Lue keskustelun säännöt.
Hoitovapaalla 2-vuotiaan kanssa - miksi tätä ihmetellään niin paljon?
Kummallakin meistä vanhemmista on yliopistotutkinto ja vakituiset virat. Taloudellisesti ei ole ollut järkevää pitää pitkiä hoitovapaita, mutta meille lapsen kanssa kotona oleminen on ollut tärkeämpää. Molemmat meistä vanhemmista ollaan oltu vuorotellen hoitovapaalla lapsen kanssa. Lapsi on nyt 2 v ja menee päiväkotiin n. 2,5 v iässä. Lapsen täytettyä vuoden alkoi kysely, koska lapsi menee päiväkotiin. Tätä kyselyä kuulee niin neuvolassa, vapaa-ajalla kuin töissäkin. Yhä ihmetellään, miksi ihmeessä pidämme lasta kotona. Lapsi on kehittynyt oikein hyvin, puhuu monen sanan lauseita, on tyytyväinen ja sosiaalinen. Ikätovereiden kanssa lapsi saa kontakteja avoimissa kerhoissa. Lapsen kanssa tehdään paljon arkisia asioita yhdessä, eilen istutettiin kukkia, tänään käydään kirjastossa ja huomenna leivotaan. Ihan aidosti viihdymme lapsemme seurassa ja hän on mukavaa seuraa. Miksi ihmeessä lasta pitäisi olla tuppaamassa päiväkotiin mahdollisimman pienenä, jos ei ole taloudellista pakkoa tehdä niin? En usko, että näin pienen kanssa varhaiskasvatus pystyisi antamaan jotain sellaista, mitä me vanhemmat emme voisi tarjota.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on pieni vain kerran, sitä aikaa ei saa ikinä takaisin eikä raha sitä korvaa. Tottakai oman naperon kanssa on mukavaa, saa touhuta kaikenlaista. Elämän parasta aikaa!
Tuo on niin totta. Mutta miksi veronmaksajien, tai siiden joilla ei ole varaa, pitää kustantaa sinukke se, että voit touhuta kaikenlaista lapsen kanssa. Lomaa lapsen kanssa voi ja saa pitää, mutta on ihan väärin että yhteiskunta kustantaa sen.
Yhteiskuntahan ei sitä kustanna. Tukee pienoisella summalla nimeltä kotihoidon tuki. Lapseni laittaminen päiväkotiin maksaa yhteiskunnalle monin verroin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täällä moni kirjoittaa, että talous ei kestä sitä, että jäisi kotiin pienen lapsen kanssa, niin mistähän se mahtaa johtua? Voisiko syynä olla se, että talon on oltava uusi ja iso, ja asuntolaina sitten sen mukainen? Samoin autoja on oltava mielellään kaksi ja tietenkin uudehkoja ja tiettyä merkkiä?
Vanhemmat jaksavat kyllä panostaa materiaan, mitä itseen tulee, mutta lasten suhteen on sitten aivan toisin. Lapsille hankitaan vaatteet kirpputorilta ja jos sieltä ei satu löytämään esim. sopivankokoisia kumisaappaita, niin sitten lapsi saa olla ilman.
Aloittajan kaltaisia vanhempia on nykyään todella harvassa, hänelle 10+ .
Ainakin vajaat parikymmentä vuotta sitten, kun olin kotiäiti, "voi kun meilläkin olisi varaa" oli usein vain tyhjä hokema. Nämä, joiden oli ollut pakko palata töihin, saattoivat seuraavassa virkkeessä jo kikatella, etteivät edes katsoneet ostamiensa rattaiden hintaa, ne olivat vain niin makeat. Me "rahassa kylpevät" katsoimme aina hinnat. Perheverotuksen puuttuminen ja progressiivinen verotus pitävät huolen siitä, että ani harvassa perheessä, jossa on kotivanhempi. olisi mitenkään rikasta.
Toki on niitäkin perheitä, joissa on aidosti niin tiukkaa rahasta, ettei kotiin voi jäädä. Hyviä vanhempia olette tekin :)
Mutta usein syy pikaiselle töihin palaamiselle oli muu kuin mikään pakko, sitä ei selvästi vain kehdattu sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin vajaat parikymmentä vuotta sitten, kun olin kotiäiti, "voi kun meilläkin olisi varaa" oli usein vain tyhjä hokema. Nämä, joiden oli ollut pakko palata töihin, saattoivat seuraavassa virkkeessä jo kikatella, etteivät edes katsoneet ostamiensa rattaiden hintaa, ne olivat vain niin makeat. Me "rahassa kylpevät" katsoimme aina hinnat. Perheverotuksen puuttuminen ja progressiivinen verotus pitävät huolen siitä, että ani harvassa perheessä, jossa on kotivanhempi. olisi mitenkään rikasta.
