***HUHTImasut tiistaihin***

on tuntenut liikkeet varmaan jo parin viikon ajan. Yleensä laittaakin aina käden mahalle kun mennään sänkyyn katselemaan telkkaria. Meillä on mukelo sen verran reipas liikkeissään, että itsekin tuntee lähes kaikki liikkeet omalla kädellä jos testailee, asennossa kuin asennossa.l



Coltsfoot ja reipas Elsa 22+4

Mulla on tänään tyhmä päivä, oma kroppa reistailee ja esikoinen on kauheassa esi-uhmassa. Se sai just ihan hirveen raivarin, kun ei saanut jäädä hissiin leikkimään, ja hysteerisenä kiljui ja tappeli vastaan käytävässä ja kotona. Mä yritin ihan kaikkea saadakseni sen rauhoittumaan, halusin pitää sylissä kuitenkin, sillä niinhän ne sanoo, ettei pientä saa jättää yksin niin suurten tunteiden keskelle. Mutta mulla kun on näitä suppareita koko ajan ja liitoskipuja, niin arvatkahan miltä tuntui pidellä väkisin sellaista möyryävää puolitoistavuotiasta, joka potkii mahaan ja pyristelee... Luulin että saan keskenmenon siihen paikkaan. No, lopulta se rauhoittui ja nukahti vaunuihin, kun heijasin tarpeeksi kauan pimeässä huoneessa ja lauloin ja paijasin. Huaaah... Toivottavasti tää pahin uhma olisi nyt, eikä sitten keväällä kun vauveli syntyy. Mihinkäs se nyytti muuten pannaan tällaisten kohtausten aikana?



Mä jäin tänään kokonaan pois töistä näiden suppareiden takia, jotka johtuu siitä, että vauva on niin alhaalla kohdussa, että painaa kohdunsuuta. Pitäis pysyä tosi rauhallisena ja levätä paljon, ettei vaan mitään muutoksia tapahtuisi tuolla alhaalla, mutta minkäs teet tollasen kauhukakaran kanssa... (joka kyllä nyt nukkuu niin suloisesti siellä vaunuissa pupunsa kanssa...) Tuntuu ihan hassulle ajatella, etten enää mee töihin ennen vauvan tuloa! Toisaalta ihanaa, että saa keskittyä enemmän tähän raskauteen ja hoitaa itseään myös. En kyllä jaksa uskoa, että aika kävisi pitkäksi, vaikka näitä kuukausia vielä tässä on!



Ihanaa, että meillä on tämä oma pino, vaikken aina ehdikään kirjoittaa. On kiva lukea muiden juttuja ja tuntea, että samassa veneessä ollaan. Ajatelkaa sitten, kun alkaa tapahtua oikeesti ja yksi toisensa jälkeen siirrytään tuonne vauva-puolelle! Ja justiinhan me vasta varovasti kirjoiteltiin plussa-tuloksista ja jännättiin ekoja viikkoja!



Paljon haleja kaikille huhtimasuille ja erityisterkut ja voimia kaikkien uhmaikäisten äideille... :)



Bebe-b rv 20+6

Pikaisesti tulin ilmoittamaan kuulumiset! Eli hyvää kuuluu, heh :) Vauva on kovin vilkas ja liikkeet tuntuu päivittäin, myös vatsan ulkopuolelle. Neuvolaan menen juuri ennen joulua, en olekkaan ollut vasta kuin kerran.



Edramille voimia anopin kanssa, kuulosti kyllä aika tapaukselta, huh.. Itsellä välit anoppiin tosi hyvät, tosin välillä tuntuu että voisi olla vähän vähemmän kiinnostunut ja asiantuntija ;) Nikkiä en enää muista, mutta jollakin oli aikas tylyn kuuloinen miehen sisko(?), ymmärrän täysin ettet ole kiinnostunut viettään joulua kyseisen typyn kanssa.. Voi noita kanssaihmisiä kun niitä ei aina pysty ymmärtämään..



Ihanaa kun tulee joulu (ja jouluruuat!!!) vielä kun tuo jatkuva sade muuttuisi lumeksi.. alkaa jo niinkypsyttää tää harmaus ja vesisade.



Painoa on nyt sitten tullut 2kg. Siinä mielessä vähän että tuntuu et puputan koko ajan jotain!



