Hahmotushäiriö: ilmansuunnat ja oikea ja vasen menevät sekaisin

Vierailija kirjoitti:

Menee minullakin oikea ja vasen sekaisin, myös suuntavaisto ihan olematon, eli lähden aina päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi, kartan avulla en osaa suunnistaa lainkaan. Google maps on ihan turha mulla, kun menen aivan sekaisin, jos sitä yritän käyttää. Kauppakeskuksissa ja muissa isoissa rakennuksissa eksyn joka kerta, vaikka miten yrittäisin painaa maamerkkejä mieleen.

Jos lähden vieraaseen paikkaan, käytän kännykässä Google Mapsia navigaattorina. Pidän yleensä silloin kävellessä äänet päällä. Vaikutan mieluummin turistilta kuin päädyn pyörimään ympäri kaupunkia, kun en hahmota lähteäkö torilta kumpaan suuntaan, jos haluaa päästä museoon.

Myös bussissa Google Maps on näppärä, kun voit seurata miten lähellä päätepysäkkiä olet. Välttämättä kun kuskia ei voi pyytää jättämään sinua tietyllä pysäkillä tai se voi unohtua. Kännykän kanssa liikkuminen on paljon helpompaa kuin paperikarttojen kanssa säätäminen.

Toki paperikarttakin tai tulostettavat reittiohjeet voivat olla paikallaan siltä varalta, jos puhelin ei toimisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää asiassa se, kun menee aikaa siihen, että mietit onko joku oikealla vai vasemmalla. Sen hahmottaa parhaiten, kun pohtii kummalla kädellä kirjoittaa käsin. Hitauden takia välillä tuntuu kuitenkin siltä kuin sinua pidettäisiin jotenkin vajaana, vaikka yleensä ajatukset kulkevat nopeasti.

Minä myös olen autossa käskenyt kuskia: käänny seuraavasta vasemmalle ja näyttänyt oikealla kädellä oikealle. Aina, jos minulta kysytään näin käy. Vertikaalinen ja horisontaalinen sekoittuu myös, koska käsitän horisontin poikittain.

Koillinen, kaakko, lounas ja luode. Siinä myös ongelma. Jos säätiedotteessa vaikka koillistuulta, olen ihan että mitä?

Toisaalta teen yhtä tarkkaa työtä molemmilla käsillä. Oppisin varmaan kirjoittamaan vasemmalla yhtä hyvin kuin oikealla kädellä, jos vaan harjoittelisin. Äidin puolelta periytynyt juttu. En tiennyt, että tämä on joku vika!! Vai hahmotushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käytössä sana Volvo kun mietiskelen kumpi on vasen ja kumpi oikea. On ainakin mua auttanut 👍

Liikutko paljon Volvolla ja sinulla päässä tekstistä muistijälki vai oletko muuten opetellut tuon käyttöön?

Kyllä tuota muistisääntöä opetetaan ihan peruskoulussakin.

Ei ole kyllä opetettu millään luokka-asteella kun minä kävin koulua. Netissä olen tuohon muistisääntöön myöhään aikuisiällä törmännyt. Yleensä on kehotettu miettimään missä kädessä kello on tai kummalla kädellä kirjoittaa, jos oikea ja vasen ovat hakusessa.

Minulla toimii nuo asiat ja hahmotus paikallaan ollessa. Mutta auto ja kartta on huono yhdistelmä. Tai kävellen hortoilu, paitsi jos kysyy neuvoa. Saattaisin antaa apukuskin paikalta väärän ohjeen, paikalliset tietävät paremmin. Äitini rattiraivo ei auta asiaa, tarvitsen rauhallisen kuskin. Maanpinnalla asiat tuntuvat kaartuvan ja kilometritkin ratkaisevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se mikään häiriö ole.

Perustelut? Kyllä tästä käytetään nimitystä hahmotushäiriö. Toki varmasti siinäkin on eroa kuinka merkittävää haittaa ominaisuudesta on.

