Löytyykö suvustasi sotaveteraaneja? Entä sankarivainajia?
Oma pappani (isäni isä) taisteli Talvi-, Jatko- ja Lapinsodissa. Selviytyi fyysisisti vahingoittumattomana, mutta psyykkisesti ei. Hän tappoi itsensä 60-luvun puolivälissä (ja vielä joulun aikaan). Mamman mukaan sota muutti papan luonetta paljon.
Setäni (isäni vanhin veli) taisteli Lapinsodassa 18 vuotiaana.
Isäni eno kuoli jouluaattona, Talvisodassa. Enon vaimo oli viimeisillään raskaana ja isäni serkku syntyi uutena vuotena.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:59"]
Isäni oli talvi.- ja jatkosodassa. Lapinsodassa ei, vaan toimi silloin kansanhuollossa. Isäni kaksi veljeä haavoittuivat ja olivat siis sotainvalideja, ja nuorin veli katosi kaukopartiomatkalla (kuoli, tarkemmat tiedot saatiin vasta 1970-luvulla). Tätini toimi jatkosodan lopussa ilmavalvontalottana. Itse hoidin isääni hänen viimeisenä elinvuotenaan.
[/quote]
Unohdin kolme enoa, nekin kerkesi sotaan, vanhin jo talvisotaan, kaksi nuorempaa jatkosotaan. Eivät haavoittuneet. Kaksi teki jatkosodassa töitä ammattissaan, eli rautatiekuljetuksissa rintamalle.
toki, molemmat isoisät olivat sodassa, ja kaksi isän enoa kaatuivat talvisodassa.
Äidin isä oli kaikissa kolmessa sodassa, ylennettiin alikersantiksi ja olisi lähetetty upseerikouluun, mutta ei halunnut. Oli pioneeri ja jatkosodan aikana käsittääkseni myös sissinä, siis partiossa NL:n puolella rajaa. Mutta tästä en ole ihan varma, ukki ei meille lapsille sodasta halunnut puhua, tällainen käsitys minulle kuitenkin on jäänyt.
Isän isä siirrettiin talvisodan jälkeen sotilaspoliisiksi kotirintamalle, koska häneltä oli kuollut jo kaksi veljeä, oli ainoa elossa oleva poika ko. perheessä, jonkun piti jäädä maatilaakin hoitamaan (tai näin olen käsittänyt, että tästä syystä ei enää talvisodan jälkeen joutunut rintamalle).
Toinen mummi oli lotta, tosin kotirintamalla koska hänellä oli pieni lapsi (isäni). Mummin sisko oli kuitenkin rintamalla, ilmavalvontalottana. Haastattelin häntä joskus proseminaarityötäni varten, oli todella mielenkiintoista.
Äitini kotona oli jopa sotasankarihevonen.
Tuliko joku heppa kotiinkin? Isäni kotoa läksi kaksi hevosta rintamalle ja sinne jäivät.
Isoisä vapaussota, talvisota ja jatkosota, haavoittui jalkaan ja ontui lopun ikänsä.
Äidin isä kaatui talvisodassa.
Vanhin setä ehti rintamalle noin vuodeksi, haavoittui suurhyökkäyksessä ja jäi vangiksi. Palasi vankireissulta vuoden jälkeen muuttuneena miehenä.
Orihevonen, virkku ja terhakka tapaus vietiin, palatessa laahusti pahasti. Kotiportilla kuitenkin hirnahti.
Erinäinen määrä isoisien veljiä, jotka ovat jo sen verran kaukaisempaa polvea, etten ole oikein tuntenut.
Kotirintamalla Pohjanmaalla naisväki hoiteli taloja ja pienempiä lapsia. Pikkulotaksi ehti jokunen täti. Evakkoja oli molempien vanhempieni kotona eri sotien aikana yhteensä kymmenkunta ainakin. Siis kummassakin tuo kymmenkunta, ainakin. Voi olla enemmänkin, kun perheet olivat isoja. Yhtaikaa ei tietenkään, kun väkeä tuli ja meni, välillä oli rauha ja sitten uuden sodan aikana uudet evakot.
