Onko normaalia kun muistan ihan tarkasti sen kun opin lapsena ekaa kertaa kävelemään ja kun heitin viimeisen tuttini roskikseen?

Mitä myöhemmin opit sen todennäköisemmin muistat.

On normaalia. Jotkut muistavat edellisen elämänkin.

Et oikeasti muista sitä. Mielenterveysongelmasi ovat maalanneet ne muistisi jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Et oikeasti muista sitä. Mielenterveysongelmasi ovat maalanneet ne muistisi jälkeenpäin.

Valemuistoja voi tulla kenelle vaan, ei siinä ongelmia tarvita.

Jos et tehnyt noita jälkeen 3 v täytettyäsi, et muista. Mutta todennäköisesti vanhempasi ovat jauhaneet erinomaisuudestasi ja noista jutuista sen verran, että olet luonut niistä heidän puheidensa perusteella valemuistot.

Aika iso osa "lapsuuden muistoista" joka tapauksessa on toisten kertomia valemuistoja.

Minä muistan tasan tarkkaan kun neljä vuotiaana opin solmimaan eteisessä kengännauhat vaaleansinisiin tossuihin. Ei ole mikään valemuisto vaan ihan faktaa. Ähräsin ja ähräsin ja sitten tuli hieno onnistumisen elämys kun sain ne solmituksi.

ps. eikä ollut kukaan sitä näkemässä että sain ne kengät solmituksi joten sitä ei ole kukaan voinut minulle kertoa.

Muistan kun kävin ekaa kertaa pöntöllä paskalla. Ja pyyhin itse.

Itse muistan myös asioita lapsuudesta just jostain 3-4-ikävuodesta. Muistan esim. kun ajoin ensimmäistä kertaa pyörällä apurattaineen ekaa kertaa. Muistan seinän takana riitelevät naapurit mistä opinkin sitten ensimmäiset kirosanat :D

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan tasan tarkkaan kun neljä vuotiaana opin solmimaan eteisessä kengännauhat vaaleansinisiin tossuihin. Ei ole mikään valemuisto vaan ihan faktaa. Ähräsin ja ähräsin ja sitten tuli hieno onnistumisen elämys kun sain ne solmituksi.

Sanoinkin, että jos ap on ollut alta kolmevuotias, ei muista.

3--4 v on ihan tavallinen ikä alkaa muistamaan jotain asioita, mutta etenkin kävelemään oppimaan se on aika vähän.

Siihen uskon, että nykyaikana lapset muistavat tutin pois jättämisen, sehän tapahtuu yleensä siinä esikouluiässä aikaisintaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos et tehnyt noita jälkeen 3 v täytettyäsi, et muista. Mutta todennäköisesti vanhempasi ovat jauhaneet erinomaisuudestasi ja noista jutuista sen verran, että olet luonut niistä heidän puheidensa perusteella valemuistot.

Aika iso osa "lapsuuden muistoista" joka tapauksessa on toisten kertomia valemuistoja.

Näin.

On. Valemuistoja syntyy sitä vankemmin, mitä useammin vanhempasi ovat sinulle noita asioita kertoneet.

On helppoa myös "muistaa" valokuvien perusteella. Esim. mä muistan ekan shortsipukuni ja miltä se kangas tuntui. Olin alle vuoden vanha tuolloin, mutta valokuvat ovat tuoneet muistot esiin.

Valemuistoja. Niitähän ei itse kykene erottamaan 'aidoista' muistoista, joten turha jauhaa miten varmasti tiedät niin tapahtuneen. Et tiedä. Ihmisen muisti on hyvin venyvä ja epätarkka ja mikä tahansa muisto muuttuu elämän aikana ilman että sitä itse tiedostaa.

Mä väitän että muistan asioita ainakin ajalta jolloin olis just täyttämässä kaksi vuotta. Pystyn sijoittamaan ne muistot tarkasti siksi, koska liittyvät veljeni syntymään. Muistan paljon muutakin, mutta niitä en pysty ajoittamaan satavarmasti noin nuorelle iälle.

Veljen syntymästä tietty voisi olla valemuistojakin, kun siitä puhuttu myöhemminkin varmasti. Mutta siitä sairaalahuoneesta ei ole mitään valokuvia ja tuskin mulle olisi kerrottu missä kohtaa huonetta vaikka sänky oli? Ja oon pystynyt vanhemmille kertomaan sen missä kohtaa siellä oli sänky, ovi yms.

Veljen vauva-ajasta muistan myös paljon sellaista, mistä ei ole kuvia. Sellaista minkä vanhemmat ovat vahvistaneet todeksi nyt aikuisiällä puhuessani.