No eihän nämä ole mitään syntymässä annettuja asioita vaan opittuja asioita. Jos ei osaa vaikka koko kertotaulua ulkoa, onko sekin häiriö? Tai jos ei osaa jotain käytännön taitoa, vaihtaa pyörän kumeja?

En minä tiedä mitään 'häiriödiagnostiikkaa' tai tunne asiaa, että mitä kaikkia diagnosoitavissa olevia häiriöitä on. Tai jos on olemassa tämän niminen häiriö, miten se määritellään.

Mutta vastustan kyllä tätä, että kaikki patologisoidaan, jos ei taitu tasan samaan muottiin, kuin kaikki muutkin.

Joopa joo. Asioiden nimeäminen auttaa niistä puhumista. Sori vain, en ole päästäni vajaa vaikken vuosikymmenien opettelun jälkeen ilmansuuntia tuosta noin vain muistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää asiassa se, kun menee aikaa siihen, että mietit onko joku oikealla vai vasemmalla. Sen hahmottaa parhaiten, kun pohtii kummalla kädellä kirjoittaa käsin. Hitauden takia välillä tuntuu kuitenkin siltä kuin sinua pidettäisiin jotenkin vajaana, vaikka yleensä ajatukset kulkevat nopeasti.

Minä myös olen autossa käskenyt kuskia: käänny seuraavasta vasemmalle ja näyttänyt oikealla kädellä oikealle. Aina, jos minulta kysytään näin käy. Vertikaalinen ja horisontaalinen sekoittuu myös, koska käsitän horisontin poikittain.

Koillinen, kaakko, lounas ja luode. Siinä myös ongelma. Jos säätiedotteessa vaikka koillistuulta, olen ihan että mitä?

Toisaalta teen yhtä tarkkaa työtä molemmilla käsillä. Oppisin varmaan kirjoittamaan vasemmalla yhtä hyvin kuin oikealla kädellä, jos vaan harjoittelisin. Äidin puolelta periytynyt juttu. En tiennyt, että tämä on joku vika!! Vai hahmotushäiriö?

Voit toki käyttää ilmaisua ominaisuus, jos se tuntuu paremmalta. Minulle vain on helpompaa puhua hahmotushäiriöstä, koska silloin löytyy neuvoja ja vertaistukea. On mukava tietää, ettei ole tämän kanssa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Hoen toisinaan päässäni rimpsua "pohjoinen, itä, etelä ja länsi, sitten koillinen, kaakko, lounas ja luode". Sormilla laskeminen auttaa hahmottamaan monesko ilmansuunnista mikin on, mutta sitä ei viitsi näkyvästi tehdä. Käyttävätkö muut täällä vastaavia konsteja?

Vieraaseen paikkaan mennessä katson usein reitin etukäteen navigaattorista ja katson katunäkymät Google Street View:sta. Erityisesti autolla liikkuessa käytän mielelläni navigaattoria, jos reitti ei ole tuttu, jottei tarvitsisi jännittää kuinka hyvin reitin muistaa ulkoa.

Minä katson karttasovelluksesta, minne suunnata vieraalla paikkakunnalla kotimaassa ja ulkomailla. Koskaan en ole autolla tai kävellen eksynyt kaupungeissa. Kartat vaan jäävät mieleen hetken katsomalla. Lisäksi joku iso ja korkea rakennus jää mieleen, joten siitä on helppo suunnistaa.

En ole kuin pari kertaa käyttänyt navigaattoria ja sekaisinhan oikea ja vasen menee. Ei uskalla sekoilla sillä. Joskus luin, että toiset näkee tavallaan lintuperspektiivistä kartat ja toiset painaa mieleen katujen nimiä.

Metsään eksyn heti, kun auto tai tie lakkaa näkymästä. Minulla oli hyvin koulutettu saksanpaimenkoira, joka rakasti autoilua, joten hänen kanssa lampsin huoletta metsässä ja sanoin autoon. Koira innoissaan vei viivasuoraan autolle ja välillä olin, että meneeköhän oikein. Aina lyhin reitti ja koira huolehti, etten jää jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää asiassa se, kun menee aikaa siihen, että mietit onko joku oikealla vai vasemmalla. Sen hahmottaa parhaiten, kun pohtii kummalla kädellä kirjoittaa käsin. Hitauden takia välillä tuntuu kuitenkin siltä kuin sinua pidettäisiin jotenkin vajaana, vaikka yleensä ajatukset kulkevat nopeasti.

