Deittailun aloittaminen asuessa exän kanssa
Tulenarka aihe, mutta onko täysin mahdoton ajatus alkaa kaveripohjalta deittailla uusia tuttavuuksia vaikka asuu vielä exän kanssa? Onko edes täysin friikkiä kun nykyään varatut etsivät seuraa ja sitten on avoimessa suhteessa olevia liikenteessä.
Olen vain vankina lässähtäneessä suhteessa ja omassa asunnossani hyvä vuokralainen edellisellä paikkakunnalla missä asuin, enkä aio palata. Ja tämä suhde ja korkojen nousu syönyt kaiken ylimääräisen, niin nyt vaan isompi kynnys kylmiltään muuttaa johonkin vuokrakoppiin ja hankkia koko kodin irtaimisto. Saa tuomita mutta saa myös osoittaa ymmärrystä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele toisinpäin: Deittailisitko henkilöä, joka asuisi exänsä kanssa? Kuulostaisi enemmänkin salasuhteelta.
Hyvinkin mielelläni olisin avoin tutustumaan johonkin sellaiseen jolla on sama elämäntilanne. Ja kuten sanoin, niin ihan kaveripohjalta.
En kirjoittanut tätä aloitusta provosoidakseni. Ihan vaan uteliaisuudesta mietin, että kun tuomitsette tätä ideaani ja minua, niin eikö empatia kohdistu ollenkaan siihen että olen kärsinyt riidoista lähes päivittäin tämän suhteen ajan. Yllättävän kuluttavaa asua yhdessä kun toinen äreänä aamuisin, iltapäivisin ja juuri ennen nukkumaanmenoa.
En todellakaan suunnittelut elämäni menevän näin. Aluksi kun oltiin ihastuneita, niin oli ihan erilaista.
Oletko siis jo eronnut vai yhä suhteessa? Tietääkö puolisosi olevansa ex?
Kuinka pian tapaamisenne jälkeen muutitte yhteen/hankitte yhteisen talon, kun puhut alun ihastumisesta?
Nyt on vähän epäselvää: asut exän kanssa mutta olet vankina lässähtäneessä suhteessa? Lopeta suhde ennen kuin alat tapailla muita. Kukaan ei lähde vakavasti tuollaiseen viritelmään mukaan. Olet varmasti mies järjen puutteesi perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele toisinpäin: Deittailisitko henkilöä, joka asuisi exänsä kanssa? Kuulostaisi enemmänkin salasuhteelta.
Hyvinkin mielelläni olisin avoin tutustumaan johonkin sellaiseen jolla on sama elämäntilanne. Ja kuten sanoin, niin ihan kaveripohjalta.
En kirjoittanut tätä aloitusta provosoidakseni. Ihan vaan uteliaisuudesta mietin, että kun tuomitsette tätä ideaani ja minua, niin eikö empatia kohdistu ollenkaan siihen että olen kärsinyt riidoista lähes päivittäin tämän suhteen ajan. Yllättävän kuluttavaa asua yhdessä kun toinen äreänä aamuisin, iltapäivisin ja juuri ennen nukkumaanmenoa.
En todellakaan suunnittelut elämäni menevän näin. Aluksi kun oltiin ihastuneita, niin oli ihan erilaista.
Siis ilmeisesti vielä nukuttekin yhdessä = olette suhteessa? Kämppistenhän ei ole mikään pakko olla samassa paikassa samaan aikaan aamulla, iltapäivällä, nukkumaanmennessä tai mihinkään aikaan päivästä. Puolisosi ei taida vielä tietääkään olevansa ex, lähinnä sinun ajatuksissasi.
Ihmissuhteet ovat vapaaehtoisia. Niistä voi lähteä jos haluaa. Et ole vanki. Ota vastuu omasta elämästäsi, omista valinnoistasi ja päätöksistäsi, omasta onnestasi.
Yövyttekö samassa sängyssä edelleen? Onko teillä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele toisinpäin: Deittailisitko henkilöä, joka asuisi exänsä kanssa? Kuulostaisi enemmänkin salasuhteelta.
Hyvinkin mielelläni olisin avoin tutustumaan johonkin sellaiseen jolla on sama elämäntilanne. Ja kuten sanoin, niin ihan kaveripohjalta.
En kirjoittanut tätä aloitusta provosoidakseni. Ihan vaan uteliaisuudesta mietin, että kun tuomitsette tätä ideaani ja minua, niin eikö empatia kohdistu ollenkaan siihen että olen kärsinyt riidoista lähes päivittäin tämän suhteen ajan. Yllättävän kuluttavaa asua yhdessä kun toinen äreänä aamuisin, iltapäivisin ja juuri ennen nukkumaanmenoa.
