Mikä mua vaivaa kun loukkaannun kaikesta ja kuvittelen ihmisten haluavan mulle pahaa?

Toinen samanlainen täällä

Harjoita tietoista empatiaa muita kohtaan ja keskity vähemmän itseesi. Jos viettää paljon aikaa yksin, alkaa ajatukset usein pyöriä liiaksi itsensä ympärillä.

Olet joskus altistunut huonoille ihmissuhteille, eihän ihminen unohda kokemuksiaan. Lapsena?

Sama täällä. 

Kompleksinen PSTD?

Minä en pelkästään _kuvittele_, vaan ihmiset ovat koko elämäni sekä hyljeksineet että halunneet minulle pahaa.

Harhaluuloinen persoonallisuus.

Kaffebulla kirjoitti:

Narsismia

Kyllä eugenisti-terveydenhoitaja tietää 😅

Uskoin aina voittaneeni pahat kokemukset kun vaan työnsin ne mielestä. Ei toimi niin. Kipu jää olemaan ja putkahtelee esiin aika ajoin. Mutta mitä muutakaan niille voi kun yrittää pitää poissa, ei ole aikaa eikä halua alkaa niitä työstää kun ne ihmisetkään ei kadu jotka pahaa tekivät aina uudestaan ja uudestaan.

On tainnut olla turvaton lapsuus ja traumoja elämässä. Ainoa tie pois tuosta kierteestä on muuttaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Aloita olemalla kiitollinen, mieti mistä voit elämässäsi olla kiitollinen ja kenelle. Ole kannustava muita kohtaan ja opettele iloitsemaan muiden menestyksestä. Mieti miten voit auttaa muita. Vie painopiste pois itsestäsi ja keskity elämiseen.

Olet masentunut. Se lisää synkkiä ajatuksia kuin itsestään.

Kamalaa joutua vuosia asumaan sellaisten kanssa jotka loukkaa ja on kylmiä. Karkuun ei pääse koska se on oma perhe.

Saattaa olla kyse mielenterveysongelmasta. Korona-aikana pyrittii normalisoimaan tuollaisia mielenterveysongelmia kun lietsottiin ajattelemaan että, kaikki haluaa jotain pahaa sinulle pitää pelätä ja täristä.  Mutta nyt kun on palattu normaaliin moni on ymmärtänyt ettei piikit auta tai naamioitumiset vaan mielenterveystoimiston tarjoama apua saattaisi ehkä auttaa.

Kaffebulla kirjoitti:

Narsismia

Narsisti ei harrasta itsereflektointia. Jos ihminen vaikka pelkää olevansa narsisti, tai jos kokee syyllisyyttä ja hän huomaa itsessänsä huonoa käytöstä, hän EI ole narsisti.

Lapsuuden huonoja kokemuksia ja käytösmalleja. Terapiaa <3

Jostain syystä -yleensä lapsuudesta kumpuavia syitä- sinulla on tarve puolustaa itseäsi ja minääsi ylivoimakkaasti. Mielesi kääntää tilanteet ja kokemukset negatiivisiksi, jolloin käyttäydyt defensiivisesti, jolloin koet suojelevasi itseäsi ennenkuin kuin jotain kamalaa oikeasti tapahtuu.

En nyt ihan kaikesta loukkaannu. Mutta olen koko elämäni tullut vähän huonosti kohdelluksi. Kiusaamista, mitätöintiä, poissulkemista ja vähättelyä. Paljon pahanpuhumista selän takana. Tiedostan kuitenkin huonot puoleni ja hyvät puoleni ja sen että paljon olen virheitä tehnyt itsekin. 

En uskalla enää luoda läheisiä suhteita ja olen erakoitunut. En tuota pahaa mieltä muille, eivätkä he minulle. Pahaa en ajattele kenestäkään mutta on parempi elää olla yksin.

No mistä sinä loukkaannut? Eihän me tiedetä loukkaantuisiko muutkin samoista asioista, käsittääkseni ihmiset loukkaantuu aika helposti. Ihmiset ei yleensä halua toisille hyvää eikä pahaa koska ne sivuuttaa toisten elämän mutta tietysti voi olla vihamiehiä jotka on vaikka kateellisia tai katkeria. Jos sinä vahingossakin loukkaat jotakuta niin hän voi muuttua pahantahtoiseksi tai olla anteeksiantavainen mutta muistaa kyllä mitä olet sanonut.

Aina voi kasvaa ihmisenä, ei ole ylärajaa.

Vierailija kirjoitti:

On tainnut olla turvaton lapsuus ja traumoja elämässä. Ainoa tie pois tuosta kierteestä on muuttaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Aloita olemalla kiitollinen, mieti mistä voit elämässäsi olla kiitollinen ja kenelle. Ole kannustava muita kohtaan ja opettele iloitsemaan muiden menestyksestä. Mieti miten voit auttaa muita. Vie painopiste pois itsestäsi ja keskity elämiseen.

Miksi muita pitäisi voida auttaa? Eivät hekään ole auttaneet minua. Tämä on minusta outo ajatus. Miksi pitäisi loppu viimeksi antaa kellekään mitään jollei itsekään saa koskaan keltään mitään muuta kuin ilkeitä asioita? Hirveä ajatus uhrautua muiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tainnut olla turvaton lapsuus ja traumoja elämässä. Ainoa tie pois tuosta kierteestä on muuttaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Aloita olemalla kiitollinen, mieti mistä voit elämässäsi olla kiitollinen ja kenelle. Ole kannustava muita kohtaan ja opettele iloitsemaan muiden menestyksestä. Mieti miten voit auttaa muita. Vie painopiste pois itsestäsi ja keskity elämiseen.

Miksi muita pitäisi voida auttaa? Eivät hekään ole auttaneet minua. Tämä on minusta outo ajatus. Miksi pitäisi loppu viimeksi antaa kellekään mitään jollei itsekään saa koskaan keltään mitään muuta kuin ilkeitä asioita? Hirveä ajatus uhrautua muiden puolesta.

Ei muiden auttaminen tarkoita uhrautumista. Tässä näkyy tuo ajattelusi kieroutuneisuus. Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun pääsee auttamaan muita.