Pystyykö entisen opettajan kanssa jutella ja hengailla sen jälkeen kun on päässyt koulusta
Olen ysiluokkalainen ja olen nyt kesän jälkeen menossa lukioon. Minulla on yläasteella yksi todella tärkeä opettaja. Me keskustellaan yhdessä paljon ja hän on tosi mukava. Hän on sanonut että hän tykkää siitä että me jutellaan muustakin kun vain koulu asioista. Saan jäädä perjantaisin koulun jälkeen hänen luokkaansa odottamaan sitä että siskoni pääsee koulusta. Me jutellaan siellä kaikista mielenkiintoisista aiheista. Koen siis että olemme läheisempiä kuin tämä kyseinen opettaja muiden minun luokkalaisten kanssa. Haluaisin siis kysyä häneltä että voimmeko pysyä yhteyksissä koulun loppumisen jälkeen. Esimerkiksi vaikka Facebook kaveriksi. Pelkään että hän kieltäytyy ja sen jälkeen ei enää pidä minusta. Voiko/kannattaisiko tällaista asiaa kysyä? En halua nolata itseäni. Miekkarini sanoi että kannattaa mutta silti tuntuu että tarvitsen lisää mielipiteitä eri näkökulmista. Mutta jos kaikki on sitä mieltä kannattaa tai sitten ei kannata niin homma on aika selvä.
Kommentit (29)
Ap, kysy vain opelta, sillähän se selviää! Osa, joka täällä kokee tilanteen tosi oudoksi, ei ehkä hahmota, miten aitoja vuorovaikutussuhteita kouluissa nykyään voi muodostua ihan ilman mitään epämääräisiä taustavaikuttimia.
Minä olen sanonut yläkouluikäisille oppilailleni, että minua voi pyytää somessa kaveriksi sen jälkeen, kun en enää opeta heitä. Olen vain Facebookissa ja Instassa, en missään SnapChateissa tms. Yleensä tämä toive nousee oppilailta esiin vain, jos olen jotenkin poikkeuksellisen paljon ollut heidän tukenaan ja turvanaan vuosien varrella esim. luokanvalvojana. Olen tällainen keski-ikäinen, perheellinen ja äidillinen täti-ihminen, jolloin asetelma on huomattavasti helpompi kuin vaikkapa miesopettajilla vastaavassa tilanteessa.
Ne muutamat oppilaat, jotka sitten oikeasti ovat halunneet jäädä pitämään jonkinlaista yhteyttä, ovat yleensä olleet sellaisia, että olen ollut siihen itsekin valmis. Minulle on arvokas asia, että olen urani ainana ollut jollekin nuorelle sen verran tärkeä aikuinen, että hän haluaa säilyttää yhteyden. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, että minä en stalkkaa tai odota yhteydenottoja. Olen ope, oppilailla ei ole minun suuntaani mitään velvollisuuksia. En myöskään kysele perään. 20-vuotiselta uraltani minulle on jäänyt somekontakteihin kymmenkunta oppilasta, eli ei tämä nyt kovin yleistä ole, muttei tavatontakaan. Näiltä oppilailta ole saanut kutsuja ylioppilasjuhliin tai heidän isoihin esiintymisiinsä, muutama on halunnut tulla aikuisena käymään ja vaihtamaan kuulumisia. Yksi oppilas soittaa minulle noin kerran vuodessa ja kertoo elämästään.
Osa opettajista ei varmaan tällaistakaan yhteyttä toivo, mutta itselläni on säilynyt samanlainen someyhteys useisiin lukioaikaisiin opettajiini, joista tärkeimmän luona olen vastavuoroisesti vuosien varrella vieraillut. Ehkä siksi itselleni asia on luonteva.
Ehkä tuo oma epäröintini ja asian outona pitämiseni johtuu siitä, että en ole some-suhdeihminen, enkä ymmärrä oikealla tavalla sellaisen kanssakäymisen positiivisia puolia. Tosin somessahan voidaan luoda ja ylläpitää hyvinkin vahingollisia ja vääristyneitä vallankäyttösuhteita. Yllä opettaja kivassa viestissään sanoo olevansa yhä ope (siis ymmärtääkseni näihin jo periaatteessa entisiin oppilaisiinsa), mikä onkin avainasia: tämä on näin, ja sen tulisi olla selvää molemmille osapuolille, jos alaikäisen kanssa ryhtyy ystävyyteen koulu-uran jälkeen.
Itse aloin kaveerata yhden opettajani kanssa yläasteen jälkeen (oli siinä muutama vuosi välissä). Valitettavasti se kaatui siihen, että hän halusikin enempää kuin ystävyyttä. Kun sanoin, että haluan olla vain kaveri, niin hän ei halunnut uskoa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin jos sinä olet tyttö ja tuo opettaja on mies, niin saattaa se tilanne vaikuttaa miesopettajan kannalta hieman oudolta ja kiusalliselta, vaikkei mitään pahaa ja ikävää suhteeseenne liittyisikään.
Riippuu vähän iästäkin. Jos oppilas on 16-vuotias ja opettaja jo eläkkeellä, ei tilanne ehkä automaattisesti vaikuta romanttiselta.
Sukulaiseni on yläasteen opettaja, ja yksi hänen parhaista ystävistään on entinen oppilas. Pienellä paikkakunnalla se ei ole kovin yllättävääkään, koska käytännössä kaikki tietyn ikäiset paikkakuntalaiset ovat hänen entisiä oppilaitaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole provo (mikä sen motiivi olisi?), niin tilanteessa on jotain outoa. Nuori kirjoittaja pohtii ikään kuin sitä, olisiko hän riittävän hyvä tai arvokas opettajan kanssa yhteyden pitämiseen. Hänellä on ollut joitain ongelmia käytyään tuolla miekkarilla.
Onko opettaja siis jäämässä vanhuus- vai työkyvyttömyyseläkkeelle? Ilmeisesti ikäeroa on yli 40 tai lähes 50 vuotta. Onko opettajalla nyt tai aiemmin ollut tapana olla yksityisesti ystävä oppilaidensa kanssa? Suhteessa on eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin tietty ikäerosta ja oppilas-opettaja -suhteesta johtuva epätasapaino. Vaikeaa kuvitella, että näin ollen opettaja voisi jakaa yksityisasioitaan tällaisessa ystävyyssuhteessa. Jos 16-vuotias lapseni pohtisi tällaisen suhteen rakentamista, neuvoisin jättämään opettajan taakse kuten peruskoulukin on mennyttä elämää.
Kaverini oli 18-vuotiaana kirjoitusten jälkeen sijaisena yläasteella, jossa ysit olivat häntä n. 3 vuotta nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tai mikä on miekkari?
Yleensä miekkari tarkoittaa mielenosoitusta.
Itse olin vähän aikaa kaveri entisen opettajani kanssa. Se loppui siihen, että opettaja halusi olla enemmän kuin kaveri eikä ymmärtänyt kun sanoin, että minä haluan olla vain kaveri.
Voit pyytää. Jos hän kieltäytyy niin kieltäytyy. Ei ajattele mitään erikoista. Monet opettajat kieltäytyvät oppilaiden pyynnöistä. Jotkut hyväksyvät entisten opiskelijoiden pyynnöt.