Uuden työn opetteleminen
"Ei näihin hommiin oikein voin ketään opastaa, kantapään kautta on opeteltava..." Sitten kun yrität itseksesi ottaa ihan vierasta työtä haltuun, saat kuulla ihmettelyä miksi olet niin hidas ja tehtävien aikataulut heittävät pieleen. Mennyt maku jo koeajalla koko työstä, kun parhaansa yrittää, mutta mikään ei riitä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Sama se on nykyään ammattia opiskellessakin... "työssäoppiminen" tarkoittaa sitä, että sinulta odotetaan täyttä työpanosta ilman perehdytystä ja palkkaa.
En tiedä missä vaiheessa tämä on mennyt näin takkuiseksi. Kaikkialla on vähennetty opetuksen ja ohjauksen määrää ja sitten ihmetellään miksi ihmiset vain tippuvat kyydistä. Jo alakoululaisilta oletetaan itseohjautuvuutta luokkahuoneettomissa kouluissa. Tuntuu hurjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama se on nykyään ammattia opiskellessakin... "työssäoppiminen" tarkoittaa sitä, että sinulta odotetaan täyttä työpanosta ilman perehdytystä ja palkkaa.
En tiedä missä vaiheessa tämä on mennyt näin takkuiseksi. Kaikkialla on vähennetty opetuksen ja ohjauksen määrää ja sitten ihmetellään miksi ihmiset vain tippuvat kyydistä. Jo alakoululaisilta oletetaan itseohjautuvuutta luokkahuoneettomissa kouluissa. Tuntuu hurjalta.
Voihan olla niinkin, että pian työt hoitaa tekoäly eikä kohta tarvitse enää huolehtia miten töissä pärjää, kun ei niitä enää ole. Toimeentulon kanssa tulee kyllä silloin haasteita.
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Tai sitten puuttuu aikaa, kun resurssit ovat niin niukat. Vaikea kuitenkaan kokea työpaikkaa omaksi, jos kovasta yrittämisestä huolto ei saa kuin moitteita osakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Tai sitten puuttuu aikaa, kun resurssit ovat niin niukat. Vaikea kuitenkaan kokea työpaikkaa omaksi, jos kovasta yrittämisestä huolto ei saa kuin moitteita osakseen.
Alkuun ajattelin työn helpottuvan jossain vaiheessa, mutta nyt tuntuu siltä, ettei niin taida tapahtua. Perehdytys on ollut huonoa alusta alkaen, kun sen merkitystä ei nähdä. Minulla on alkanut olla kaikenlaisia uupumuksen oireita.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Monessa työpaikassa vaihtuvuus on niin nopeaa, että pari kuukautta ollut saattaa joutua perehdyttämään uutta kaveria. Niin omalla kohdallani oli. Neuvoin parhaani mukaan ja painotin, että kysy aina jos et tiedä. Ärsytti kun en itsekkään oikein osannut vielä toimenkuvaani. En kylläkään peitellyt mitenkään kyvyttömyyttäni opettaa ja pahoittelin sitä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Tai sitten puuttuu aikaa, kun resurssit ovat niin niukat. Vaikea kuitenkaan kokea työpaikkaa omaksi, jos kovasta yrittämisestä huolto ei saa kuin moitteita osakseen.
Silloin on mahdollista sanoa se asia niin eikä lähteä sumutuspeleihin ja keksimään satuja siitä, että työ on niin uniikkia, ettei sitä voi toiselle opettaa, mutta jotenkin maagisesti se on silti mahdollista oppia - mutta yksin! Niinku mitä v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Tai sitten puuttuu aikaa, kun resurssit ovat niin niukat. Vaikea kuitenkaan kokea työpaikkaa omaksi, jos kovasta yrittämisestä huolto ei saa kuin moitteita osakseen.