Isäniki kotitilalla oli useita evakkoperheitä, ja kaksi niistä perheistä jäi perheystäviksi. Luulin lapsena heitä sukulaisikis, kun tulivat kylään kuin kotiinsa, mutta sitten vanhempana ymmärsin evakkuuden. Öitin kotitilalla oli myös töissä sotavankeja, ja äitinkin oppi pikkutyttönä soittamaan mandoliiniä.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2006 klo 08:19"]
Eiköhän se kuules riipu ihan siitä, mistä päin suku on lähtöisin. Esim. Kannakselta ja Itä-Suomesta lähtöisin olevista suvuista löytyy aivan varmasti sotaveteraaneja sekä evakkoja. Evakkoja löytyy tietenkin myös Länsi-Suomesta, mutta harvoin tuolta löytyy veteraaneja
[/quote]
Vanha ketju, mutta onpa ollut heikko yleissivistys tämän lainatun tekstin kirjoittajlla.
t. sodassa haavoittuneen länsisuomalaisen veteraanin lapsenlapsi
Yksi heppa tuli kotiin. Sen urhoollisuudesta ja sotatraumoista olen kuullut tarinoita. Ihmiset eivät omista sotakokemuksistaan puhuneet.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:37"]
Vanha ketju...
Lähisuvusta löytyy sekä mies- että naisveteraaneja. Sankarivainajia ei ainuttakaan, ihme sinänsä.
[/quote]
nais veteraaneja ???
Isoisäni kuoli jatkosodassa ja isäni veli. Isoäitini oli siis sotaleski.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2006 klo 08:19"]
Eiköhän se kuules riipu ihan siitä, mistä päin suku on lähtöisin. Esim. Kannakselta ja Itä-Suomesta lähtöisin olevista suvuista löytyy aivan varmasti sotaveteraaneja sekä evakkoja. Evakkoja löytyy tietenkin myös Länsi-Suomesta, mutta harvoin tuolta löytyy veteraaneja
[/quote]
Vanha ketju, mutta onpa ollut heikko yleissivistys tämän lainatun tekstin kirjoittajlla.
t. sodassa haavoittuneen länsisuomalaisen veteraanin lapsenlapsi
[/quote]
On joo. Minunkin isäni (s. 1923) oli sodassa kolme vuotta, samoin kaikki veljensä olivat mukana nuorimmaista lukuun ottamatta, hän kun oli syntynyt vasta vuonna 1926. Vuonna 1919 syntynyt veli oli ainoa, joka kuoli; meni panssarilaiva Ilmarisen mukana merenpohjaan.
Satakunnassa syntyisin koko poppoo.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:37"]
Vanha ketju...
Lähisuvusta löytyy sekä mies- että naisveteraaneja. Sankarivainajia ei ainuttakaan, ihme sinänsä.
[/quote]
nais veteraaneja ???
[/quote]
Niin, lottia. Rintamalottia, ilmantorjuntalottia, sairaalassa töissä olleita jne.
Molemmat isoisät sotaveteraaneja, toinen myös sotainvalidi. Hän lähti sotaan jo 17-vuotiaana vapaaehtoisena. Toinen isoäiti oli lotta. Isosedistä löytyy sekä sotaveteraaneja että sankarivainajia.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 13:37"]
Vanha ketju...
Lähisuvusta löytyy sekä mies- että naisveteraaneja. Sankarivainajia ei ainuttakaan, ihme sinänsä.
[/quote]
nais veteraaneja ???
[/quote]
Niin, lottia. Rintamalottia, ilmantorjuntalottia, sairaalassa töissä olleita jne.
[/quote]
Eikä pelkästään lottia, vaan myös sotilaskotisisaria, muuta sairaanhoitohenkilökuntaa (sairaanhoitajia, Punaisen Ristin apusisaria), työvelvollisia...
Äitini täti ei ollut lotta, mutta hän oli silti jatkosodan veteraani, hänellä oli rintamapalvelutunnus, kävi vanhoilla päivillään veteraanikuntoutuksissa ja sai lopulta myös hautakiveensä sotaveteraanitunnuksen.
Vierailija:
Mäkin huomasin tuon 36:sen. Eiköhän siinä ole vain mennyt sanat sekaisin eli länsi-suomesta kotoisin olevia evakkoja lienee vähän, mutta veteraaneja koko maasta ;-)
Olen samaa mieltä, että sodan vaikutukset ovat olleet moninaisia ja siirtyneet muodossa jos toisessa sukupolvelta toiselle, esim. kyvyttömyytenä antaa lapsille tunnetukea ja hyväksyntää, josta seuraa erilaisia riippuvuuksia, josta seuraa masennusta, josta seuraa taas ties mitä.
Isänisä taisteli jatkosodassa ja kaipa hän jotain vaurioita on ainakin henkisesti saanut, sillä olen tullut hänen hyväksikäyttämäkseen. Voitte siis arvata, etten paljonkaan näitä perkeleen veteraaneja jaksa arvostaa.
Minun pappa oli Pohjois-Pohjanmaalta ja ukki Kainuusta.