Lue keskustelun säännöt.
Koetteko te muut metsän ahdistavaksi/pelottavaksi paikaksi? Eikä lainkaan rauhoittavaksi. Muistan kun käytiin kauan sitten exän kanssa katsomassa Blair Witch ja minun piti poistua kesken kaiken kun alkoi ahdistaa se metsässä sekp
28.05.2023 |
Minua vaivaa eksymisen pelko ja määrittelemätön uhan tunne. Rauhoitun vasta kun pääsen asfaltille ja näen taloja.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Eikös suomalaiseen kansantarustoon kuulu käsite metsänpeitto, jolla kuvataan sitä että metsä jotenkin ahmaisee kitaansa kulkijan? Ei mitään eksymisjuttua varsinaisesti, vaan sitä että henkilö vaan katoaa sinne metsään kuin noiduttuna eri ulottuvuuteen eikä häntä löydetä vaikka ihan vierestä kävelisi. Eli on sitä aikoinaankin pelätty.
Totta, metsää on Suomessakin pelätty ja kunnioitettu, ihan syystäkin. Montako lasta on aikanaan kadonnut metsiin, eikä ole koskaan löytynyt? Ihan aikuinenkin on voinut eksyä löytämättä koskaan takaisin. Petoelämiä, suota ja muita vaaroja on ollut, paleltuminen, loukkaantumiset ja nälkä tietenkin uhkasi eksyneitä.
Pihapiireistä on kaadettu puut, koska ihminen kokee avaran tilan turvallisemmaksi, mahdollisen lähestyvän vaaran ehtii nähdä. Nykyinen virkistyminen lähimetsässä ei ole ihan sama asia kuin ne muinaiset metsät, jotka todella jatkuivat loputtomiin, ei ollut karttoja tai edes kompassia, saati kännyköitä.
Kyllähän vieläkin joskus ihmisiä kuolee eksyttyään johonkin erämaahan. Metsän pelko on myös syvällä meidän perinnössä, ja siitä tuo metsänpeittokin kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli ollut kauniina pilvipoutaisena kesäpäivänä metsässä vattupensaikossa poimimassa herkullisen pulleita ja meheviä marjoja. Hän oli seisonut kannon päällä hiljaa ja poiminut pitkään samasta isosta pensaasta vattuja. Jossain vaiheessa hän oli kurottanut hieman kauemmaksi kohti yhtä iso oksaa täynnä isoja marjoja, ja samalla hän oli työntänyt syrjään pienempiä oksia, jolloin oli katsonut suoraan silmiin hirveä, joka oli ollut kurottamassa kohti samaa oksaa.
Kumpikin oli sännännyt toistansa pakoon vastakkaisiin suuntiin.
Lasten ollessa pieniä mä koin aika samoja fiiliksiä. Mulla on huono suuntavaisto, että se eksymisen pelko oli kovinkin konkreettista. Etenkin jos muksut oli mukana. Mä olin vastuussa heistä ja apua, jos me nyt eksytään?!
Sittemmin aloin käymään itekseni ja koiran kanssa lenkeillä ja tutustumaan tuohon meidän lähimetsään. Tajusin, että aika tekijä sais olla, jos tuohon metsään eksyisin.
Lisäksi tämä lähimetsä on järjettömän meluisa. Tästä on n. 10 kilsaa Helsinki-Vantaalle, joten lentomelu on aika kova. Hiljaisempana hetkenä kuuluu junien meno ja kahden motarin kohina.
Silti on tullut mulle tärkeeksi lataus paikaksi. Metsän monimuotoisuus kyllä näkyy ja kuuluu. Kevät ja kesäaamuisin herätään lintukonserttiin. Eilen näin 5 peuraa ja kaksi kettua. Ihan tuossa oman parkkipaikan vieressä. Käki kukkuu päivät.
Luonnolla on omat voimansa, josta mä saan virtaa. Se on konkreettista ja ihanaa. Hyödynnä säkin, äläkä pelkää sitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Metsässä tunnen oloni turvalliseksi ja rauhalliseksi, ihan kuin puut olisi suojelijoita, en osaa selittää. Tunnen selvästi että puilla on henki ja koko metsä on sellanen pyhä paikka.
