Ruotsin malli Suomeen: yksi virallinen kieli, usea vähemmistökieli

Mä osaan tai oikeesti opiskelen myös ranskaa.

Ristiinasta oli mies,

Otto Fieandt, hänpä ties

antaa muille käskyjänsä

ollen vanhin veljistänsä.

Sodass' oli tosiaan

everstiluutnantti hän vaan;

armeijass' ois olla suotu,

jo ois tottelemaan luotu.

Mut hän piti päänsä ain',

omaa tietä kulki vain.

Totellut ei sanaa toisen,

sai siis joukon erikoisen.

Entä näkö? Pukunaan

harmaa lievetakki vaan,

tehty kotikankahista,

villat kotilampahista.

Päässä isän hattu on,

kulunut ja nukaton,

peru saatu Lappehelta,

vaarin kuolintanterelta.

Talvin lammasnahkaset

väljät, varsin lyhyet,

pikisaumasaappaissaan

näin hän johti joukkoaan.

Näin hän päätti päivän tän.

Aamullapa varhain hän,

saatuansa unta vähän,

jo on toinen mieleltähän;

taas häll' entinen on pää,

ovest' ulos tirkistää,

vanhan tuiman muodon saapi,

kulmiansa julmistaapi.

Maistoi taskumatistaan,

tiuski nuorta veikkoaan,

joell' antoi puustin heti,

Perhossa jo sauhun veti.

Vierailija kirjoitti:

Hei pietarihuutelija, miksi ihmeessä niitä siellä kiinnostaisi tehdä avauksia pakkoruotsista? Tuskin ne edes tietävät koko asiaa.

Voi tietäisitpä vaan.

Kyllä tää sulleki selviää sitte myöhemmin.

Mont' oli Venään urhoa,

joist' aikakirjat kertovat,

jotk' ennen sotaa maineessa

jo meillä olivat.

Barclay, Kamensky, Bagration

tääll' oli tulleet huutohon;

ei pelkkä lasten leikki tuo,

sen ties, kun ryntää nuo.

Vaan Kulnevist' ei tiettykään,

ennenkuin sota lähestyi;

kuin myrsky merell' äkkiään

hän silloin ilmestyi,

niin ankarana, outona

kuin pilvest' ukkossalama,

ja nähtiin koht' ens lyönnistään,

mit' oli miehiään.

Ol' leikist' illal' uupunut

niin Suomen mies kuin ryssäkin.

Jo luullen: kaikk' on loppunut,

levossa maattihin:

mut unessa kun parhaillaan

hopeita, kultaa näämme vaan,

"aseihin!" huutaa vartio,

ja siin' on Kulnev jo.

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Tästä saatte ryssänpaskat

Kun iltaa viel' on hetkinen

ja huvitusta muisto suo,

ma kulnevista juttelen,

lie sulle tuttu tuo.

Sep' oli vasta kansan mies,

hän elää ja hän kuolla ties,

mies parhain, missä taisteltiin

tai maljaa maisteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Pietarin trollitehtaan iltavuoro on aloittanut

Siellä ei edes tiedetä tästä pakkoruotsi-instituutiosta.

Niinhän sä luulet. Ota selvää asioista.

Yöt, päivät kun sai taistella,

sit' ilonansa piti hän,

ja kaatumista kukkana

vain sankarelämän.

Jos mikä aseeks sattuikaan,

ol' yhtä, kunhan kaasi vaan,

jos miekka taikka pikari,

jos joi tai tappeli.

Hän harras myös ol' lempimään,

nopeesti kullan valitsi;

tulesta tuskin pääsikään,

niin tanssit toimitti.

Yön sitten armasteltuaan

hän kengän riisui kullaltaa

ja viiniä sen täynnä toi

ja lähtömaljan joi.

a miehen muodon, näitkö sen?

Monella vielä tuvassaan

on kuva kummanlaatuinen,

paljasta partaa kaikki vaan;

mut astu liki, näetpä kuin

se parran alta hymysuin

ja silmin loistaa lempe'in

se kuva Kulnevin.