Joskushan joku Australialainen(?) nuori väitti että muistaa kaiken syntymästään asti ja siinä oli haastateltu jotain asiantuntijaakin? Muistaako kukaan tätä😅

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan myös asioita lapsuudesta just jostain 3-4-ikävuodesta. Muistan esim. kun ajoin ensimmäistä kertaa pyörällä apurattaineen ekaa kertaa. Muistan seinän takana riitelevät naapurit mistä opinkin sitten ensimmäiset kirosanat :D

Siis onko olettamus, että ap on oppinut kävelemään 3-4 vuotiaana? Ei kai sentään. Minäkin olen muistavinani jotain asioita siitä, kun olen ollut tosi pieni, mutta tiedän sen johtuvan siitä, että niitä on kertoiltu koko lapsuuteni ja aikuisenakin.

Muutenkin kyllä ihmisen kapasiteetti muistaa on rajallinen, ts. vain ne mieleenpainuvimmat asiat muistaa, aika harva meistä kykenee aidosti muistamaan, koska esim. käveli ensimmäisen kerran työpaikan ovesta sisälle, vaan se sekoittuu muihin aikoihin ja sisäänmenoihin.

Vierailija kirjoitti:

Mä väitän että muistan asioita ainakin ajalta jolloin olis just täyttämässä kaksi vuotta. Pystyn sijoittamaan ne muistot tarkasti siksi, koska liittyvät veljeni syntymään. Muistan paljon muutakin, mutta niitä en pysty ajoittamaan satavarmasti noin nuorelle iälle.

Veljen syntymästä tietty voisi olla valemuistojakin, kun siitä puhuttu myöhemminkin varmasti. Mutta siitä sairaalahuoneesta ei ole mitään valokuvia ja tuskin mulle olisi kerrottu missä kohtaa huonetta vaikka sänky oli? Ja oon pystynyt vanhemmille kertomaan sen missä kohtaa siellä oli sänky, ovi yms.

Veljen vauva-ajasta muistan myös paljon sellaista, mistä ei ole kuvia. Sellaista minkä vanhemmat ovat vahvistaneet todeksi nyt aikuisiällä puhuessani.

Joskushan joku Australialainen(?) nuori väitti että muistaa kaiken syntymästään asti ja siinä oli haastateltu jotain asiantuntijaakin? Muistaako kukaan tätä😅

No kuinkahan monenlaisia sairaalahuoneita Suomessa on = eiköhän ne sängyt ja ovet ole aika samalla tavalla sijoitettu kaikkiin.

Veljesi vauva-aikakin  on todennäköisesti ollut jokseenkin samankaltainen kuin vauvojen ajat yleisesti ottaen on, eli geneerisiä asioita meistä "muistaa" kaikki.

Kaikenlaisia outouksia toki tekee ihmisen muistikin, eli toki erikoisestikin ihmiset voivat muistaa, mutta harva meistä sitten niin eksentrikko on.

Yks poika oppi 3 v iässä englanninkielen televisiosta, oli vieras kieli hänelle. Isosisko ihmetteli kun laps käänsi hänelle Rhiannan Biisin. Totta.

Muistoja täytyy aktivoida, tai ne unohtaa. Nykyäänkin kun tapaan lapsuuden parhaan ystäväni, alan muistaa asioita joita luulin unohtaneeni.

Lapsilla, jotka ovat eläneet ensimmäiset vuotensa esimerkiksi lastensuojelulaitoksessa, on usein hyvin vähän muistoja, koska heillä ei ole välttämättä ketään kenen kanssa niitä jakaa ja uudistaa.

Jännittävää nähdä, miten hyvin nämä nykyajan mukulat, jotka ovat vaikkapa katselleet koko lapsuutensa videoita 1-vuotissynttäreistään, säilyttävät muistijälkiä aikuisiälle. Yleensähän väitetään että alle 3-vuotiaana tapahtuneista asioista ei voi jäädä pysyviä muistijälkiä, mutta oma kokemukseni on, että alle kolmevuotiaskin pystyy muistamaan paikkoja ja ihmisiä monta kuukautta. Jos asia palautetaan mieleen säännöllisesti, niin miksei se voisi siirtyä siitä automaattisesti sinne koko elämän kestävään muistiin siinä vaiheessa kun sellainen alkaa joskus kolmivuotismyllerryksen seurauksena muodostua.

Vierailija kirjoitti:

Yks poika oppi 3 v iässä englanninkielen televisiosta, oli vieras kieli hänelle. Isosisko ihmetteli kun laps käänsi hänelle Rhiannan Biisin. Totta.

Eri asia.

Siskonpoikani osasi 3-4 vuotiaana kaikkien dinosauruksien ja mitä näitä on, nimet, yli 300 kappaletta. Ei osaa, ei muista enää.

Vitsailimmekin, että olisi kiva, jos tuo kyky säilyisi kouluikään saakka ja teiniksi vaikka, mutta ei. Pienen lapsen keskittymiskyky kapeaan asiaan voi olla todella hyvä, hajoaa, kuten muistikin sitten, kun elämään tulee muita ja useampia virikkeitä.