Luin vanhoja päiväkirjojani (20v+) ja sivuilla oli aivan järkyttävän paljon tekstiä miespuolisista henkilöistä
Eikö tuon ikäisillä opiskelijoilla muuta ole mielessä!? Luulin päiväkirjoja avatessani naiivisti, että olisi ollut parikymmentä vuotta sitten muutakin mielessä kuin miehet. Ja mielenterveys.
Paljon oli onneksi huonoja runojakin, mutta pääasiassa löysin ihme hölmöilyajatuksia ihastuksista ja muita ajatuksia toista sukupuolta olevista henkilöistä.
Oletteko te lukeneet vanhoja päiväkirjoja? Mikä yllätti?
Kommentit (26)
Ja siis tavallaan oli mielessä muutakin, mutta varmaan vei paljon aikaa miesasia.
Naisten seksuaalisuus on aliarvostettua.
Ehkä siinä iässä ei ollut elämässä muuta sisältöä kuin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan itsellänikin olisi ollut elämässä ystäviä, jotka on vieläkin läsnä. Mitä tein silloin heidän kanssaan? Minulla on vaikeat välit perheeseen, olisipa ollut kiinnostavaa lukea siitä nyt aikuisena. Mitä mietin ammatinvalinnasta? Mitä toiveita minulla oli tulevaisuuteen? Mutta ei, juuri tuota että Eetulla oli tänään söpö paita ja sit Jaakko sanoi että niillä on synttärit, mutta Milla (siis sen tyttöystävä) oli sanonut että ne ei pääse tulemaan, mutta Iiro olis kyl tulossa, mitähän se tarkotti kun pyys mua mukaan jne jne jne. Ihan turhanpäiväisiä asioita ja ihmisiä!
Olen itse miettinyt että tämä johtuu siitä, että p
Päväkirjat nähdään kulttuurillisesti tyttöjen unelmahattaravihkoina, joihin jo lähtökohtaisesti tytöt ajattelevat että pitää kirjoittaa suurista tunteista, jotta heilläkin on sellaiset. Päiväkirja voi olla myös kuin nykysome, eli sinne haluaa itselleen vain mukavia muistoja. Vaikeista on vaikea kirjoittaa, ja sitten ne ovat siellä muiden mahdollisesti löydettävinä, jonka jälkeen onkin sitten haavoittuvainen jos joku ne lukisi. Voi myös ahdistaa itseä, että tietää että on kirjoittanut jotain vaikeita asioista, ja siinä ne on parin sivun takana ne tuskat ahdistamassa. Jos miettii että annettaisiin nyt kynä ja paperia, ja olisi kirjotiettava ylös se mitä eniten päässään pyörittää, niin teineillähän se on luultavasti murkkuhormoneissa just joku sen hetkinen ihastus.
Siihen aikaan harva nainen oli feministi. Patriarkaatin rikoksista naisia ja muunsukupuolisia vastaan ei juuri tiedetty.
Muistan kirjoittaneeni, mutta en säilyttänyt. Ei nuorena monella ollut mielessä kuin parisuhteen löytäminen, tytöt kai siihen ohjelmoituja ja tulos oli pelimiehet. Maailma oli silloinkin pelottava paikka, nuoria painostettiin ja moni etsi tukea jostain.