjoilla lapsille ihan päivittäin. Tuntuu, että olen piika omassa perheessäni. Turha vastata, että senkun jätät tekemättä, en aio kostaa lapsille sitä että isä on saamaton ja ajattelematon.
Kommentit (71)
Mun mieheni ei oikein osaa laittaa ruokaa eikä teiniäkään se kiinnosta plus muut kotihommat teen minä. Kai ne pikkuhiljaa oppisivat.
Pääasiassa selviäisi kyllä hyvin. Lasten harrastuksissa on jo minua enemmän mukana ja Wilma-viestejä lukee päivittäin. Mutta minä teen etätöitä ja hän läsnätöitä, joten olen kotona enemmän muistuttelemassa pikkukoululaisia säänmukaisesta pukeutumisesta jne. Ja jotkut neuvolan vuositarkastuksien varaaminen jne. häneltä varmasti unohtuisi.
Millaisia lapatossuja te miehiksenne otatte? Totta helvetissä pärjäisin.
M56
Kyllä ne oppii parissa viikossa.
Hyvin. Tai no meillä ne lapset on jo teinejä, mutta kyllä silti kaikenlaista muistettavaa ja hoidettavaa on vaikka kuinka paljon, vaikka itse osaavatkin vaatteensa valita ja ostaa. Sen sijaan, jos mun mies putoaisi tästä kuviosta pois, niin minä olisin se, joka olisi pulassa... Meillä se olen minä, joka on hajamielinen ja unohtelee asioita ja mies sitten joutuu muistuttelemaan ja varmistamaan, että kaikki pakolliset ja tärkeät asiat tulee hoidettua.
Miksi olet ap ulkoistanut miehesi kaikesta noista etkä ole antanut hänen kantaa vastuuta alun alkaenkaan? Mitä iloa ja tyydytystä te saatte tästä uhriutumisesta että "kyllä minä teen kaiken" ja sitten kehtaatte syyllistää miestä kun ei osallistu kun rouva tekee kaiken ja vaikka osallistuisikin niin epäilette osaako hoitaa asioita. Ne miehet ja isät on aikuisia miehiä eikä teidän lapsia.
Lapset alkaa olla sen ikäisiä että todennäköisesti ihan hyvin.
Mieheni kuoli viime syksynä. Hän sairasti syöpää ja käytti ison osan viime kesästä opastaen minua niissä näkymättömissä ja huomaamattomissa arjen askareissa, joita miehet tekevät. Tunnustan, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä kaikkea mökillä pitää tehdä, kun se laitetaan talvikuntoon ja mitä pitää muistaa tarkistaa keväällä, osasin vain yleiset asiat tyyliin kesäveden sulkeminen ja rännien puhdistus. Mies opasti minua erilaisissa pienkoneisiin liittyvissä asioissa, jotka ennen hoituivat niin, että mies metatöinään korjasi tai tarkisti. Sai täydellisen opastuksen talomme lämmönjakohuoneen erilaisten laitteiden toiminnasta, listan kuukausittain tarkistettavista asioista, selkeät piirrokset tonttimme erilaisista linjoista (missä menee sähköjohto, missä viemäri, missä vesi, missä naapurin vesijohto jne.), salaojista tms. Sain luettelon perheen käyttämistä sähkö-, putki- ja huoltofirmoista, pihanauraajan numeron tms.
Varmasti monen mielestä olemattomia ja turhia asioita, eihän nuo ole mitään verrattuna naisten tekemiin töihin! Minulle ne ovat olleet korvaamaton apu arjessa ja väitän, että mies olisi selvinnyt helpommin ilman minua kuin minä ilman häntä, jos viime kesänä en olisi opetellut tätä kaikkea.
Ruokaa saa kaupasta, pesukone ei ole tuntematon asia eikä opettajalle tarvitse ostaa lahjaa, en minäkään osta. Harva mies elää arkea silmät kiinni. Naiset vain haluavat nähdä itsensä tärkeinä, kun haluavat hankkia tytölle kevätjuhlavaatteet sävy sävyyn tietäen, että mies ostaisi sen, mitä lapsi haluaa, minäpä osaan ajatella paremmin ja ostan asun, josta itse pidän.
Ei ole miestä. (Naispuolinen puoliso kyllä löytyy)
T. Mies
Hyvin pärjäisi. Olen 4 yötä vkossa kotona perheen kanssa ja 3 poissa töiden takia. Ei ongelmaa. Mies hoitanut lasten Wilmat koko heidän koulupolkunsa ajan ja kuskaa harrastukset. Hän tekee etänä oman firman töitä, itse reissutöissä.
Mies varmaan ryyppäisi ja lapset kuolisivat muutamassa päivässä.
Mieheni rakastajattaret varmaan hoivaisivat lapsia vuorollaan.
Mies pärjäisi, mutta me emme pärjäisi ilman miestä.
Kyllä mun mies ainakin ihan hyvin pärjäisi. Poika on jo 16. Mies ei ole kummoinen kokki mutta ihan perusjutut hallitsee ja poika kokkaa joskus. Pyykit hoituis myös. Pojan harrastuksesta mies vastaa muutenkin enemmän kuin minä, hoitaa kyyditykset. Melko tasapuolisesti ollaan kaikki tehty paitsi että ruokapuoli on ollut enemmän mun vastuulla mutta se sopii mulle. Mies osaa remontoida ja pitää kodin siltä osin kunnossa.
Ns. perinteiset miesten työt on sellaisia, että lähes kaiken voi jättää välistä oikealla asumismuodolla eikä sitä mökkiäkään tarvitse hankkia.
Meillä on lapset jo muuttaneet pois kotoa, joten aika monessa asiassa mies joutuisi kysymään lapsilta apua. Mies saisi itsensä ruokittua, melko yksipuolisesti tosin, mutta kodinkoneiden ja tietotekniikan kanssa mies on tumpelo.
No, sanotaan näin että kyllä ne henkiin jäis. Mut moni asia jäis hoitamatta tai tulis hoidettua vasta kun on pakko.