Millainen on ihminen, joka ei pidä juhlista tai niiden järjestämisestä?

En ymmärrä isojen juhlien viehätystä. Suurin osa vieraista on toisilleen vaan etäisesti tuttuja. Siinä sitten pitäisi "jutella mukavia" eli lähinnä kerrata mitä tekee työkseen ja mitä aikoo tehdä kesälomalla. Jäykkä juhlapuku päällä jonotetaan ruokaa ja kahvia. Minusta siinä on juhlatunnelma erittäin kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi! Inhoan järjestää juhlia, koska kaikki siihen liittyvä stressaa ja kuormittaa minua kovasti. Olen ehkä enemmän teorian kuin käytännön ihminen, ja vaikka sinänsä teoriassa ehkä tietäisin, miten homma kuuluu hoitaa, niin käytännössä esim. jo kutsujen lähettäminen vaatii minulta vähintään viikon verran henkistä tsemppausta. Juhlien järjestäminen ei siis tule minulta ns. luonnostaan, vaan minulla on kilometrin pituiset listat muistettavista asioista ja niitä sitten paniikissa suoritan. Juhlapäivän aamuna minulla on yleensä stressistä niin kova päänsärky, että on pakko ottaa ihan kunnolla särkylääkettä. Ja kyllä, olen melko introvertti ihminen ja lisäksi sillä tavalla täydellisyydentavoittelija, etten halua meille vieraita ennen kuin koti on aivan häikäisevän siisti ja puhdas.

Lisäksi suurin osa juhlista on sellaisia, joihin minua ei yhtään kiinnostaisi mennä. Olisi vain niin paljon kivempaa käyttää se aika toisin, esimerkiksi hoitamalla puutarhaa tai telkkaria katsomalla.

Olen täsmälleen samanlainen.

Jotenkin rajoittunut varmasti. Kyllähän juhlat kuuluvat elämään ja niistä luistava, välttelevä on jotenkin inhottava ihminen.

Alikehittynyt ja oksettava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Alikehittynyt ja oksettava ihminen.

Onko nyt hyvä kun pääsit rumasti sanomaan?

Riippuu tosiaan juhlista, niinkun joku kirjoitti. Lastenjuhlia ja pieniä omia kaverijuhlia olen järjestänyt. Sukujuhlia joskus pakon edessä, mutta enää en järjestä, koska pari rasittavaa sukulaista. Onneksi järjestely vapaaehtoista. Tavallinen ihminen olen, jolla myös hyviä ystäviä. En välitä teeskentelystä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rajoittunut varmasti. Kyllähän juhlat kuuluvat elämään ja niistä luistava, välttelevä on jotenkin inhottava ihminen.

Inhottava ihminen on se joka omien asenteidensa kautta arvottaa muita

Nainen, jonka jalkoja särkee.

Olen ihan tavallinen, työssäkäyvä lapsiperheen äiti. On tullut järjestettyä lastenkutsuja ja koulun tapahtumia jne. yllinkyllin, olen vain saanut tarpeekseni:

Toisten juhliinkaan en kovasti välitä mennä, harvoin niissä viihdyn. Aikuisiältä tulee mieleen tasan kahdet häät joissa järjestelyt oli kohdillaan myös vieraan näkökulmasta ja tunnelma iloinen ja lämmin.

Lähtökohtaisesti pidän juhlista etenkin siksi, että olen esteetikko. On ihanaa laittaa siistimpää päälle, korkkaria jalkaan ja kihartaa tukkaa. Ruoka kauniisti tarjolle, siivottu koti ym. Työssäni minulla on siistit toimistovaatteet, mutta en siellä voi tuolla tavalla pukeutua. Kuitenkin reilu vuosi sitten kun vietimme monilapsisen perheemme kuopuksen ristiäisiä, mietin että miksi hitossa näen tämän vaivan. Ja meillä vielä mies siivoaa ja järjestää yhtä lailla, että ei jää yksin minulle se homma.

Vieraat tulevat hyvin arkisissa vermeissä paikalle. Istuvat ja pönöttävät, lähinnä puhuvat sairauksistaan ja juoruavat, miten naapurin Hilma oli suonikohjuleikkauksessa. Ihmetellään, miksi esillä on juustokakkua eikä täytekakkua, 10 kertaa saa käskeä ottamaan sitä ennen. Istutaan rivissä sohvilla, lapsiin ei kukaan kiinnitä huomiota eikä tarjoudu auttamaan tarjoilemisessa, olivatpa juhlat sitten kotona tai vuokratussa juhlatilassa. Valmista odotetaan. Nyt viimeksi edes lapsi ei kiinnostanut ketään, nuoremmat ja keski-ikäiset istuivat lähinnä hiljaa ja isovanhemmat päättivät noista sairauksistaan.

Jos tunnelma olisikin sellainen rento ja iloinen. Mutta ei. Ehkä meillä on vaan tosi epänormaali lähipiiri. Kuitenkin mietin, että jos meille Iltatähti vielä tulee, taidan pyytää vain omat vanhempani paikalle ja ehkä veljeni. Pöydän voin laittaa koreaksi, että näkyy myöhemmin kuvissa, että siinä on vaivaa nähty, mutta noita hapannaamoja en jaksa enää kestitä. Kuitenkin lapsen juhla ja se on ihmisille ihan sama.

Ihminen joka ei tykkää juhlista, on ihan tavallinen juhlista tykkäämätön ihminen. Ei kaikessa tarvi aina olla jotain erikoista syytä. Minä tykkään juhlista, järjestää ja käydä, mut ei oo vaikea ymmärtää niitä jotka ei tykkää.

