Oletko evakkojen jälkeläinen? Missä sukusi juuret ovat?

Pakenivat noin 1918 henkensä edestä ja kaikki omaisuus jäi, esimerkiksi talo Terijoella. Venäläiset siirsivät talon jonnekin muualle.



Kaikki emigrantit eivät olleet venäläisiä vaan muita kansallisuuksia ja muita kieliä puhuvaa porukkaa. Meillä puhuttiin saksaa ja venäjää.

Me olemme peräisin syvemmältä, ihan Venäjän puolelta alunperin ja tulleet vähän aiemmin jo Suomeen, sisällissodan aikaan.

Ortodoksisuus elää vahvasti kotikylälläni ja sukulaisiani on naimisissa evakoiden ja heidän jälkeläistensä kanssa.



Ala-asteella koin itseni " poikkeavaksi" , kun sukujuureni ei olleet luovutetussa Karjalassa. Lähes jokaisella oli ainakin joku isovanhemmista sieltä.

mutta äitini suku on Suomussalmelta (samoin mieheni äidin suku) ja sieltä lähdettiin myös evakkoon, joten asiana on tuttu.

Oli n. puolivuotias, kun lähtivät ekan kerran evakkomatkalle.

Isänsä jäi Kannakselle Talvisodassa, eli äitinsä oli evakko ja nuori leski pienen tyttärensä kanssa.

Vierailija:

Omat isäni puolen juuret ovat vahvasti Karjalassa, nimittäin Jääskessä. Isäni on lähtenyt ensimmäisestä kodistaan 3 vuotiaana eikä muista tuosta mitään muuta kuin sen, kuinka taivas punoitti idässä ja tykkien jyly kuului lähempää ja hän istui siinä hevosrattailla kahden pienen isonveljen kanssa.

). Isäni äidin suku on puolestaan Antreasta lähtöisin, mutta mammani syntyi Viipurin MLK:ssa.

Isäni syntyi evakkomatkalla ja lähti ensimmäisestä lapsuudenkodistaan 3 ja puolivuotiaana. Kesällä tuli se lähtö.

Olen käynyt isäni kotipaikalla kerran lapsena ja pystyn kuvittelemaan kuinka kaunis se paikka oli ennen sotia. Nykyisin siellä ei ole jäljellä mitään muuta kuin navetan kivijalka ja osittain myös talon kivijalka, muut ryssät on pommittanut maantasalle.

Äitini puolen suku on Kymenlaaksosta ja olen asunut koko ikäni Kymenlaaksossa, mutta tunnen itseni enemmän karjalaiseksi.

Mulla on karjalainen luonne ja puhun karjalan murretta, johon on sekoittunut paria muutakin murretta.

Mulla on Jääsken kansallispuku ja se on mielestäni kaunein kansallispuku.

Impilahdelta ovat.

ukkini on siis Värtsilästä. Koti jäi vain muutaman kilometrin päähän Suomen rajasta. Mutta samalla seudulla ukki asui kuolemaansa asti. Asui Tohmajärvellä vain 10 kilometrin päässä rajasta, nyt Suomen puolella.

Äitini tyttönimi on myöskin paikan nimi tuolla karjalassa.

Rummunsuolta on isän äiti lähtoisin. Tekisi mieli käydä katsomassa, vaikka eihän siellä mitään enää ole jäljellä. Tosin mummon entinen mies on sinne haudattu kun kaatui sodassa..

lähti Karjalasta n. parikymppisenä. Vuoksenranta muistaakseni oli paikkakunta, missä heillä oli talo ja tila. Palasivat välirauhan aikana takaisin, rakensivat uuden talon ja eikös taas tullut lähtö.



Pohjanmaalta löysi mummo aviomiehen, perusti perheen ja nyt viettelee elälepäiviään edelleen lakeuksilla. Muutaman kerran on käynyt vanhoilla kotiseuduillaan.

Alueellisisa eroja taitaa olla. Mummoni sanoi isoisäänsä taas Vaijaksi. Ei kuitenkaan faija... :)

mun mummo ei enää katsomassa ikinä käynyt synnynkotiaan vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Oli niin katkera eikä halunut nähdä sitä hävitystä. muutenkaan puhunut noista ajoista mitään. Lottana oli ollut..



Sitten Dementuoiduttuaan oli kovasti kotiin menossa pellon poikki hiihtäen...

Isän äiti aivan uuden rajan tuntumasta. Muuttivat Tuupovaaraan, kuulemma piti mennä kauemmas rajasta.



Isän isä on uudeltamaalta.

Karjalaiset eivät lopu koskaan :-DDD vaikka Venäjä turmelisi alueen luonnon lopullisesti. Meillä lapsetkin on 100 % karjalaisia vaikka ovatkin Helsingissä syntyneet, koska meillä kaikki isovanhemmat ovat karjalaisia. Toinen isoäideistä tosin syntyi evakossa, mutta ehti asua pienenä kotonaan Vahvialassa ennen lopullista alueen menetystä. Miehen suku Viipurista. Kaikilta jäi aika paljon omaisuutta Viipuriin ja sen ympäristöön, olisimme ihan ihmeessä, jos ne palautettaisiin joskus. Mitä tekisimme esim. kilometrillä omaa jokea ja koskella kaupungin ulkopuolella ja kahdella kivitalolla Viipurissa yms? Maaseudun rakennukset on purettu 50-luvulla, mutta kaupungissa kaikki on vielä pystyssä ja venäläisten käytössä. Yrittäjille maksettiin sodan jälkeen aika pienet korvaukset omaisuudesta, joten periaatteessa palautukseen olisi perusteet. Kaikki tehdaskoneetkin piti jättää, ei pelkästään kiinteistöt.

Sukujemme muistot liittyvät Vahvialaan, Viipuriin, Muolaaseen, Viipurin Karhusuolle, Karisalmelle ja Säkkijärvelle. 1800-luvun alussa ja lopussa moni esi-isä oli tullut Karjalaan etsimään parempaa elämää, joten kauemmaksi katsoen olemmekin myös Hämeestä, Pohjanmaalta ja Kymenlaaksosta.

Karjalaisena ei ainakaan ole tylsää. Meillä hautajaisissakin on hauskempaa ja iloitsemme toistemme tapaamisesta. Muutamien pappien kommenteistä päätellen epäilen, että monilla muilla suomalaisilla suvuilla on Pääsiäisena ja Joulunakin ikävävempää kuin meillä kuoppabileissä.

Edellinen jatkaa. Samasta kylästä ovat äitini isovanhemmat ja koko se sukuhaara.

anopin vanhemmat ovat Ensosta, muutama kilometri rajan tuolla puolen. Olen ylpeä kun omilla lapsilla " virtaa" karjalaista verta!