Löytyykö suvustasi sotaveteraaneja? Entä sankarivainajia?

Tämä kyseinen sotaveteraani ei sitä varauksetonta arvostusta ja kunniaa ansaitse mitä hänelle syydetään joka tuutista.

Vierailija:

Isänisä taisteli jatkosodassa ja kaipa hän jotain vaurioita on ainakin henkisesti saanut, sillä olen tullut hänen hyväksikäyttämäkseen. Voitte siis arvata, etten paljonkaan näitä perkeleen veteraaneja jaksa arvostaa.

Eiköhän 16 ymmärrä sen, että kaikki sotaveteraanit eivät ole samanlaisia. Kyllä minäkin sen ymmärrän, mutta samat vihat(ja samat syyt) on sotaveteraanien jalustalle nostamisesta.



Itsenäisyyspäivänä ajattelen sotaveteraaneja, arvostan heitä valtavasti. Sota ei ole helppo juttu kenellekään, vähiten sille, joka puskissa makaa pyssyn kanssa ja odottaa milloin vihollinen rymistää kohti...



Mutta MIKSI yhteiskunnassa tiettyjen ryhmien ihmiset saavat automaattisesti lähes jumalan asemaan? Pelkkä ammatti tai veteraanitausta riittävät. Raivostuttaa vetraanine, pappine ja lääkärien palvominen. Samanlaisia ihmisiä hekin ovat, joukossa on fiksua ja tyoerää, rikollista ja lainkuuliaista. Mutta silti ovat mukamas parempia ja arvostetumpia kuin koko muu kansanosa.





Pyh.





18

Isäni isä oli sodassa mukana, en tarkkaan muita missä kaikkialla mutta sen muistan että oli ollut jossakin Viipurin lähellä kun suomella oli tullut kiire sieltä pois? Ei ollut kuulemma aikaa ottaa omia tavaroitaan edes mukaan. Vaari kertoo aika vähän näistä asioista, ilmeisesti on nähnyt ja kokenut kaikenlaista. Tiedän vaan että on raakojakin asioista nähnyt. Täytti tänä vuonna 87v. Pitää kyllä kysyä että missä kaikkialla hän palveli, jos hän haluaa kertoa.



Äitini isä oli kanssa sodassa, sai kuulan kalloonsa mutta mitään vauriota ei tullut. (Mitä olisi huomattu muistissa, ym. " pään käytössä" ). Oli vielä tullut vissiin otsan kohdalla sisälle ja korvan takaa ulos. Ukki selvisi sodasta hengissä mutta kuoli sitten myöhemmin infarktiin äitini ollessa nuori joten en ole ikinä tavannut.



Molempien näiden veljet ym. ovat kanssa sodassa olleet ja myös isoäitieni puolelta.

Vaari muistaa ajan ennen itsenäisyyttä ja sen, kun kapina alkoi. Toinen isoisä oli vähän vanhempi ja mukana kansalaissodassa.

Veli tosin kuoli pari vuotta sitten. Kaukaisemmissa sukulaisissa varmasti löytyy lisää veteraaneja, samoin jo kuolleissa sukulaisissa.

isä oli vain Lapin sodassa

eno kuoli jatkosodassa

ukki oli myös veteraani. Ainakin isän puolelta, vissiin äidinkin en ole varma



Sota-aikoja ei juurikaan muisteltu. Isä puhui yleiseen sävyyn, että tuli oltua Lapissa siellä ja siellä. Ei joutunu varmaankaan mihinkään pahoihin paikkoihin, ei ainakaan vaikuttanut " vaurioituneelta" .



Ukilla oli valokuva-albumissa joitaín sotakuvia ja ilmeisesti muistoksi otettu venäläisen sotapuvun nappi ja kokardi.

Minulla oli niin vanhat isovanhemmat, että olivat kaikki nähneet sodan aikuisina.

Toinen isoäiti Lottana, toinen pikkulottana.

fi. wikipedia. org/wiki/Simo_Häyhä

jota en koskaan tavannut, kuoli 60-luvulla. Menetti osittain kuulonsa sodassa.

Surullisinta on, että koska isäni syntyi keväällä 1940, hän muistaa ensimmäisen kerran nähneensä isänsä vasta noin viisi vuotiaana. Isänikin, jäyhä perussuomalainen äijä, kertoo joskus kuinka sota vaurioitti paitsi sotivaa sukupolvea, myös seuraavaa. Harvan pää kestää sotaa niin hyvin, että sopeutuminen siviiliin olisi kovin helppoa. Viidessä vuodessa lapset kasvavat vieraiksi ja voi vain kuvitella mitä tuo aika tekee parisuhteelle. Ja siinä missä perhe pelkää rintamalla olevan puolesta, rinatamalla olija pohtii perheen selviämistä; jaksaako vaimo maatyöt, onko lapsille ruokaa...

Isoisä ei osallistunut sotaan, siihen oli muistaakseni hyvä syykin, mutta en nyt muista mikä.

Mammani ei osallistunut sotaan, hän lähti ensimmäisen kerran evakkoon neljän lapsen kanssa (nuorimmat setäni olivat melkein 2v ja 4v ja tätini oli 9v ja vanhin setäni oli 14v). Isäni syntyi evakkomatkalla ja oli kolme ja puoli vuotias, kun tuli viimeinen lähtö.

ap

Jäi Kannakselle. Vasta hiljattain, siis lähivuosina, löytyivät maalliset jäänteensä.

Pappa, 2 setää, tädin mies (palkittu vaikka millä sankarimitalleilla, mutta mulla ei ole harmaata hajuakaan millaisilla.)

Mummoni myös menetti sodalle 3 veljeään. Yksi heistä saatiin sankarihautaan ja kaksi jäi rintamalle.

Mun vaari oli liian vanha osallistumaan toiseen maailmansotaan, hän oli sitten kyllä asekätkijänä. Kansalaissodassa (tai vapaussodassa niinkuin meillä sanotaan) hän oli mukana. Hänen vaimonsa oli lottana, mutta ei rintamalla. Toiselta puolelta isovanhemmista kummatkin oli Kannaksella, isoisä sotilaana, isoäiti rintamalla lottana.

Vierailija:

Vierailija:

Evakkoja löytyy tietenkin myös Länsi-Suomesta, mutta harvoin tuolta löytyy veteraaneja.

Siis mitäh? Ettäkö vain itäsuomalaiset olisivat osallistuneet sotaan?

Terveisin eräs haavoittuneen länsisuomalaisen veteraanin pojan tytär.

Mäkin huomasin tuon 36:sen. Eiköhän siinä ole vain mennyt sanat sekaisin eli länsi-suomesta kotoisin olevia evakkoja lienee vähän, mutta veteraaneja koko maasta ;-)