En todellakaan suunnittelut elämäni menevän näin. Aluksi kun oltiin ihastuneita, niin oli ihan erilaista.
Mistä ne riidat tulevat? mitä olet itse tehnyt muuttaaksesi tilannetta? Oletteko käynyt pariterapiassa? Onko teillä halua jatkaa suhdetta? No sinulla ilmeisesti ei ole, miksi siis roikut vielä siellä? Jos et löydä "kaveripohjalta" ketään, aiotko jatkaa tuota suhdetta? Jatkatko sitä siihen asti että löydät jonkun muun? Onko huonossa suhteessa riitojen keskellä parempi kuin sinkkuna omassa taloudessa? tiedätkö mitä puolisosi haluaa suhteenne tulevaisuudelta? Oletko edes kysynyt?
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vähän epäselvää: asut exän kanssa mutta olet vankina lässähtäneessä suhteessa? Lopeta suhde ennen kuin alat tapailla muita. Kukaan ei lähde vakavasti tuollaiseen viritelmään mukaan. Olet varmasti mies järjen puutteesi perusteella.
Niin no, nainen olen ja annan minä tietysti ex:lle pari kertaa viikossa säälipillua.
Mutta se ei ole mitään vakavaa. Ja lopuksi, en varsinaisesti ole vielä sanonut ex:lle että hän on ex, koska minulla ei olisi luultavasti enää paikkaa missä asua.
1. Hanki oma asunto ja muuta pois
2. Hanki työpaikka ja elätä itsesi
3. Käy lenkillä, suihkussa ja parturissa
4. Hanki uusi kumppani, mutta älä muuta yhteen ennen kuin vasta papin aamenen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on vähän epäselvää: asut exän kanssa mutta olet vankina lässähtäneessä suhteessa? Lopeta suhde ennen kuin alat tapailla muita. Kukaan ei lähde vakavasti tuollaiseen viritelmään mukaan. Olet varmasti mies järjen puutteesi perusteella.
Niin no, nainen olen ja annan minä tietysti ex:lle pari kertaa viikossa säälipillua.
Mutta se ei ole mitään vakavaa. Ja lopuksi, en varsinaisesti ole vielä sanonut ex:lle että hän on ex, koska minulla ei olisi luultavasti enää paikkaa missä asua.
Häpeäisit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele toisinpäin: Deittailisitko henkilöä, joka asuisi exänsä kanssa? Kuulostaisi enemmänkin salasuhteelta.
Hyvinkin mielelläni olisin avoin tutustumaan johonkin sellaiseen jolla on sama elämäntilanne. Ja kuten sanoin, niin ihan kaveripohjalta.
En kirjoittanut tätä aloitusta provosoidakseni. Ihan vaan uteliaisuudesta mietin, että kun tuomitsette tätä ideaani ja minua, niin eikö empatia kohdistu ollenkaan siihen että olen kärsinyt riidoista lähes päivittäin tämän suhteen ajan. Yllättävän kuluttavaa asua yhdessä kun toinen äreänä aamuisin, iltapäivisin ja juuri ennen nukkumaanmenoa.
En todellakaan suunnittelut elämäni menevän näin. Aluksi kun oltiin ihastuneita, niin oli ihan erilaista.
Etsit siis salasuhdetta, piristäisitte toistenne elämää ilman sitoumuksia ja aietta vakavaan suhteeseen ("kaveripohjalta") kun puolisot on niiiiiin kauheita alkuhuuman haihduttua että olette ihan pakotettuja pettämään, sen sijaan että vaikka yrittäisi ratkoa niitä riidanaiheita tai ottaisi riskin, taloudellisesti vähän takkiin ja asumismukavuudesta tinkien eroaisi reilusti. Kasva aikuiseksi.
Miten tuollaisessa hankalassa ja sekavassa kuviossa toimisi yksi ihmissuhde lisää? Jos kumpikaan eron osapuolista ei saa kammettuaan itseään irti tuollaisesta tilanteesta kertoo se ehkä potentiaalisille treffikumppaneille jotain.
Hyvinkin mielelläni olisin avoin tutustumaan johonkin sellaiseen jolla on sama elämäntilanne. Ja kuten sanoin, niin ihan kaveripohjalta.
En kirjoittanut tätä aloitusta provosoidakseni. Ihan vaan uteliaisuudesta mietin, että kun tuomitsette tätä ideaani ja minua, niin eikö empatia kohdistu ollenkaan siihen että olen kärsinyt riidoista lähes päivittäin tämän suhteen ajan. Yllättävän kuluttavaa asua yhdessä kun toinen äreänä aamuisin, iltapäivisin ja juuri ennen nukkumaanmenoa.
En todellakaan suunnittelut elämäni menevän näin. Aluksi kun oltiin ihastuneita, niin oli ihan erilaista.