Vaikea uskoa että vaikeasti ahdistunut ei muka tiedä mistä ahdistuksensa johtuu

Vierailija kirjoitti:

Niin, no. Oma ahdistus parani huomattavasti kun pääsin asumaan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin ja otin etäisyyttä entiseen kaveripiiriin ja perheeseen. En ennen noiden tekemistä tajunnut miten paljon nuo asiat olivat vaivanneet minua.

Mutta siltikin ahdistusreaktioni eivät ole normaaleja, ja vaikkapa jugurtin unohtaminen kaupasta saattaa laukaista aivoissani samantasoisen paniikkireaktion kun se, kun kuulin että läheiseni oli kuollut. Senhän takia se onkin ahdistuneisuushäiriö, kun ahdistuksen voimakkuus ei ole millään tavalla ahdistuksen aiheuttaneen ärsykkeen tasoinen.

Tuttu tunne. Ärsyke voi todellakin laueta ihan millä voimakkuudella tahansa ihan mistä tahansa kun on niin tehdäkseen.

Itsellä ei vastaavaa kuolemakokemusta ole tullut, mutta kokemuksena hieman vastaava eli ero seurustelukumppanista ja kahvin kaataminen keittiönpöydälle kupin sijaan on tapahtunut. Aivan kuin noilla olisi aidosti sama merkitys siinä tilanteessa huolellisella analyysilla katsottuna. Sillä erolla tietysti, että se "huolellinen analyysi" on sairaan mielen tuottama, jota itse uskoo.

Koska mitä sitä muuta voisi tehdä? Työskentely tehdään yksin omassa päässä, ei sitä kukaan muu voi tehdä.

Ahdistus ja masennus ovat kuin vi tutus. Jokainen normaalijärkinen osaa sanoa mikä vi uttaa. Samoin jokainen normaalijärkinen osaa sanoa mikä ahdistaa tai mikä masentaa, kun vähän miettii asiaa. Odotan enää sitä, että vi utus luokitellaan sairaudeksi ja siihen aletaan määräämään lääkkeitä, sillä niin pahasti metsään näiden asioiden kanssa on nykyään menty.

Kyllä on heikkolahjainen yksilö, jos ei ymmärrä, että mikä ahdistaa.

Ahdistus on sinänsä ihan normaali asia. Täysin terve ihminenkin ahdistuu toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä aivoissa mitään "henkeä" ole. Millä muulla aivot toimivat kuin kemialla ja välittäjäaineilla? Olosuhteet ja traumat voivat tietenkin vaikuttaa näihin aineisiin, mutta niistä meidän aistimuksemme ja kokemuksemme syntyvät.

Mt-ongelmien perussyy on geeneissä. Siksi niitä on vaikea parantaa.

Totta tuo, että alttius mt-ongelmille on periytyvää. Jokin kriisi elämässä sitten triggeröi häiriön esiin.

Minä uskon enemmän ehkä ympäristötekijöihin, etenkin varhaislapsuudesssa. Etenkin puuttumaan jäänyt perusturvallisuuden tunne voi altistaa, toki yhdessä noiden geneettisten tekijäiden kanssa.

No kyllä se nyt vain niin on, että ei sitä välttämättä pysty sanomaan. Jos sairastaa GADia niin kaikki ahdistaa ilman mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ja masennus ovat kuin vi tutus. Jokainen normaalijärkinen osaa sanoa mikä vi uttaa. Samoin jokainen normaalijärkinen osaa sanoa mikä ahdistaa tai mikä masentaa, kun vähän miettii asiaa. Odotan enää sitä, että vi utus luokitellaan sairaudeksi ja siihen aletaan määräämään lääkkeitä, sillä niin pahasti metsään näiden asioiden kanssa on nykyään menty.

Sillä erotuksella, että työkyvyttömäksi ahdistunut tai masentunut tarvii oikeasti jotain ulkopuolista apua, että pääsee eroon siitä kokemuksesta.

Veetutukseen auttaa esim. halkojen hakkaus, maton piiskaus, intervallitreeni korkealla sykkeellä jne. Tai kaatokänni. Tai rakastelu.

