Löytyykö suvustasi sotaveteraaneja? Entä sankarivainajia?

Vierailija:

Tää on kyllä taas tätä kysmysten huippua. Mietin vaan, että kenen suku ei tässä maassa olisi joutunut osallistumaan sotaan?

Eiköhän se kuules riipu ihan siitä, mistä päin suku on lähtöisin. Esim. Kannakselta ja Itä-Suomesta lähtöisin olevista suvuista löytyy aivan varmasti sotaveteraaneja sekä evakkoja. Evakkoja löytyy tietenkin myös Länsi-Suomesta, mutta harvoin tuolta löytyy veteraaneja.

Isovanhempani olivat lapsia/liian nuoria mennääkseen sotimaan. Mutta papan isä oli sodassa. Mummuni isä kuoli sodassa. Hän on se sama mies, jota lotta syöttää siinä postimerkissä. Mummuni ei tiennyt sen kuvan olemassaolosta, meni aamukahvit väärään kurkkuun kun se julkaistiin lehdessä.

Meni salaa äidiltään 16-vuotiaana Kotkan ilmatorjuntaan. Kävi siis armeijankin vasta sodan jälkeen. Veteraani siis. Samoin mummoni, joka oli myös palveluksessa Kotkan ilmatorjunnassa Lottana.

Isovanhempani ovat olleet alle 10-vuotiaita toisen maailmansodan aikoihin.

Myös heidän veljensä olivat sotaveteraaneja.

Puolustaneet meitä ja tätä maata!!

Sairastui pahasti sodan aikana esim astmaan. Joutui vankileirille vartijaksi. Ei koskaan palautunut ennalleen. merkkinä esimerkiksi, että pieksi omia lapsiaan armotta. Itselläni on vain hyviä muistoja papasta, mutta enoni ja tätini eivät muistele hyvällä. on juostu pakoon kun pappa on puukon kanssa jahdannut.

Tää on kyllä taas tätä kysmysten huippua. Mietin vaan, että kenen suku ei tässä maassa olisi joutunut osallistumaan sotaan?

sillä meni hermot sodassa, joten vaikka aina hekutetaan kuinka hienoa se oli kun sai olla mukana maataan puollustamassa ja pläp pläp plää niin psykiatrista hoitoa ne monet veteraanit ois tarvinneet todella kipeesti.

Paljon ei sodasta puhunut. Sen oli kertonut, että kerran nojasivat lepotauolla sotilaskaverin kanssa puuhun, kun yhtäkkiä toinen lyyhistyi, joku tarkka-ampuja oli ampunut luodin päähän. Kohde olisi voinut olla isoisänikin, tuurilla selviytyi.

Keho täynnä granaatin sirpaleita jotka aiheutti kipuja koko loppuelämän ajan. Kuoli 89 vuotiaana. Kerran luoti lävisti kaulan ja kerran ongittiin ruumiskasasta kun tajusivat, että hän ei ollutkaan kuollut. Kuusi urhoollisuusmitallia. Hautakiveen sai sellaisen ritarin kuvan. Mitä se tarkoittaa, en muista ???

Isäni löysi sodan aikana pappan mummille kirjoittamat kirjeet ja täytyy sanoa, että häneltä löytyi huumorintajua vaikka moni kirjeistä oli rustattu päiväkausien kuopan pohjalla istumisten aikana. Samalla hän oli ottanut paljon kuvia rintamalla. Isäni teki siitä minulle rompun ja täytyy sanoa, että hieno pala suomen sotahistoriaa niissä kuvissa.



Ei koskaan puhunut sodasta niille jotka siellä eivät ole olleet.

Molemmat ukit taistelivat jatkosodassa ja Lapin sodassa. Isänisän sotilasarvo on kersantti ja äidinisän sotilasarvo on pioneeri.

Pappa taisteli talvi- ja jatkosodassa. Haavoittui lievästi niskaan. Kuoli vuonna 98 elettyään pitkän ja ihan hyvän elämän.

Vanha ketju...

Lähisuvusta löytyy sekä mies- että naisveteraaneja. Sankarivainajia ei ainuttakaan, ihme sinänsä.

Isäni eno kaatui jatkosodassa.

Tottakai, aika ihme olisi jos suvusta ei löytyisi. Eikä evakkoja alunperin kysytty.

Pari jo kuollutta enoa oli veteraaneja, yksi taas kuoli jo sodassa . Tädin mies myös veteraani, kuoli kans hiljakkoin

Pappa oli sotaveteraani kuoli jo-80luvulla, olin silloin n.10v, vaikka oli jo huonossa kunnossa opetti minut ja serkun ampumaan, en muista olisiko puhunut sodasta?

Vaari kuoli -90luvun alussa, ei puhunut muuta kuin oli saksalaisten kanssa ollut jossain? Ja kalassa ollessa kun ei tullut kalaa sanoi että pitäisi olla käsikranaatti, silloin tulisi kalaa, ei suostunut koskemaan aseisiin, mökille ei saanut edes ilmakkoa viedä.

Pappa oli pohjanmaalta ja vaari itä-suomesta.

Isäni oli talvi.- ja jatkosodassa. Lapinsodassa ei, vaan toimi silloin kansanhuollossa. Isäni kaksi veljeä haavoittuivat ja olivat siis sotainvalideja, ja nuorin veli katosi kaukopartiomatkalla (kuoli, tarkemmat tiedot saatiin vasta 1970-luvulla). Tätini toimi jatkosodan lopussa ilmavalvontalottana. Itse hoidin isääni hänen viimeisenä elinvuotenaan.