Toki on niitäkin perheitä, joissa on aidosti niin tiukkaa rahasta, ettei kotiin voi jäädä. Hyviä vanhempia olette tekin :)
Mutta usein syy pikaiselle töihin palaamiselle oli muu kuin mikään pakko, sitä ei selvästi vain kehdattu sanoa.
Ehkä tuossa "voi kun olisi meilläkin varaa" on tosiaan vähän käänteistä omakehua. Eli halutaan vähän alleviivata kuinka tärkeää työtä tehdään, ja kuinka aktiivisesti sitä ammattiosaamista kerrytetään yms. + kuinka hyvin tienataan :D mikä on ristiriitaista kun silloin niitä säästöjäkin luulisi olevan.
Mutta ei nyt teilata heitäkään. Vanhemmuus on vaativa homma ja on monta tapaa onnistua. Ja epäonnistuminenkin kuuluu todella monesti pakettiin. :D ainakin omalla kohdallani.
M43
Olisi ihanaa olla lasten kanssa kotona siihen saakka, kun he ovat vaikkapa kolmen mutta työelämästä poissaoleminen 10 vuoden ajan olisi taloudellisesti ja ammatillisesti katastrofi. Ehkä jos olisi se vakityö ja etenkin virka, niin voisikin tehdä niin ilman pelkoa työllistymisestä. Nyt jokainen vuosi lapsen kanssa kotona on aukko CV:ssä. Koen myös puolisoa kohtaan sympatiaa, sillä hän on yksin vastuussa perheen elatuksesta ja asuntolainan hoidosta. Hänellä on valtavat paineet, kun alalla käydään yt-neuvotteluita ja asuntolainan korot nousivat. Siinä minun kotihoidon tuki 300 euroa ei paljoa lämmitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas tuntuu, että näissä lapsiasioissa ihmettelijöitä löytyy joka lähtöön. Itse menin töihin, kun lapsi oli vuoden. Mies jäi ensin kotiin ja syksyllä sitten lapsi aloitteli hoidossa (lyhyttä päivää). Kylläpä muuten tällekin valinnalle riitti ihmettelijöitä, että mikä kiire minulle oli töihin ja miksi en ole hoitovapaalla, kunnes lapsi on kolme. Tekee sitä niin tai näin, niin joku voi ihmetellä silti.
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa lapset saisi olla kotona sinne kolmevuotiaaksi asti. Luultavasti useampi lapsi olisi terveempi sekä fyysisesti että psyykkisesti.
T. Päiväkodissa 40 vuotta töitä tehnyt ja paljon nähnyt
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkitustihan lapsen kannalta vasta 3 vuotias voi olla valmis päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä moni kirjoittaa, että talous ei kestä sitä, että jäisi kotiin pienen lapsen kanssa, niin mistähän se mahtaa johtua? Voisiko syynä olla se, että talon on oltava uusi ja iso, ja asuntolaina sitten sen mukainen? Samoin autoja on oltava mielellään kaksi ja tietenkin uudehkoja ja tiettyä merkkiä?
Vanhemmat jaksavat kyllä panostaa materiaan, mitä itseen tulee, mutta lasten suhteen on sitten aivan toisin. Lapsille hankitaan vaatteet kirpputorilta ja jos sieltä ei satu löytämään esim. sopivankokoisia kumisaappaita, niin sitten lapsi saa olla ilman.
Aloittajan kaltaisia vanhempia on nykyään todella harvassa, hänelle 10+ .
Se, että ei ole varaa voi myös tarkoittaa, että ei ole uran kannalta varaa. On aloja, joilta on huomattavasti vaikeampaa olla monta vuotta pois kuin nyt vaikka sitten sairaanhoitajilla, opettajilla, kampaajilla, lääkäreillä, tai kenelläkään, jolla on vakituinen työ. Voi olla, ettei ole eläkekertymän kannalta varaa. Ja täällä pääkaupunkiseudulla asuessa voi ihan oikeasti olla myös, ettei ole varaa, vaikka asuisi 1980-luvulla rakennetussa talossa eikä omistaisi autoa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että Suomessa on ihanteena varhainen itsenäistyminen; ensin vauvaa yksin nukkumaan omaan huoneeseen, päivähoitoon irti vanhemmista vuoden vanhana (8 tuntia päivässä hälisevässä ryhmässä), koululaisena oletkin sitten jo puoli päivää kotona ihan yksin. Bravo.