Silloin on mahdollista sanoa se asia niin eikä lähteä sumutuspeleihin ja keksimään satuja siitä, että työ on niin uniikkia, ettei sitä voi toiselle opettaa, mutta jotenkin maagisesti se on silti mahdollista oppia - mutta yksin! Niinku mitä v
Olen aina ajatellut, että ammattitaitoa olisi osata jakaa sitä omaa osaamista eteenpäin. Kai tällaisessa työpaikassa sitten perehdyttäjällä on parempi olo itsestään, jos hän saa uuden ihmisen syyllistettyä siitä, ettei uusi tyyppi heti tiedä tai osaa kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Monessa työpaikassa vaihtuvuus on niin nopeaa, että pari kuukautta ollut saattaa joutua perehdyttämään uutta kaveria. Niin omalla kohdallani oli. Neuvoin parhaani mukaan ja painotin, että kysy aina jos et tiedä. Ärsytti kun en itsekkään oikein osannut vielä toimenkuvaani. En kylläkään peitellyt mitenkään kyvyttömyyttäni opettaa ja pahoittelin sitä usein.
Samoin itselläni. Vastaamassasi kommentissa haettiin heti syytä muista ja meillä se syyllinen olin sitten varmaan minä, kun en lyhyen ajan jälkeen osannut vielä perehdyttää hyvin uusia työntekijöitä. En vaan suostu pitämään sitä omana vikanani kun kokemusta ei ollut minullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että perehdyttäjältä puuttuu taito perehdyttää ja hän yrittää sumuttaa tuolla tavalla peitelläkseen omaa kyvyttömyyttään.
Monessa työpaikassa vaihtuvuus on niin nopeaa, että pari kuukautta ollut saattaa joutua perehdyttämään uutta kaveria. Niin omalla kohdallani oli. Neuvoin parhaani mukaan ja painotin, että kysy aina jos et tiedä. Ärsytti kun en itsekkään oikein osannut vielä toimenkuvaani. En kylläkään peitellyt mitenkään kyvyttömyyttäni opettaa ja pahoittelin sitä usein.
Muut ovat työskennelleet työpaikassa jo pitkään. En usko, että on tuosta kyse. Voi tietysti olla, että heidän on vaikea samaistua siihen millaista on olla aloittelija.
Olisipa ihana päästä jonnekin opettelemaan rauhassa asioita mestari - oppipoika - mallilla. Ei taida nykyään missään enää olla kunnollista työhön perehdytystä. Heti heitetään uudet syvään päähän ja ihmetellään miksi väki koeajan jälkeen katoaa joko muualle töihin tai sairaslomalle.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihana päästä jonnekin opettelemaan rauhassa asioita mestari - oppipoika - mallilla. Ei taida nykyään missään enää olla kunnollista työhön perehdytystä. Heti heitetään uudet syvään päähän ja ihmetellään miksi väki koeajan jälkeen katoaa joko muualle töihin tai sairaslomalle.
No kyllä minä muistan jo 80-luvulta kun sanottiin että ensiviikolla ei sitten tarvitse enää tulla. Kyllä silloinkin odotettin todella nopeaa oppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihana päästä jonnekin opettelemaan rauhassa asioita mestari - oppipoika - mallilla. Ei taida nykyään missään enää olla kunnollista työhön perehdytystä. Heti heitetään uudet syvään päähän ja ihmetellään miksi väki koeajan jälkeen katoaa joko muualle töihin tai sairaslomalle.
No kyllä minä muistan jo 80-luvulta kun sanottiin että ensiviikolla ei sitten tarvitse enää tulla. Kyllä silloinkin odotettin todella nopeaa oppimista.
Riippuu varmaan työpaikasta. Mielestäni koronan jälkeen vauhti on kiristynyt. Etänä on helppo kieltäytyä uuden työntekijän perehdyttämisestä, vaikka sen osaisikin hoitaa.
Kovan stressin takia nukun huonosti ja univaje tekee uusien asioiden opettelusta entistä haastavampaa. En ymmärrä miten voi olla työnantajan etu ajaa uudet työntekijät heti alussa aivan piippuun.
Vierailija kirjoitti:
Kovan stressin takia nukun huonosti ja univaje tekee uusien asioiden opettelusta entistä haastavampaa. En ymmärrä miten voi olla työnantajan etu ajaa uudet työntekijät heti alussa aivan piippuun.
Pitäisikö vain etsiä uusi työ?
Vierailija kirjoitti:
Kovan stressin takia nukun huonosti ja univaje tekee uusien asioiden opettelusta entistä haastavampaa. En ymmärrä miten voi olla työnantajan etu ajaa uudet työntekijät heti alussa aivan piippuun.