Mikään näistä em. ei toimi ahdistuksen, masennuksen pusertaessa.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se nyt vain niin on, että ei sitä välttämättä pysty sanomaan. Jos sairastaa GADia niin kaikki ahdistaa ilman mitään syytä.

Silloin voidaan oikeutetusti sanoa, että henkilöllä on pönttö sekaisin.

Mun ahdistus ja itkuisuus johtui kun sain liikaa estrogeenia. Oli koko ajan sellainen tunne kuin olisi ollut raskaana. Kun rupesin käyttämään lääkettä vähemmän niin olo parani. Eli kyllä ahdistus ja masennus voivat myös johtua vain hormonaalista tekijöistä myös. Jos käyttää vaikka minipillereitä niin hormonit voi olla aika sekaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, no. Oma ahdistus parani huomattavasti kun pääsin asumaan ensimmäistä kertaa elämässäni yksin ja otin etäisyyttä entiseen kaveripiiriin ja perheeseen. En ennen noiden tekemistä tajunnut miten paljon nuo asiat olivat vaivanneet minua.

Mutta siltikin ahdistusreaktioni eivät ole normaaleja, ja vaikkapa jugurtin unohtaminen kaupasta saattaa laukaista aivoissani samantasoisen paniikkireaktion kun se, kun kuulin että läheiseni oli kuollut. Senhän takia se onkin ahdistuneisuushäiriö, kun ahdistuksen voimakkuus ei ole millään tavalla ahdistuksen aiheuttaneen ärsykkeen tasoinen.

Tuttu tunne. Ärsyke voi todellakin laueta ihan millä voimakkuudella tahansa ihan mistä tahansa kun on niin tehdäkseen.

Itsellä ei vastaavaa kuolemakokemusta ole tullut, mutta kokemuksena hieman vastaava eli ero seurustelukumppanista ja kahvin kaataminen keittiönpöydälle kupin sijaan on tapahtunut. Aivan kuin noilla olisi aidosti sama merkitys siinä tilanteessa huolellisella analyysilla katsottuna. Sillä erolla tietysti, että se "huolellinen analyysi" on sairaan mielen tuottama, jota itse uskoo.

Koska mitä sitä muuta voisi tehdä? Työskentely tehdään yksin omassa päässä, ei sitä kukaan muu voi tehdä.

Kohtuuton reaktio johtuu resilienssin puutteesta. Ja se taas johtuu joko vähäisestä elämänkokemuksesta/liian vähäisistä pettymyksistä tai ylikuormituksesta kriisien prosessoinnissa.

Kahvin kaato pöydälle taijogurtin unohtaminen on katastrofi, kun joku muu, tärjeämpi asia on käsittelemättä tai jäänyt alitajuntaan kummittelemaan. Tai päällä on liikaa tilanteita, asioita, jotka pitäisi ratkaista, riittämättömyys. Silloin tulee ylilyöntejä. Kuten väsynyt vanhempi läimäisee lasta, joka läikyttää maitoa tms.

Vierailija kirjoitti:

Mun ahdistus ja itkuisuus johtui kun sain liikaa estrogeenia. Oli koko ajan sellainen tunne kuin olisi ollut raskaana. Kun rupesin käyttämään lääkettä vähemmän niin olo parani. Eli kyllä ahdistus ja masennus voivat myös johtua vain hormonaalista tekijöistä myös. Jos käyttää vaikka minipillereitä niin hormonit voi olla aika sekaisin

Hormonitasapainon vaihtelu aiheuttaa mielialan heittelyä ja ahdistusta. Koskee melkein kaikkia hormoneja. Herkät ihmiset tunnistavat tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se nyt vain niin on, että ei sitä välttämättä pysty sanomaan. Jos sairastaa GADia niin kaikki ahdistaa ilman mitään syytä.

Silloin voidaan oikeutetusti sanoa, että henkilöllä on pönttö sekaisin.

Voiko? GAD ei ole psykoottinen sairaus, jolloin ehkä voitaisiin puhua siitä, että pönttö on sekaisin.