Lue keskustelun säännöt.
Isä ostelee lapselle kaikenlaista mahdotonta ja sitten ihmettelee kun on hankalaa
27.05.2023 |
Mahdotonta eli sellaista mitä lapsi ei pysty käyttämään, yleensä ei-ikätasoista. Esim kaksivuotiaalle itse ajettavan sähköauton tai koripallon tai skeitin. Lapsi tietenkin innostuu sellaisista todella paljon, mutta joka kerta seuraus on itku, kun huomaa, että ei pysty niitä kunnolla käyttämään. Ja nämä menee aina niin, että isä antaa nuo teini-ikäisten tai aikuisten tavarat lapselle, että tässä sinulle hieno lelu, ja häipyy paikalta ja jättää minut yksin ihmettelemään, että miten hoidan tilanteen lapsen kanssa. Hän ei tee tätä pahalla vaan tuntuu pettyvän itsekin, kun ei kelpaa ja selvästi harmistuu kun lapsen kanssa ns. kaikki on niin hankalaa. Mutta ei suostu näkemään, että tekisi jotain väärin. Eikä suostu ymmärtämään, että joku asia voi olla kiva vain, jos se soveltuu lapselle. Antakaa neuvoja. Puhuminen ei auta, koska puhuttu on, hän ei vain ymmärrä tai suostu ymmärtämään.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ja isä siis tuntuu ajattelevan, että mitä kalliimpi tavara sen parempi ja hienompi. Eli tosiaan joku sähköauto kaksivuotiaalle. Tai pienten lasten pehmopallon sijaan ammattilaispelaajien koripallo.
Ap
Meidän kaksivuotias potkii pihalla ihan tyytyväisenä sellaisia kovia, täysikokoisia jalkapalloja. Ja lapsi taisi olla vuodenikäinen, kun hänet istutettiin serkun skeittilaudan päälle ja varovasti työnnettiin eteenpäin. Ei kaikkien lelujen tarvitse olla ikätasoon sopivia, että niistä voisi nauttia. Ei se kaksivuotias välttämättä tiedä, millä tavoin juuri koripalloa on tarkoitus pompotella, joten ei sitä haittaakaan, että pompottelemisen sijasta sitä potkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilmeisesti se ap:n sanominen ei mene perille koska mies kokee asian arvovaltakysymyksenä. Ei halua ottaa ap:n neuvoja vastaan. Olisiko miehellä jotain sukulaisia (omat vanhempansa, sisaruksia joilla itsellään lapsia, perheellisiä kavereita tms.), joita mies kuuntelisi? Tai sitten voisi hankkia miehelle jonkun helppotajuisen kirjasen lapsen kasvusta ja kehityksestä eri ikäkausina (esim miten motoriikka kehittyy, liikkuminen ja ajattelu jne.). Jos ap: n mikään sanominen ei auta, niin nuo kai ovat ne ainoat vaihtoehdot yrittää muuttaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä osti kanssa kastelahjaksi vauvalle jonkun lelun joka ei sovi alle 3 vuotiaalle. Ja kyseessä oli vielä sellainen lelu, joka sopi jollekkin 9 vuotiaalle.
Tämmöstä. Meilläkin jo vauvana isä osti vauvalle tuollaisia kielletty alle kolmevuotiailta tavaroita. Ja minulle tuli aina tosi inhottava olo, kun jouduin sanomaan, että tätä et voi antaa vauvalle. Koska jouduin aina olemaan se tylsä tyyppi, joka kieltää isältä asiat. Mutta mitä muuta olisin voinut tehdä? Sanomattakin selvää, että tämä on myös vaikuttanut parisuhteeseemme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja isä siis tuntuu ajattelevan, että mitä kalliimpi tavara sen parempi ja hienompi. Eli tosiaan joku sähköauto kaksivuotiaalle. Tai pienten lasten pehmopallon sijaan ammattilaispelaajien koripallo.
ApMeidän kaksivuotias potkii pihalla ihan tyytyväisenä sellaisia kovia, täysikokoisia jalkapalloja. Ja lapsi taisi olla vuodenikäinen, kun hänet istutettiin serkun skeittilaudan päälle ja varovasti työnnettiin eteenpäin. Ei kaikkien lelujen tarvitse olla ikätasoon sopivia, että niistä voisi nauttia. Ei se kaksivuotias välttämättä tiedä, millä tavoin juuri koripalloa on tarkoitus pompotella, joten ei sitä haittaakaan, että pompottelemisen sijasta sitä potkitaan.
Juu, ei haittaa ollenkaan. Kunnes se koripallo pongahtaa päin kaksivuotiaan pläsiä. Voin taata että sen jälkeen ei tule koskemaan mihinkään palloon ennen kouluikää jos silloinkaan.