Just toi, uni ei tule murehtiessa ja uuden oppiminen on aina vain haastavampaa väsymyksen vuoksi.
Oli jo 2007 Ekassa työssä minulla samaa paskaa. Kyseltiin, että mitä te ammattikoulussa teette, kun et osaa mitään, vaikka joka työpaikalla on ne omat talon tavat joita ei voi tietää eikä niitä kerrota.
Olet hidas, tyhmä, laiska etkä osaa mitään. Naureskelu alkaa jo ensimmäisenä päivänä. Perehdytys on mitätön. Ei ole aikaa kenelläkään eikä siitä makseta. Pitää vain sietää paskaa riittävän kauan, että oppii ja näkee miten hommat luistaa. Monella ei pää kestä nykytyöelämän alku karikoita. Nyt olen jo ammattilainen ja neljännessä työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Oli jo 2007 Ekassa työssä minulla samaa paskaa. Kyseltiin, että mitä te ammattikoulussa teette, kun et osaa mitään, vaikka joka työpaikalla on ne omat talon tavat joita ei voi tietää eikä niitä kerrota.
Olet hidas, tyhmä, laiska etkä osaa mitään. Naureskelu alkaa jo ensimmäisenä päivänä. Perehdytys on mitätön. Ei ole aikaa kenelläkään eikä siitä makseta. Pitää vain sietää paskaa riittävän kauan, että oppii ja näkee miten hommat luistaa. Monella ei pää kestä nykytyöelämän alku karikoita. Nyt olen jo ammattilainen ja neljännessä työpaikassa.
Viihdytkö? Mietin tosissaan onko tämä sen arvoista, että kannattaa yrittää pinnistellä. Yleensä uusiin työtehtäviin on saanut opastusta, kun on haluttu varmistaa että uudesta henkilöstä on työpaikalle hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihana päästä jonnekin opettelemaan rauhassa asioita mestari - oppipoika - mallilla. Ei taida nykyään missään enää olla kunnollista työhön perehdytystä. Heti heitetään uudet syvään päähän ja ihmetellään miksi väki koeajan jälkeen katoaa joko muualle töihin tai sairaslomalle.
Tämä olisi ihanteellista. Aloitin uudessa työssä kuukausi sitten. Ei ole ketään "virallista" perehdyttäjää (joissakin entisissä työpaikoissani on ollut ja se systeemi oli hyvä!), kirjalliset/yhtenäiset ohjeet puuttuvat eikä perehdyttämisvuorossa olevalla työntekijällä ole yleensä ollut aikaa (tai halua/osaamista) opastaa, kun on kiire.
Esimerkkejä.. Yhdessä työpisteessä minua opasti 3 kk sitten taloon tullut henkilö, joka pahoitteli itsekin taitamattomuuttaan - ei ollut edes hänen tavanomainen työpisteensä. Sanoimme tästä yhdessä esihenkilöille, koska tilanne ei ollut reilu kumpaakaan kohtaan, mutta he vain levittelivät käsiään ja totesivat ohjeiden tulevan ylemmiltä henkilöiltä. Toisessa työpisteessä kohtasin tuhahtelevan ja passiivis-aggressiivisen rouvashenkilön, joka jatkuvasti purnasi aivan kaikesta ja nolasi minut työkavereiden edessä pauhaamalla suureen ääneen pienistä virheistä, joita olin siihen mennessä tehnyt. Lisäksi hän mm. huomautteli hitaudestani ja kyttäili kellosta taukoaikojani..
Palkka on ok, mutta en tiedä, kauanko tällaista jaksaa. Olen puhunut esihenkilön kanssa näistä asioista, mutta he vaikuttavat aika osaamattomilta tyypeiltä ("voi harmi, no mutta tämmöistä se nyt meillä on, kyllä se siitä ajan kanssa"). Sanomattakin lienee selvää, että työilmapiiri tässä työpaikassa ei ole kovin hyvä.
Yksin vieraalla paikkakunnalla on raskasta. Ihmissuhteiden kehittyminen voi viedä aikaa. Eikä täällä Suomessa oikein ole sellaista kulttuuria, että työpaikalta tutut ihmiset ottaisivat myös vapaa-ajallaan menoon mukaan paikkakunnalle työn perässä muuttaneen.