Haluaisin kuolla metsässä puun juurella, kuin äidin sylissä.
Tajuatte varmaan monet mitä yritän selittää, ei näitä tunteita voi pukea sanoiksi, näyttävät hölmöiltä kirjotettuina.
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pelännyt etenkin pimeää metsää. Olen kasvanut maaseudulla mutta silti en ikinä ole nauttinut metsissä rämpimisestä tai metsästä miljöönä
Maaseutu ei liity metsiin mitenkään, maaseutu on peltoja, tiloja ja traktoreita.
Metsä ei ole maaseutua, vaan luontoa. Siis oikea metsä. Puupeltoja on maallakin viljapeltojen välissä.
Aika paljon todennäköisemmin löydät silti oikeaa metsää sieltä maaseudulta kuin keskeltä kaupunkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet muuttanut Suomeen? Meillä on kai geeneissä se, että metsä on pikemminkin turvapaikka kuin pelottava. Sieltä on hankittu ruokaa ja sinne on paettu ja piilouduttu vainolaisilta.
Täähän nyt on aivan höpöhöpöä. Metsä on ollut pelottava paikka johon on helppo eksyä ja jossa etenkin yksin on petoeläinten armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet muuttanut Suomeen? Meillä on kai geeneissä se, että metsä on pikemminkin turvapaikka kuin pelottava. Sieltä on hankittu ruokaa ja sinne on paettu ja piilouduttu vainolaisilta.
Suomalaiset oli ihan metsäheimoja tuhansia vuosia sitten. Metsässä elettiin kokoajan, ja meidän jumalat ja muut maahiset eli siellä myös.
Olimme shamanistisia villejä pakanoita. Ja meissä asuu kyllä se sama pakanuus vieläkin, ei meitä oikeasti ole saatu koskaan kovin hartaiksi kristityiksi. Sauna ja metsä on meille ne pyhät paikat kuten jo tuhansia ja tuhansia vuosia.
Tää ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Suomalaiset on olleet maanviljelijöitä jo tuhansia vuosia ennen kuin edes tulivat Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli ollut kauniina pilvipoutaisena kesäpäivänä metsässä vattupensaikossa poimimassa herkullisen pulleita ja meheviä marjoja. Hän oli seisonut kannon päällä hiljaa ja poiminut pitkään samasta isosta pensaasta vattuja. Jossain vaiheessa hän oli kurottanut hieman kauemmaksi kohti yhtä iso oksaa täynnä isoja marjoja, ja samalla hän oli työntänyt syrjään pienempiä oksia, jolloin oli katsonut suoraan silmiin hirveä, joka oli ollut kurottamassa kohti samaa oksaa.
Kumpikin oli sännännyt toistansa pakoon vastakkaisiin suuntiin.
😂 Hirvet on varmaan useun semmosia vähän hajamielisiä höppänöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet muuttanut Suomeen? Meillä on kai geeneissä se, että metsä on pikemminkin turvapaikka kuin pelottava. Sieltä on hankittu ruokaa ja sinne on paettu ja piilouduttu vainolaisilta.
Suomalaiset oli ihan metsäheimoja tuhansia vuosia sitten. Metsässä elettiin kokoajan, ja meidän jumalat ja muut maahiset eli siellä myös.
Olimme shamanistisia villejä pakanoita. Ja meissä asuu kyllä se sama pakanuus vieläkin, ei meitä oikeasti ole saatu koskaan kovin hartaiksi kristityiksi. Sauna ja metsä on meille ne pyhät paikat kuten jo tuhansia ja tuhansia vuosia.Tää ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Suomalaiset on olleet maanviljelijöitä jo tuhansia vuosia ennen kuin edes tulivat Suomeen.
Kyllä se nyt vain pitää.
Suomalaiset heimot oli shamanistisia metsän asukkeja, euroopan viimeiset villit.
