Rehellinen mielipide lasten psyykkisestä oireilusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoristat. On varmaan aika usein noin, mutta EI aina. Oma tyttöni oireilee psyykkisesti, ja on ollut sairaalahoidossakin. Hänellä on hyvä koti, työssä käyvät vanhemmat ja vakaa kasvuympäristö. Ainoa taakka on isältä peritty autismin kirjo, joka ehkä on kaiken juurisyy.

Tässä viime vuosien tuskan aikana olen törmännyt moneen samanlaiseen perheeseen. Eli kyllä tätä tapahtuu myös "paremmissa piireissä". Kaikkeni olen tehnyt, mutta tilanne tuntuu menevän koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Niin, ja hoitoa ja tukea ollaan saatu, eli siitä ei ole kiinni.

Poikkeus vahvistaa säännön. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta käy ilmi, että taustalla on usein  syrjäytymistä,  mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä, jne perheissä.

Ja moni äiti varsinkin on sokea sille omalle käytökselleen. Olen lukenut pari elämäkertaa nuorista, joilla on niitä  päihde- ja mielenterveysongelmia ja olen huutanut moneen kertaa ääneen, etkö sinä näe! Ymmärrän kyllä, että tuntuu lohduttavalta kirjoittaa elämäkerrassaan itsesään se sankari ja kaikista muista niitä syypäitä kaikkiin ongelmiin. 

Siis viittaatko tällä siihen, että äiti on syyllinen psyykkiseen oireiluun, vaikkei sitä itse näe?

Voin kuule kertoa, että tässä vuosien mittaan olen etsinyt syytä itsestäni satoja(!) kertoja. Totta kai minussakin on vikoja, ei kukaan ole täydellinen. Mutta sen voin sanoa, että lasteni eteen olen tehnyt kaiken voitavan. Varmaan enemmän kuin moni muu, ja silti tässä ollaan.

Ihminen on on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koti, ympäristö, jne...

Meillä on ihan liian vähän välittäviä aikuisia. 

Nuorisorikollisuus on tästä oivallinen esimerkki. Nyt ei ole kyse uudesta ilmiöstä vaan uudesta evoluutiosta. 90-luvulla jengit kyllästyi kun kaduilla oli enemmän aikuisia kuin nuoria. Nyt ongelmaa yritetään ratkaista koventamalla rangaistuksia. 

Ei ole aina vanhemmista kiinni. Mun oireilun aiheutti koulukiusaaminen ja oma perfektionistinen luonne. Vanhemmat auttoivat ja hankkivat apua niin paljon kuin pystyivät. Ihan hyvin tässä on aikuisena sitten pärjätty.

Nykymaailma on niin erkaantunut luonnosta ja ihmiselle luonnollisesta elämästä, ruoka ja rakenteet on isolta osin keinotekoista. Nyt on kuitenkin muutama sukupolvi jo keretty elellä tällaisessa kemikaalien kyllästämässä maailmassa, niin ei yllätä ollenkaan että psyykkiset häiriöt on isossa kasvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoristat. On varmaan aika usein noin, mutta EI aina. Oma tyttöni oireilee psyykkisesti, ja on ollut sairaalahoidossakin. Hänellä on hyvä koti, työssä käyvät vanhemmat ja vakaa kasvuympäristö. Ainoa taakka on isältä peritty autismin kirjo, joka ehkä on kaiken juurisyy.

Tässä viime vuosien tuskan aikana olen törmännyt moneen samanlaiseen perheeseen. Eli kyllä tätä tapahtuu myös "paremmissa piireissä". Kaikkeni olen tehnyt, mutta tilanne tuntuu menevän koko ajan vaan huonompaan suuntaan. Niin, ja hoitoa ja tukea ollaan saatu, eli siitä ei ole kiinni.

Esim alkoholisti vanhemmankin mielestä lapsella on hyvä koti. 

Se, mikä on aikuiselle ok voi olla lapselle painajaismaista. 

Mistä ap syntyy tarve arvioida vieraitten lasten psyykkisen oireilun syitä/syyllisiä ja syyttää vanhempia?

Esimerkiksi kiusaaminen jättää usein pahat jäljet, joita sitten yritetään korjata parhaan kyvyn mukaan.

Oletko itse kiusaaja? Pahantahtoinen juoruilija?

Kyllä, mutta pitää ottaa huomioon, että suomalainen yhteiskunta on tietyllä tavalla hyvin raaka. Koska kaikki on teoriassa lähes samassa asemassa, poikkeama mihin tahansa suuntaan herättää huomiota ja on jo syy kiusaamiselle. Näkyy myös aikuisten keskuudessa.