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Ihminen joka ei tykkää juhlista, on ihan tavallinen juhlista tykkäämätön ihminen. Ei kaikessa tarvi aina olla jotain erikoista syytä. Minä tykkään juhlista, järjestää ja käydä, mut ei oo vaikea ymmärtää niitä jotka ei tykkää.

No tämä! :)

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole tympeämpää kuin suomalaiste ylppärit/rippujuhlat/syntymäpäivät. Jos suinkin pystyn, keksin minkä tahansa tekosyyn pysyäkseni poissa näistä kaavoihin kangistuineista lusikkaleipäkekkereistä. Kahvitassin kanssa kiemurrellaan ja pönötetään - kiitos ei, enää koskaan.

Juuri näin! Ja päälle vielä se pakollinen voileipäkakku. 

Sulkeutunut, köyhä, tyylitajuton, introvertti.

Ehkäpä jotain noista tai kaikkia..

Ihminen ei todennäköisesti pidä juhliin kuluvasta vaivasta tai rahanmenosta tai sitten joku asia siellä itse juhlassa saa henkilön tuntemaan juhlan epämiellyttäväksi. Itse en tykkää joulusta ja tunnen hyvinkin itseeni verrattuna erityyppisiä ihmisiä jotka eivät myöskään pidä.

Juhlat ovat monesti vaivaannuttavia, koska niissä hyvin usein noudatetaan jotain mielestäni turhia sosiaalisen yhdessäolon kaavoja. Vuorovaikutus ei ole spontaania ja täytyy tsempata näyttääkseen virkeältä ja huomioivalta vielä siinä vaiheessa kun small talk alkaa väsyttää.

Sen sijaan rennosta yhdessäolosta läheisten kanssa tykkään. Siinä porukassa saa olla huono päivä, röhnätä sohvalla, olla pölypalleroita nurkissa, pukeutua parhaimpiinsa tai vaikka säkkiin, voidaan syödä pitsaa lattialla istuen tai laittaa terassille kunnon tarjoilut eri ruokalajeineen. Lähes aina on hyvää ruokaa ja musiikkia. Vitsaillaan ja ollaan asioista eri mieltä. Yhdessäolo ja vuorovaikutus on se tapaamisen ydin ja kaikki muu toissijaista. Tällaisten ihmisten kanssa juhlat luovat itse itsensä, eikä niitä erikseen järjestetä tai suunnitella.

Olen aika tavallinen ambivertti, mutta en tykkää juhlista enkä varsinkaan siitä että minua juhlittaisiin jostain syystä. Ikää on jo kyllin.

Vesku Loirikin sanoi, ettei viihdy muiden juhlissa kun ei viihdy omissakaan ja samaa on sanonut myös Lenita Airisto.

Melkein luulen, että iso osa suomalaisista ei tykkää juhlista.

Nuorempana olin aina innoissani joka kemuista ja jaksoin itsekin järjestää. Nykyään yli viisikymppisenä tuntuu et olen erakoitunut. En halua nähdä enää ketään saatika valmistautua juhliin. Alkaa jo viikkoa ennen h-hetkeä ahdistaa ja mietin syytä miten kieltäytyä kutsusta.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti pidän juhlista etenkin siksi, että olen esteetikko. On ihanaa laittaa siistimpää päälle, korkkaria jalkaan ja kihartaa tukkaa. Ruoka kauniisti tarjolle, siivottu koti ym. Työssäni minulla on siistit toimistovaatteet, mutta en siellä voi tuolla tavalla pukeutua. Kuitenkin reilu vuosi sitten kun vietimme monilapsisen perheemme kuopuksen ristiäisiä, mietin että miksi hitossa näen tämän vaivan. Ja meillä vielä mies siivoaa ja järjestää yhtä lailla, että ei jää yksin minulle se homma.

Vieraat tulevat hyvin arkisissa vermeissä paikalle. Istuvat ja pönöttävät, lähinnä puhuvat sairauksistaan ja juoruavat, miten naapurin Hilma oli suonikohjuleikkauksessa. Ihmetellään, miksi esillä on juustokakkua eikä täytekakkua, 10 kertaa saa käskeä ottamaan sitä ennen. Istutaan rivissä sohvilla, lapsiin ei kukaan kiinnitä huomiota eikä tarjoudu auttamaan tarjoilemisessa, olivatpa juhlat sitten kotona tai vuokratussa juhlatilassa. Valmista odotetaan. Nyt viimeksi edes lapsi ei kiinnostanut ketään, nuoremmat ja keski-ikäiset istuivat lähinnä hiljaa ja isovanhemmat päättivät noista sairauksistaan.

Jos tunnelma olisikin sellainen rento ja iloinen. Mutta ei. Ehkä meillä on vaan tosi epänormaali lähipiiri. Kuitenkin mietin, että jos meille Iltatähti vielä tulee, taidan pyytää vain omat vanhempani paikalle ja ehkä veljeni. Pöydän voin laittaa koreaksi, että näkyy myöhemmin kuvissa, että siinä on vaivaa nähty, mutta noita hapannaamoja en jaksa enää kestitä. Kuitenkin lapsen juhla ja se on ihmisille ihan sama.

Toisten juhlat on aina muille ihmisille ihan sama. Useimmat olisi vielä mieluummin muualla kuin siellä juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika tavallinen ambivertti, mutta en tykkää juhlista enkä varsinkaan siitä että minua juhlittaisiin jostain syystä. Ikää on jo kyllin.

Vesku Loirikin sanoi, ettei viihdy muiden juhlissa kun ei viihdy omissakaan ja samaa on sanonut myös Lenita Airisto.

Melkein luulen, että iso osa suomalaisista ei tykkää juhlista.

Tässäkin ketjussa näkee, miksei juhlia kannata järjestää. Aina löytyy porukkaa, joka ei ole tyytyväinen mihinkään ja valittaa kaikesta.