Minä myös olen autossa käskenyt kuskia: käänny seuraavasta vasemmalle ja näyttänyt oikealla kädellä oikealle. Aina, jos minulta kysytään näin käy. Vertikaalinen ja horisontaalinen sekoittuu myös, koska käsitän horisontin poikittain.

Koillinen, kaakko, lounas ja luode. Siinä myös ongelma. Jos säätiedotteessa vaikka koillistuulta, olen ihan että mitä?

Toisaalta teen yhtä tarkkaa työtä molemmilla käsillä. Oppisin varmaan kirjoittamaan vasemmalla yhtä hyvin kuin oikealla kädellä, jos vaan harjoittelisin. Äidin puolelta periytynyt juttu. En tiennyt, että tämä on joku vika!! Vai hahmotushäiriö?

Voit toki käyttää ilmaisua ominaisuus, jos se tuntuu paremmalta. Minulle vain on helpompaa puhua hahmotushäiriöstä, koska silloin löytyy neuvoja ja vertaistukea. On mukava tietää, ettei ole tämän kanssa yksin.

Kyllä ominaisuus tuntuu paremmalta. Vaikka joutuuhan sitä selittelemään sitten. Pitänee opetella käyttämään hahmotushäiriötä, jos pääsisi vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käytössä sana Volvo kun mietiskelen kumpi on vasen ja kumpi oikea. On ainakin mua auttanut 👍

Liikutko paljon Volvolla ja sinulla päässä tekstistä muistijälki vai oletko muuten opetellut tuon käyttöön?

Kyllä tuota muistisääntöä opetetaan ihan peruskoulussakin.

Eli lapset opetetaan ensin visualisoimaan päässään teksti Volvo ja sitten miettimään missä on oikea ja missä on vasen? Vähän työläältä muistisäännöltä kuulostaa sellaiselle, joka ei vielä auton rattiin moneen vuoteen pääse. Missä kävit peruskoulun ja oliko ihan tavallinen luokka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää asiassa se, kun menee aikaa siihen, että mietit onko joku oikealla vai vasemmalla. Sen hahmottaa parhaiten, kun pohtii kummalla kädellä kirjoittaa käsin. Hitauden takia välillä tuntuu kuitenkin siltä kuin sinua pidettäisiin jotenkin vajaana, vaikka yleensä ajatukset kulkevat nopeasti.

Minä myös olen autossa käskenyt kuskia: käänny seuraavasta vasemmalle ja näyttänyt oikealla kädellä oikealle. Aina, jos minulta kysytään näin käy. Vertikaalinen ja horisontaalinen sekoittuu myös, koska käsitän horisontin poikittain.

Koillinen, kaakko, lounas ja luode. Siinä myös ongelma. Jos säätiedotteessa vaikka koillistuulta, olen ihan että mitä?

Toisaalta teen yhtä tarkkaa työtä molemmilla käsillä. Oppisin varmaan kirjoittamaan vasemmalla yhtä hyvin kuin oikealla kädellä, jos vaan harjoittelisin. Äidin puolelta periytynyt juttu. En tiennyt, että tämä on joku vika!! Vai hahmotushäiriö?

Voit toki käyttää ilmaisua ominaisuus, jos se tuntuu paremmalta. Minulle vain on helpompaa puhua hahmotushäiriöstä, koska silloin löytyy neuvoja ja vertaistukea. On mukava tietää, ettei ole tämän kanssa yksin.

Kyllä ominaisuus tuntuu paremmalta. Vaikka joutuuhan sitä selittelemään sitten. Pitänee opetella käyttämään hahmotushäiriötä, jos pääsisi vähemmällä.