Mut kylläp' outo vaalistui,

kun Kulnev päälle karkasi;

ken hiukan hiittä kammoksui,

se pelkäs häntäki.

Viel' enemmän kuin keihäällään,

pelotti hän jo näöllään,

Mä puhun ja opiskelen ihan mitä mä itse haluun. Ja ruotsi kuuluu niihin.

mieluumpi hänen iskunsa

kuin musta tukkansa.

Semmoinen hän, kun ratsuaan

kädessä kalpa kannusti,

ja samanmoinen, sanotaan,

kun joskus levähti,

kun, lyhyt turkki yllähän,

talosta toiseen kulki hän

ja, missä piti parhaana,

viivähti vieraana.

Mon' äiti kertoo kauhuaan,

kun kursaamatta Kulnev tuo

kehdolle astui suorastaan

pienoisen armaan luo;

mut lisää: "Lasta suuteli

hän vain, ja nauroi lempeesti

kuin kuvansakin seinällä,

jos astut lähemmä."

Se varma, että luonteeltaa

ol' ukko Kulnev herttainen;

liiaksi juoneen moititaan,

syy oli sydämen;

ja sodassa ja rauhassa

se sydän oli mukana:

hän suuteli ja surmasi

ain' yhtä hartaasti.

Mont' oli Venään urhoa,

joist' aikakirjat kertovat,

jotk' ennen sotaa maineessa

jo meillä olivat.

Barclay, Kamensky, Bagration

tääll' oli tulleet huutohon;

ei pelkkä lasten leikki tuo,

sen ties, kun ryntää nuo.

Vaan Kulnevist' ei tiettykään,

ennenkuin sota lähestyi;

kuin myrsky merell' äkkiään

hän silloin ilmestyi,

niin ankarana, outona

kuin pilvest' ukkossalama,

ja nähtiin koht' ens lyönnistään,

Vierailija kirjoitti:

Mä puhun ja opiskelen ihan mitä mä itse haluun. Ja ruotsi kuuluu niihin.

Ja minulla on oikeus olla puhumatta ruotsia.

Vierailija kirjoitti:

Mä puhun ja opiskelen ihan mitä mä itse haluun. Ja ruotsi kuuluu niihin.

Niin pitäisi saada niidenkin, jotka eivät halua ruotsia.

paraaseen riemuhun yks kaks

saa Kulnev kuokkavierahaks,

ja tomupilvi pölähtää

ja keihäät välähtää.

Jos silloin seistiin vankkana

ja tehävämme tehtihin,

niin parta kestiss' ukolta

se kärvennettihin;

mut tuimana jos oltu ei,

niin hän se viinat meiltä vei

ja lupas lainan kuitata

Don-virran rannoilla.

Jos tuiskut oli, satehet,

öin, päivin, suvin, talvisin

e kaikkialla kujehet

havaittiin Kulnevin;

ja sotarintaan vastakkain

kun saatiin rivit armeijain,

niin tunnettiin koht' iskuistaan

tuo poika aromaan.

Mut Suomen sotajoukossa

ei ollut ainoatakaan,

jok' ei ois Kulnev-ukkoa

pitänyt vertanaan.

Kun huomas tutut kasvot nuo,

niin ilost' irvisteli tuo,

tuo karhu Saimaan seutujen

Ja kokemiinsa kämmeniin

ilolla katsoi myöskin tää,

ja kun hän ryntäs, oli niin

kuin maksais yrittää.

Sitäpä nähdä kelpasi,

kun Suomen mies ja Kulnevi

ne kilvan kamppaelivat,

nuo vahvat molemmat.

Kätensä raukes ainiaks,

hän kaatui miekan kalskeeseen,

mut nimens' yhä kunniaks

on hänen kansalleen;

ja missä häntä mainitaan,

hän "sankariksi" sanotaan;

oi kallis sana: "sankari",

kun saat sen maaltasi.