Mun mies on samanlainen; kokoajan ostelee kaikennäköistä krääsää ja sitten suuttuu kun lapset rikkoo ne. Olen antanut hänen toimia tavallaan, koska järkipuhe ei auta ja sitten leikkinyt itse lasten kanssa niillä, koska mies ei tosiaankaan jää leikkimään lasten kanssa.
Yksi esimerkki tästä krääsästä on n.35€ hintainen 4.vuotiaalle pieni drone kuvausmahdollisuudella, no oli tosi vaikea ohjattava lapselle, ikäsuositus taisi olla +13 tai jotain sitä luokkaa. Mummu, minun äiti paikkasi tilanteen ja osti discopallodronen, joka oli sen ikäiselle sopiva ja sitä lapsi on rakastanut(siitä on paljon hupia kaikille, mutta mies ei arvosta).
Sitten se sähköauto 1,5.vuotiaalle..koska kesken kauppareissun soitti kotiin ja kysyi mitä halutaan kaupasta; poika sanoi auto ja autonhan se iskä sitten toi. Aivan turha tilaavievä kapine, jonka lapset varmaan kohta hajottavat. Mutta näillä mennään, turhaa suuttua. Mua lohduttaa se, että voin sitten tosiaan viedä ylimääräiset hyväntekeväisyyteen ja opettaa kierrätystä siinä samalla lapsillekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja isä siis tuntuu ajattelevan, että mitä kalliimpi tavara sen parempi ja hienompi. Eli tosiaan joku sähköauto kaksivuotiaalle. Tai pienten lasten pehmopallon sijaan ammattilaispelaajien koripallo.
ApMeidän kaksivuotias potkii pihalla ihan tyytyväisenä sellaisia kovia, täysikokoisia jalkapalloja. Ja lapsi taisi olla vuodenikäinen, kun hänet istutettiin serkun skeittilaudan päälle ja varovasti työnnettiin eteenpäin. Ei kaikkien lelujen tarvitse olla ikätasoon sopivia, että niistä voisi nauttia. Ei se kaksivuotias välttämättä tiedä, millä tavoin juuri koripalloa on tarkoitus pompotella, joten ei sitä haittaakaan, että pompottelemisen sijasta sitä potkitaan.
Nuo koripallo ja skate oli vain yksittäisiä esimerkkejä. Ehkä huonosti valittuja esimerkkejä. Suurin osa varmaan ymmärsi kuitenkin mitä tarkoitan.
P.S. Se isä ei tosiaan jäänyt työntelemään kaksivuotiasta pihalle skeitillä vaan sisällä antoi lapselle sen skeitin suuren hehkutuksen kera ja häipyi.
Ap
Kyseessä on puolisosi? Vai oma isäsi? Mihin hän häipyy?
Onko miehellä jotain autistisia piirteitä vai miten voi olla noin vaikea ymmärtää, ettei pieni lapsi osaa leikkiä tuollaisilla leluilla. Pahimmassa tapauksessa lapsi loukkaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just äsken oli ketju, jossa kysyttiin, että miksi miehet ei tasapuolisesti ota vastuuta lapsesta. Nyt isi ostaa kaikkea kivaa ja äiti valittaa, että väärin ostettu.
Tässä syy siihen, miksi miehet eivät ole vaatekaupassa taaperon kanssa: äidille nyt vaan ei kelpaa mikään! Meidän 2v ajaa sähköautolla ongelmitta. Siis sellaisella lastenautolla, ei Teslalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja isä siis tuntuu ajattelevan, että mitä kalliimpi tavara sen parempi ja hienompi. Eli tosiaan joku sähköauto kaksivuotiaalle. Tai pienten lasten pehmopallon sijaan ammattilaispelaajien koripallo.
ApMeidän kaksivuotias potkii pihalla ihan tyytyväisenä sellaisia kovia, täysikokoisia jalkapalloja. Ja lapsi taisi olla vuodenikäinen, kun hänet istutettiin serkun skeittilaudan päälle ja varovasti työnnettiin eteenpäin. Ei kaikkien lelujen tarvitse olla ikätasoon sopivia, että niistä voisi nauttia. Ei se kaksivuotias välttämättä tiedä, millä tavoin juuri koripalloa on tarkoitus pompotella, joten ei sitä haittaakaan, että pompottelemisen sijasta sitä potkitaan.
Juu, ei haittaa ollenkaan. Kunnes se koripallo pongahtaa päin kaksivuotiaan pläsiä. Voin taata että sen jälkeen ei tule koskemaan mihinkään palloon ennen kouluikää jos silloinkaan.