Jopa viikingit pelkäsi suomalaisia heimoja, jotka niitä jokivarsien metsissä vaanivat taikavoimineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet muuttanut Suomeen? Meillä on kai geeneissä se, että metsä on pikemminkin turvapaikka kuin pelottava. Sieltä on hankittu ruokaa ja sinne on paettu ja piilouduttu vainolaisilta.
Täähän nyt on aivan höpöhöpöä. Metsä on ollut pelottava paikka johon on helppo eksyä ja jossa etenkin yksin on petoeläinten armoilla.
No höpöhöpö. Metsä on suomalaisen koti, jossa myös kaikki suomalaisen jumalat asuu.
Toki sitä on kunnioitettu, ja joskus pelätty, mutta aina se on ollut turva ja elinehto.
Suomalaisen suonissa virtaa mahla. 💚🌲🌱 Eikä se sieltä muutamassa sukupolvessa mihinkään katoa, suomalainen on evoluution muokkaama, ja elimistömme on muokattu metsään sopivaksi (ja kylmään).
Olemme suomalainen laji.
Sinussa ilmeisesti virtaa joku muu veri, kun asenne on noin vinksallaan ja epäsuomalainen. Lienet vieraslajia jostain keskieuroopasta tai etelämpää geeneiltäs.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet muuttanut Suomeen? Meillä on kai geeneissä se, että metsä on pikemminkin turvapaikka kuin pelottava. Sieltä on hankittu ruokaa ja sinne on paettu ja piilouduttu vainolaisilta.
Suomalaiset oli ihan metsäheimoja tuhansia vuosia sitten. Metsässä elettiin kokoajan, ja meidän jumalat ja muut maahiset eli siellä myös.
Olimme shamanistisia villejä pakanoita. Ja meissä asuu kyllä se sama pakanuus vieläkin, ei meitä oikeasti ole saatu koskaan kovin hartaiksi kristityiksi. Sauna ja metsä on meille ne pyhät paikat kuten jo tuhansia ja tuhansia vuosia.Tää ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Suomalaiset on olleet maanviljelijöitä jo tuhansia vuosia ennen kuin edes tulivat Suomeen.
Kyllä se nyt vain pitää.
Suomalaiset heimot oli shamanistisia metsän asukkeja, euroopan viimeiset villit.
Jopa viikingit pelkäsi suomalaisia heimoja, jotka niitä jokivarsien metsissä vaanivat taikavoimineen.
Höpö höpö, ei suomalaiset olleet viikingeille mitenkään vieraita, kauppaa on käyty aina. Suomesta on löytynyt jopa Rooman valtakunnasta kulkeutuneita tuotteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen maaseudulta kotoisin ja käytännössä asunut keskellä metsää ja silti pelkään metsää. Se sekä rauhoittaa että pelottaa ja kyllä metsää pitää minun mielestäni myös kunnioittaa. Eksymisen tunne voi tulla ihan tutussakin paikassa ja ihmisen suuntavaisto pettää. Silloin alkaa pyörimään ympyrää, vaikka olisi varma, että kulkee suoraan. Veikkaan, että tästä ilmiöstä se metsänpeitonkin taru kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet muuttanut Suomeen? Meillä on kai geeneissä se, että metsä on pikemminkin turvapaikka kuin pelottava. Sieltä on hankittu ruokaa ja sinne on paettu ja piilouduttu vainolaisilta.
Täähän nyt on aivan höpöhöpöä. Metsä on ollut pelottava paikka johon on helppo eksyä ja jossa etenkin yksin on petoeläinten armoilla.
Metsä on aina ollut mahtava juttu, sillä suomalainen haluaa olla yksin.
Hirvet on ainoita metsän asukkaita joita "pelkään", lempeitä jättiläisiähän ne ovat, mutta oon joskus miettinyt miten siinä kävisi kun sekä hirvi että minä pelästyttäisiin ja hirvi lähtisi ryntäämään vaikka päin. 😂
Hyvin ne kyllä piiloutuvat kaikki eläimet päivisin, kun ei ketään näy missään, en ole koskaan hirveä metsässä nähnyt, muualla kyllä.