Mun nähdäkseni asia on juuri näin. Ihan geeniperimä ja sitten se kasvuympäristö, joka pahentaa tilannetta. Harva on oikeasti kovin kummoinen kasvattaja, saati edes osoittaa rakkauttaan lapselle. Yhteiskunta on polarisoitunut ja ne kenellä menee huonosti on huono-osaisuus kertynyt jo useassa sukupolvessa.

Ei kaikki ole vanhempien syytä. Eikä ansiota.

Parhaiten lapsensa mielenterveyttä suojaa kun pitää sen erossa teidän muiden häiriintyneistä mukuloista. 

Moni mainitsee tuon kiusaamisen vaikutuksen, kuin siihenkin ei kuitenkin taustalla vaikuttaisi ne vanhemmat. Usein niillä pahimmilla kiusaajilla on jotenkin paha olla tai joku mättää pahasti kotona. Voi olla siis ihan normaaleja vanhempia ja päällisin puolin asiat ok, mutta jokuhan niiden koulukiusaajien omassa itsetunnossa mättää. Kotona ei ehkä saa tarpeeksi tervettä huomiota tai vanhemmilta tulee myrkyllinen malli siitä miten muita kohdellaan, tai vielä jotain paljon pahempaa. Lapset toki usein nälvivät aina jossain määrin ryhmässä toisiaan ja vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja rajoja, mutta kyllä hyvä normaali vanhempi opettaa lapselle empaattisuutta. Meillä perheessä puhuttiin usein siitä, miten kiusaajat purkavat omaa pahaa oloaan muihin ja vanhemmat näyttivät esimerkillään miten olla asiallisia ja kilttejä muille. Kenestäkään ei tullut kiusaajaa. Sitten nämä kiusaajat aiheuttavat syviä traumoja kiusatuille lapsille jotka seuraavat kiusattuja jopa läpi aikuisuuden. Kyllä mielestäni näissä aikuisilla on silti aina loppukädessä se isoin vastuu. Vähintäänkin puuttua tilanteeseen ja selvittää mistä johtuu. 10-vuotias ei välttämättä vielä ymmärrä minkälaisia seurauksia omalla käytöksellä on, jos sitä ei opeteta. Viisain vanhempi toki opettaa lastaan tämän lisäksi myös puolustautumaan kiusatuksi tulemiselta, eli vahvistaa lapsen itsetuntoa, rajoja ja opettaa minkälaisia asioita kiusaajille kannattaa sanoa takaisin ja miten toimia. Välinpitämättömyys on vanhemmilta usein kaikista pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap syntyy tarve arvioida vieraitten lasten psyykkisen oireilun syitä/syyllisiä ja syyttää vanhempia?

Esimerkiksi kiusaaminen jättää usein pahat jäljet, joita sitten yritetään korjata parhaan kyvyn mukaan.

Oletko itse kiusaaja? Pahantahtoinen juoruilija?

Nuo lapset ovat yhteiskunnan jäseniä. Heissä on kiinni sinunkin tulevaisuus. Kannattaa sinunkin alkaa varautumaan pitenevään työuraan ja säästämään itsellesi eläkettä. Joka päivä yli 10 alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys syistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi kuinka turvallinen ja hyvä lapsuus niin sen voi pilata esimerkiksi koulukiusaaminen. Näin kävi meidän toiselle nuorelle. Sairastui vaikeaan masennukseen vuosien kiusaamisen seurauksena.

Eli hänellä oli koti joka mahdollisti vuosien kiusaamisen?

Minua kiusattiin koulussa ja sen vuoksi sulkeuduin täysin. En kertonut kotona tai ylipäätään kenellekään kiusaamisesta. Oireilin sitten vuosia myöhemmin. Omaa lasta kiusattiin myös ja opettaja ja koulu teki kyllä kaikkensa mutta eipä se auttanut. Näin se monesti menee. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap syntyy tarve arvioida vieraitten lasten psyykkisen oireilun syitä/syyllisiä ja syyttää vanhempia?

Esimerkiksi kiusaaminen jättää usein pahat jäljet, joita sitten yritetään korjata parhaan kyvyn mukaan.

Oletko itse kiusaaja? Pahantahtoinen juoruilija?

Nuo lapset ovat yhteiskunnan jäseniä. Heissä on kiinni sinunkin tulevaisuus. Kannattaa sinunkin alkaa varautumaan pitenevään työuraan ja säästämään itsellesi eläkettä. Joka päivä yli 10 alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveys syistä. 

Onko luku todella noin suuri? Kamalaa, että meillä on noin paljon pahoinvointia.