Miten antaa omille vanhemmille anteeksi?

Millaisia traumoja? Ei sinun tarvitse antaa anteeksi, ainakaan vielä.

Muuta pois ja ota vähän etäisyyttä. Se saattaa auttaa myös antamaan anteeksi, kun on vähän etäämmällä.

Mitäpä jos muuttaisit omilliesi ja katkaisisit napanuoran.

Ajan kanssa. 5-10 vuoden päästä elämässäsi on toivottavasti tapahtunut niin paljon asioita, että traumat ovat haalenneet mielessäsi.

Anteeksi antaminen on pitkä projekti, se ei ole vaan sana, sun pitää itse hyväksyä oma meinneisyys, anteeksi ei anneta muita mielyttääkseen, vaan voidakseen itse jatkaa elämässä eteenpäin..

Ei siitä mitään tule niin kauan kun asut vanhempiesi kanssa vielä. Mä olen nykyään ihan fine mutta kaksikin päivää vanhemmilla niin alan mennä huonoon kuntoon.

Mulla sama kuin 6:lla, olo parani huomattavasti kun muutin pois kotoa, ja huononi jälleen, kun jouduin viettämään aikaa heillä esim. jouluisin. Todellista anteeksiantoa ei voi pakottaa itselleen, jonain hetkenä vaan huomaat sen tapahtuneen. Itsemyötätuntoharjoittelusta voi olla apua ja terapiasta. Ihmiset puhuu siitä, että anteeksianto on joku prosessi, jonka jälkeen kaikki on taas hyvin, mutta ei se ole mikään ihmelääke mihinkään, eikä tarvitsekaan olla. Ehkä siinä on kyse myös siitä, että hyväksyy sen, että kaikki ihmiset tekevät virheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisia traumoja? Ei sinun tarvitse antaa anteeksi, ainakaan vielä.

En halua tarkemmin kertoa näistä traumoista ettei minua tunnistettaisi. Mutta kaikki ystäväni joille olen näistä asioista kertonut, on ollut sitä mieltä että on todellakin vakavia asioita.

Haluaisin muuttaa omilleni, ja niin mun oli tarkoitus tehdäkin kun täytin 18 vuotta, mutta vanhempani ovat sitä mieltä että en pärjäisi vielä omillani. Kärsin monenlaisista mielenterveysongelmista ja siksi mua itseänikin mietityttää että pärjäisinkö. Ap

Voisitko asua muualla, omassa asunnossa. Ei ole pakko jäädä asumaan heidän kanssaan ja liian lähellä vanhempia. Anteeksi voi antaa yleensä, mutta unohtaa ei ja on parempi suojata itsensä jatkossa siltä osin kuin voi. Eivät ihmiset muutu yleensä.

Etäisyys ja sen tiedostaminen etteivät heidän tekonsa ole sinun syytäsi. Jossakin vaiheessa koittaa aika, kun et enää koe tarvetta korjata menneisyyden asioita tai etsiä vanhemmistasi korjaavaa kokemusta. En sinuna keskittyisi anteeksiantoon vaan siihen mihin suuntaat elämäsi. Jossakin vaiheessa se mitä vanhempasi tekivät tai tekevät ei ole enää merkityksellistä ja pääpainotus on sillä mihin suuntaan sinä olet menossa ja millaisen elämän haluat vanhemmistasi riippumatta.