Miten pääsisi vähemmällä? En minä ainakaan tämän takia saa mitään helpotusta mistään. Olen vain itsekseni todennut että on parempi käyttää aikaa reittien suunnitteluun ja katunäkymien mieleen painamiseen kuin pyöriä eksyneenä pitkään vieraassa paikassa. Töissäkään omista vaikeuksista ei yleensä kovin paljon kannata huudella, jos haluaa päästä helpommalla.

Aika jännää, että meitä löytyi näin paljon heti, kun joku hoksasi kysyä. Kiva kuiteski tietää, ettei sukuvikani ole ainoa laatuaan. Tsemppiä meille sekoilijoille ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää asiassa se, kun menee aikaa siihen, että mietit onko joku oikealla vai vasemmalla. Sen hahmottaa parhaiten, kun pohtii kummalla kädellä kirjoittaa käsin. Hitauden takia välillä tuntuu kuitenkin siltä kuin sinua pidettäisiin jotenkin vajaana, vaikka yleensä ajatukset kulkevat nopeasti.

Minä myös olen autossa käskenyt kuskia: käänny seuraavasta vasemmalle ja näyttänyt oikealla kädellä oikealle. Aina, jos minulta kysytään näin käy. Vertikaalinen ja horisontaalinen sekoittuu myös, koska käsitän horisontin poikittain.

Koillinen, kaakko, lounas ja luode. Siinä myös ongelma. Jos säätiedotteessa vaikka koillistuulta, olen ihan että mitä?

Toisaalta teen yhtä tarkkaa työtä molemmilla käsillä. Oppisin varmaan kirjoittamaan vasemmalla yhtä hyvin kuin oikealla kädellä, jos vaan harjoittelisin. Äidin puolelta periytynyt juttu. En tiennyt, että tämä on joku vika!! Vai hahmotushäiriö?

Voit toki käyttää ilmaisua ominaisuus, jos se tuntuu paremmalta. Minulle vain on helpompaa puhua hahmotushäiriöstä, koska silloin löytyy neuvoja ja vertaistukea. On mukava tietää, ettei ole tämän kanssa yksin.

Kyllä ominaisuus tuntuu paremmalta. Vaikka joutuuhan sitä selittelemään sitten. Pitänee opetella käyttämään hahmotushäiriötä, jos pääsisi vähemmällä.

Miten pääsisi vähemmällä? En minä ainakaan tämän takia saa mitään helpotusta mistään. Olen vain itsekseni todennut että on parempi käyttää aikaa reittien suunnitteluun ja katunäkymien mieleen painamiseen kuin pyöriä eksyneenä pitkään vieraassa paikassa. Töissäkään omista vaikeuksista ei yleensä kovin paljon kannata huudella, jos haluaa päästä helpommalla.

Tarkoitin vähemmällä selittelyllä, miksi sekoitan oikean ja vasemman yms. Töissä ei toki kannata huudella puutteistaan, mutta eipä tämä toimistotyötä ole haitannut. Ainoastaan lähimmät ihmiset tietävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää asiassa se, kun menee aikaa siihen, että mietit onko joku oikealla vai vasemmalla. Sen hahmottaa parhaiten, kun pohtii kummalla kädellä kirjoittaa käsin. Hitauden takia välillä tuntuu kuitenkin siltä kuin sinua pidettäisiin jotenkin vajaana, vaikka yleensä ajatukset kulkevat nopeasti.

Minä myös olen autossa käskenyt kuskia: käänny seuraavasta vasemmalle ja näyttänyt oikealla kädellä oikealle. Aina, jos minulta kysytään näin käy. Vertikaalinen ja horisontaalinen sekoittuu myös, koska käsitän horisontin poikittain.

Koillinen, kaakko, lounas ja luode. Siinä myös ongelma. Jos säätiedotteessa vaikka koillistuulta, olen ihan että mitä?

Toisaalta teen yhtä tarkkaa työtä molemmilla käsillä. Oppisin varmaan kirjoittamaan vasemmalla yhtä hyvin kuin oikealla kädellä, jos vaan harjoittelisin. Äidin puolelta periytynyt juttu. En tiennyt, että tämä on joku vika!! Vai hahmotushäiriö?