Oli muuten pakko pistää sille madam mammalle meiliä, katotaan mitä vastailee ;)



Vointeja toverit ja palaillaan taas!! :)



Sanna tasan 21

Täällä istuskelen töissä silmät ristissä huonosti nukutun yön jälkeen. Esikoinen päätti sitten klo 4 tienoilla, että enää ei tuu uni ja rauhottui vasta puolentoista tunnin päästä isin tyynnyttelyillä. Tooooosi stressaavaa, että se ei enää suostu mun kanssa nukahtamaan muuten kuin silloin, jos on ihan poikki. Meillä on muutenkin vähän sama meininki kuin Bebe-B:llä eli uhmaa pukkaa päälle. Viikonloppuisin ei päikkäreille suostu millään, vaikka hoidossa kyllä nukkuu viikolla ihan ok. Ja nuo huutokohtaukset sitten! Sama ongelma, että en myöskään pysty enää vastaanhangoittelevaa poikaa pitämään kunnolla sylissä, kun päättää riehua. Meillä tuo sankari on 2-v. ja pian metrin mittainen ja painaa 17 kg (ei kuitenkaan kovin pullukka, vaan enemmän lihaksikas), joten ei niin kevyt pala käsitellä. Ainut lohtu on se, että onneksi uhma alkaa nyt eikä samaan aikaan pikkukakkosen syntymän kanssa, jotta ehtii vähän itse tottua asiaan eikä tarvi ajatella, että kaikki johtuu uudesta vauvasta.



Muutama meistä tuntuu olevan jo jäämässä loppuajaksi saikulle. Tuntuupa hurjalta ajatukselta, kun itse on asennoitunut siihen, että vielä oollan 3 kk töissä ja sitten vielä yli kk vauvelin syntymään. Vaikka minkäpä sille mahtaa, jos tilanne on sellainen, että täytyy jäädä pois töistä. Mulla kyllä on tämmöinen siisti sisätyö konttorissa, joten ei tässä kyllä rasitu senkään vertaa kuin esikon kanssa kotona. Ei mullekaan varmaan tekemisen puutetta tulisi, vaikka jäisinkin jo kotiin. Ekaksi voisi vaikka nukkua jouluun asti... ;o)



No, nyt töiden pariin. Sateenraikasta perjantaipäivää kaikille! ;oP



A.A. rv 22+1

Edram, A.A.Mats ja Inkkarityttö, kiitokset jälleen empatiasta tuossa työasiassa...vaikka kuinka yritän keskittyä vain oleelliseen eli omaan ja vauvan hyvinvointiin niin juttu on mennyt alitajuntaan. Heräsin yksi yö itkien, koska on niin surullinen olo ja ikävä ihania työkavereita....raskaus herkistää 120 %:sti.



Edramille ja A.A.Matsille jaksamista anopin kanssa, itselläni on onneksi niin monta kilometriä välissä, että eipä paljoa vaikuta meidän perheen joulunviettoon. Ollaan miehen kanssa kutsuttu anoppia ja appiukkoa 6 vuoden ajan jouluksi syömään mutta aina on jokin tekosyy olla tulematta...joten enää ei sitten kutsuta vaan nautitaan oman perheen joulusta = )



Mammanalku77 kyseli tuosta pelkopoliklinikasta ja kyllä sinne pitäisi neuvolan kanssa päästä, kun vaan ottaa itse asian puheeksi. Itselläni asia järjestyi, kun kävin ensimmäisessä ultrassa äitipolilla ja otin itse puheeksi ensimmäisen synnytyksen jättämät huonot fiilikset ja sen, että ei tarjottu mahdollisuutta käydä esikoisen synnytystä kätilön tai lääkärin kanssa läpi sairaalassa ollessa.

Haluan/aion kaunistelematta tuulettaa kaikki traumani, joita todellakin esikoisen synntyksestä jäi!

Suosittelen kyllä siellä käymistä = ) Kerron, kun olen käynyt, minkälainen kokemus tuo oli.



Bebe-B kirjoitti uhmaikäisestä lapsestaan...kiva kuulla, että on muitakin ; ) Täällä olen esikoisen 2 v 8kk ollut nyt kolmatta päivää lähestulkoon 4 seinän sisällä, kun vettä on satanut kuin aisaa. Kieltämättä hermot eivät ole koskaan olleet näin kireällä....kaikesta väännetään ja keskustellaan miljoonaan kertaan miksi pitää tehdä mitäkin, miten niin, miksi, jne. Ja sitten mies vielä ihmetteli, kun lähdin eilen samalla oven avauksella kaupungille, kun hän tuli töistä.......



Vaikka tässä raskaana olemisessa on hyvätkin puolensa niin jotenkin välillä kaipaan sitä, että voisin vetäistä lenkkivaatteet niskaan ja tempaista kunnon tuulettavan juoksulenkin (rakastaa juoksemista...)

Mutta ensi keväänä sitten senkin edestä = )



Odottavatko muutkin yhtä paljon lunta kuin minä? En kerta kaikkiaan jaksa tätä aamusta iltaan pimeyttä ja vesisadetta.



Beatitude & Eemeli rv 24+3