Ja harva kyseenalaistaa, onko tällainen reitti lapsen kehitykselle oikeasti hyväksi. Nimenomaan tunne-elämän kehitykselle.
Tämä! Olen päiväkodissa töissä mutta en tiedä kauanko jaksan nykyvanhempia.
Luulen, että ihmisten ihmettelyssä on kyse joko kateudesta siitä, että uskalsit valita toisin (tai miehelläsi on varaa elättää sinua ja lasta), tai sitten kyselyt ovat vaan huonosti muotoiltua kiinnostusta elämäntilannettasi kohtaan.
Missä päin asut, AP? Olen kuullut, että pk-seudulla suhtaudutaan kotiäiteihin (ja äiteihin ylipäätään) jopa vihamielisesti, kun taas vaikkapa Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla asenteet kotihoidontukea hyödyntäviä perheitä kohtaan ovat neutraaleja / hyviä. Itse asun pk-seudun ulkopuolella, olen oman 1v lapseni kanssa kotona ja mulla on useita "kotiäiti-kavereita"!
Äläkä todellakaan koe huonoa oloa valinnastasi! Olen koulutukseltani varhaiskasvatuksen opettaja, ja mieluummin pidän lapseni 3-vuotiaiksi asti kotona, koska olen itse töissä nähnyt taaperoryhmien huonon puolen (tein Uudellamaalla töitä aikoinaan), eli sen järkyttävän henkilöstöpulan sekä kiireen, joka aiheuttaa lapsille stressiä eikä henkilökunta ehdi huomioimaan lapsia kunnolla. Olet oikeassa siinä, ettei noin pienelle lapselle varhaiskasvatus anna mitään, mitä normaalit ja rakastavat vanhemmat eivät antaisi. Alle 3-vuotiaat leikkivät vain rinnakkaisleikkejä, joten he oppivat sosiaalisia taitoja äiti-lapsi-kerhoissa ihan samalla tavalla kuin päiväkodeissakin; tietysti kotiäidin kuuluu sitten viedä lapsiaan kerhoihin aktiivisesti, etsiä leikkiseuraa lapselle tutustumalla muihin äiteihin jne, ja niinhän sinä ilmeisesti teetkin, sillä kerroit vieväsi lasta kerhoihin.
PS. Minua on kutsuttu "naisten aseman heikentäjäksi" siksi että olen kotiäiti, vaikka koen olevani feministi. Huoh :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on pieni vain kerran, sitä aikaa ei saa ikinä takaisin eikä raha sitä korvaa. Tottakai oman naperon kanssa on mukavaa, saa touhuta kaikenlaista. Elämän parasta aikaa!
Tuo on niin totta. Mutta miksi veronmaksajien, tai siiden joilla ei ole varaa, pitää kustantaa sinukke se, että voit touhuta kaikenlaista lapsen kanssa. Lomaa lapsen kanssa voi ja saa pitää, mutta on ihan väärin että yhteiskunta kustantaa sen.
Yhteiskunta kustantaa 😂
Faktat:
Kotihoidon tuki n. 350eur/kk vs.
päivähoitokulu yhteiskunnalle n. 1200eur/kk
Arvaas paljonko sitä ihmetellään, kun on vielä 3,5-vuotiaankin kanssa kotona? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä tiimissä, joka laskee muutaman tuhannen opettajan ja varhaiskasvatuksen työntekijän palkkoja. Näyttävät olevan melkein järjestäen kotona aikakin pari vuotta, varsinkin vk opettajat usein sen kolme vuotta. Omakin kokemus on, että päiväkoti ei ole alle parivuotiaalle parempi paikka kuin turvallinen koti. Eikä sitä seuraa tarvitse haeskella missään mammakerhoissa, leikkipuistoissa oli naapuruston lapsia päivittäin. Alle parivuotiaalle riittää vielä kontaktit oman perheen ja suvun kanssa.
Epälen, ettei sitä juurikaan ole ihmetelty vaan ihan normaali smalltalk kysymys.
Itse olen hoitanut ekan lapsen kotona miehen kanssa vuorotellen eskariin asti ja toisen 3,5 vuotiaaksi.
Silti lähes aina ihan vain jutustellakseni (en arvostellakseni mielessäni) tapaan kysyä äitiyslomalla olevalta, että millonka aikoo lähteä töihin. Siinä elämäntilanteessa kun aikalailla ne tapahtumat pyörii siinä lapsiarjessa eikä minua kiinnosta kysyä miten usein vaippaa täytyy vaihtaa tms..