Niinpä. Meidän lapsi rakastaa heittää palloja. Etenkin päin seiniä ja ikkunoita ja muita tavaroita. Koripallo ei sellaiseen vain sovellu. Ja lapsi ei ole kiinnostunut jostain hitaasta koripallon potkimisesta. Hän on vilkas ja haluaa heittää tai potkaista kovaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja isä siis tuntuu ajattelevan, että mitä kalliimpi tavara sen parempi ja hienompi. Eli tosiaan joku sähköauto kaksivuotiaalle. Tai pienten lasten pehmopallon sijaan ammattilaispelaajien koripallo.
ApMeidän kaksivuotias potkii pihalla ihan tyytyväisenä sellaisia kovia, täysikokoisia jalkapalloja. Ja lapsi taisi olla vuodenikäinen, kun hänet istutettiin serkun skeittilaudan päälle ja varovasti työnnettiin eteenpäin. Ei kaikkien lelujen tarvitse olla ikätasoon sopivia, että niistä voisi nauttia. Ei se kaksivuotias välttämättä tiedä, millä tavoin juuri koripalloa on tarkoitus pompotella, joten ei sitä haittaakaan, että pompottelemisen sijasta sitä potkitaan.
Juu, ei haittaa ollenkaan. Kunnes se koripallo pongahtaa päin kaksivuotiaan pläsiä. Voin taata että sen jälkeen ei tule koskemaan mihinkään palloon ennen kouluikää jos silloinkaan.
Vaikea kuvitella että kaksivuotias pallon silleen sinkauttaisi. Mut ehkä ap:n mies päättää vähän pelailla lapsen kanssa, ja sitten itketään naama punaisena.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on puolisosi? Vai oma isäsi? Mihin hän häipyy?
Onko miehellä jotain autistisia piirteitä vai miten voi olla noin vaikea ymmärtää, ettei pieni lapsi osaa leikkiä tuollaisilla leluilla. Pahimmassa tapauksessa lapsi loukkaa itsensä.
Aviopuolisoni.
Häipyy harrastuksiin, muuten vain ulos, kaupoille, mitä vain. Eli lähtee siis kotoa jonnekin. Mikä sinänsä ei haittaa, voihan hän mennä harrastuksiin tietenkin. Mutta kun siis antaa sen tavaran aina niin että on aikomassa juuri mennä vaikka salille tai kaverille. Ei niin että jäisi lapsen kanssa sillä leikkimään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja isä siis tuntuu ajattelevan, että mitä kalliimpi tavara sen parempi ja hienompi. Eli tosiaan joku sähköauto kaksivuotiaalle. Tai pienten lasten pehmopallon sijaan ammattilaispelaajien koripallo.
ApMeidän kaksivuotias potkii pihalla ihan tyytyväisenä sellaisia kovia, täysikokoisia jalkapalloja. Ja lapsi taisi olla vuodenikäinen, kun hänet istutettiin serkun skeittilaudan päälle ja varovasti työnnettiin eteenpäin. Ei kaikkien lelujen tarvitse olla ikätasoon sopivia, että niistä voisi nauttia. Ei se kaksivuotias välttämättä tiedä, millä tavoin juuri koripalloa on tarkoitus pompotella, joten ei sitä haittaakaan, että pompottelemisen sijasta sitä potkitaan.
Juu, ei haittaa ollenkaan. Kunnes se koripallo pongahtaa päin kaksivuotiaan pläsiä. Voin taata että sen jälkeen ei tule koskemaan mihinkään palloon ennen kouluikää jos silloinkaan.
Tuntuu aika epätodennäköiseltä tilanteelta, mutta musta tuntuu, että mä olen turvallisuuden kannalta muutenkin vähän keskimääräistä huolettomampi äiti.
Oltiin piknikillä kaverin kanssa, jolla on samanikäinen lapsi. Jos se kaverin lapsi erehtyi viiden metrin päähän viltistä, oli kaveri jo hakemassa sitä takaisin. Oma lapseni juoksi kymmennen metrin päässä viltistä, kun kaverini nousi ylös ja lähti hakemaan häntä takaisin. Mä ihmettelin, että miksi, kun oltiin isossa puistossa, jossa ei ollut tietä mailla halmeilla ja näimme lapset koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Just äsken oli ketju, jossa kysyttiin, että miksi miehet ei tasapuolisesti ota vastuuta lapsesta. Nyt isi ostaa kaikkea kivaa ja äiti valittaa, että väärin ostettu.
Tässä syy siihen, miksi miehet eivät ole vaatekaupassa taaperon kanssa: äidille nyt vaan ei kelpaa mikään! Meidän 2v ajaa sähköautolla ongelmitta. Siis sellaisella lastenautolla, ei Teslalla.
Osalla naisista on älykäs ja oppimiskykyinen mies, joka ei työnnä lapselle leluja joilla lapsi ei osaa leikkiä tai pahimmassa tapauksessa teloo itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän tällaiselta rahalla leveilyltä, joka juontuu oman lapsuuden köyhistä kotioloista. Mies ei ole lainkaan kiinnostunut lapsesta, vaan suorittaa vanhemmuutta ostamalla.