Tuollaiset periaatteessa monitulkintaiset ilmaisut ovat minustakin hämmentäviä. On vaikea hahmottaa tuleeko tuuli koillisesta vai tuuleko koillisen suuntaan.

Onko jollain tietoa siitä miten yleinen spatiaalinen hahmotushäiriö on?

Häpeän edes myöntää tätä 😅 Minulla on yliopistokoulutus, mutta kokeilen yhä kummalla kädellä syön kun pitää nopeasti tietää kumpi on oikea. Ei vain hahmotu.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää asiassa se, kun menee aikaa siihen, että mietit onko joku oikealla vai vasemmalla. Sen hahmottaa parhaiten, kun pohtii kummalla kädellä kirjoittaa käsin. Hitauden takia välillä tuntuu kuitenkin siltä kuin sinua pidettäisiin jotenkin vajaana, vaikka yleensä ajatukset kulkevat nopeasti.

Mun pojalle oon sanonut että oikea on se missä kädessä pidät kynää ja millä syöt. Hahmotuksessa on vaikeuksia. Esim kenkien oikeinpäin pukeminen oli tosi vaikeaa oppia.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän edes myöntää tätä 😅 Minulla on yliopistokoulutus, mutta kokeilen yhä kummalla kädellä syön kun pitää nopeasti tietää kumpi on oikea. Ei vain hahmotu.

Ei tuo liity mitenkään älykkyyteen. Mutta olisi kiva jos tästä puhuttaisiin enemmän ja olisi saatavilla ohjeita miten hahmotushäiriön kanssa toimia. Minulle on ihan painajainen jos autoillessa joku käskee yllättäen poiketa suunnitellulta reitiltä jonnekin. Pasmat sekoavat täysin, kun vieraassa ympäristössä joutuu liikkumaan itsekseen. Kävellen ehdit sentään havainnoida ympäristöä, autolla kaikki vain vilistää silmissä ohi. Toivot vain kovasti huomaavasi kielletyt ajosuunnat, nopeusrajoitukset, muut liikkujat yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeän edes myöntää tätä 😅 Minulla on yliopistokoulutus, mutta kokeilen yhä kummalla kädellä syön kun pitää nopeasti tietää kumpi on oikea. Ei vain hahmotu.

Ei tuo liity mitenkään älykkyyteen. Mutta olisi kiva jos tästä puhuttaisiin enemmän ja olisi saatavilla ohjeita miten hahmotushäiriön kanssa toimia. Minulle on ihan painajainen jos autoillessa joku käskee yllättäen poiketa suunnitellulta reitiltä jonnekin. Pasmat sekoavat täysin, kun vieraassa ympäristössä joutuu liikkumaan itsekseen. Kävellen ehdit sentään havainnoida ympäristöä, autolla kaikki vain vilistää silmissä ohi. Toivot vain kovasti huomaavasi kielletyt ajosuunnat, nopeusrajoitukset, muut liikkujat yms.

Kävellessä yritän painaa mieleen maamerkit, missä kohdissa olen kääntynyt mihinkin suuntaan, kuinka paljon matkaa vielä on jäljellä, mitä matkan varrella näkyy yms. Autoillessa vauhti on liian nopea kunnolliseen havainnointiin ja mahdollisuudet nopeasti pysähtyä matkan aikana arvioimaan suuntaa huonommat kuin kävellen tai pyörällä liikkuessa. Jos ajat autolla oikean risteyksen ohi, voi kestää ennen kuin pääset palaamaan takaisin alkuperäiseen reittisuunnitelmaan.

Olen joskus ollut helikopterin kyydissä. En pitänyt pyörivästä liikkeestä. Oli hyvin vaikea hahmottaa missä ollaan, kun laite pyörii koko ajan.

Miten te muut olette hahmottamisen vaikeuksien kanssa oppineet luovimaan? Vinkit kelpaisivat.