Mutta tulee myös mieleen mielenterveyden ongelmat tai autismi, jos ei opi puhumisenkaan jälkeen ostamaan ikätason mukaisia lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Just äsken oli ketju, jossa kysyttiin, että miksi miehet ei tasapuolisesti ota vastuuta lapsesta. Nyt isi ostaa kaikkea kivaa ja äiti valittaa, että väärin ostettu.
Tässä syy siihen, miksi miehet eivät ole vaatekaupassa taaperon kanssa: äidille nyt vaan ei kelpaa mikään! Meidän 2v ajaa sähköautolla ongelmitta. Siis sellaisella lastenautolla, ei Teslalla.
Hienoa, että teidän kaksivuotias ajaa Teslalla ongelmitta. Meidän kylläkään ei sellaista pysty tekemään. Ehkä teillä on joku erikoisen taitava lapsi. Tai sitten keksit koko asian.
Me asumme kerrostalossa Helsingissä, kaikkialla ympärillä risteilee autotiet. En edes keksi missä täällä voisi pieni lapsi turvallisesti tuollaisella ajaa. Kellarikomerokin on viereisen talon kellarissa, tässä taloyhtiössä ei ole joka talossa kellaria. Minun on aika vaikea kaksivuotiaan kanssa raahata sitä autoa kellariin ja takasin jyrkkiä portaita pitkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Just äsken oli ketju, jossa kysyttiin, että miksi miehet ei tasapuolisesti ota vastuuta lapsesta. Nyt isi ostaa kaikkea kivaa ja äiti valittaa, että väärin ostettu.
Tässä syy siihen, miksi miehet eivät ole vaatekaupassa taaperon kanssa: äidille nyt vaan ei kelpaa mikään! Meidän 2v ajaa sähköautolla ongelmitta. Siis sellaisella lastenautolla, ei Teslalla.
Niin, isi ostaa omasta mielestään kivoja juttuja. Eli ei ota vastutta edelleenkään lapsesta, vaan tekee vaan kivoja juttuja..
Kannattaa kysyä lapselta, varsinkin jos on yli 3 ja lisäksi järkevä isä kyllä tajuaa, mitä voi käyttää ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on puolisosi? Vai oma isäsi? Mihin hän häipyy?
Onko miehellä jotain autistisia piirteitä vai miten voi olla noin vaikea ymmärtää, ettei pieni lapsi osaa leikkiä tuollaisilla leluilla. Pahimmassa tapauksessa lapsi loukkaa itsensä.Aviopuolisoni.
Häipyy harrastuksiin, muuten vain ulos, kaupoille, mitä vain. Eli lähtee siis kotoa jonnekin. Mikä sinänsä ei haittaa, voihan hän mennä harrastuksiin tietenkin. Mutta kun siis antaa sen tavaran aina niin että on aikomassa juuri mennä vaikka salille tai kaverille. Ei niin että jäisi lapsen kanssa sillä leikkimään.
Ap
Klassinen kysymys - millainen isä miehelläsi on ollut? Poissaoleva hyvittelijä?
Mä oon ajatellu, että mies paikkailee tolla tavaroiden antamisella omaa poissaoloaan, typerä käyttäytymismalli, opittu kostain omasta lapsuudesta, jääny joku suojamekanismi päälle, että saa kokea itsensä tulleen arvostetuks..siksi ei osaa olla läsnä kun työelämä vie liikaa. Nyt odottaakin tutkimuksiin pääsyä.
Olen kyllä joskus sanonut suoraan, että tuo lelujen antaminen ei korvaa yhteistä aikaa ja että mullehan se vaan on kiva, koska minä sitten leikin lasten kanssa aina uusilla erikoisilla leluilla..mutta se ei syvennä yhtään isän ja lasten suhdetta. Lapset ehkä muistaa että isä antoi lelun, mutta muistaa mitä ja missä kaikkialla lelun kanssa leikittiin äitin kanssa, rannalla, mummulassa, autossa jne. Pitäis olla kummankin osalta näitä muistoja, mutta toisaalta minä olen jo tässä 10.v aikana hyväskynyt sen, että minä olen se peruskallio johon voi luottaa aina, minä en petä vaikka mikä tulis, isä sensijaan hieman eksentrisenä ajattelee aina ensin omaa parastaan ja sitten vasta muita ja on siinä suhteessa luotettava, että siihen ei voi ihan 100% luottaa että olisi esim. missään ajoissa.
Mun exä osti kanssa kastelahjaksi vauvalle jonkun lelun joka ei sovi alle 3 vuotiaalle. Ja kyseessä oli vielä sellainen lelu, joka sopi jollekkin 9 vuotiaalle.