Lue keskustelun säännöt.
Ongelmani on se, että vaikka haluaisin kumppanin, kiinnostun tosi harvoin kenestäkään. Olen siis mies. Ja ei, en etsi mitään "instabeibeä", vaan
26.05.2023 |
ne harvat, joista olen ollut kiinnostunut, ovat periaatteessa ihan tavallisia ihmisiä, mutta siinä on silloin jotain kemiaa, jota ei voi selittää. Kun kemiaa ei ole, ei ole oikeastaan kiinnostusta edes tutustua sen enempää. En ole tahallisesti nirso. Ja olen hyvin itsenäinen ihminen, enkä etsi kumppania siksi, että en osaisi olla yksin.
Onko muilla tällaista ongelmaa? Miten tästä kannattaisi edetä?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, mies siis. Sitten harvoin, kun tuntuu että jonkun kanssa kemiat kohtaa täysin, niin kas kummaa, tällainen nainen osoittautuu aina varatuksi. About kerran kolmessa vuodessa tulee joku kiinnostava ns. normaalin elämän ohessa sattumalta vastaan, joten on vähän pakko nettideittailla, että olisi edes teoreettinen mahdollisuus löytää joku ennen kuolemaa. Silloin yritän aina käydä vähintään kaksilla treffeillä, ekoilla treffeillä ihmiset tuntuu yleensä tosi mitäänsanomattomilta ja on paljon jännitystä.
Voi myös kokeilla sellaista, että jos ihminen on edes etäisesti sellainen, että jotain yhteistä harrastus- ja arvomaailmaa löytyy, niin voi yrittää tehdä siitä aluksi ystävyyssuhteen. Esim. käytte säännöllisesti jossain yhdessä harrastamassa: urheilemassa, museossa, lintuja bongaamassa tms., siinä sitten voikin parhaassa tapauksessa käydä niin, että huomaat alkavasi tykätä toisesta. Naiset muuten usein tykästyy just tällä tavalla, ja pitävät sitten kaksin käsin kiinni näin alkaneista suhteista. Miehet siis pelkää ns. friendzoneen joutumista ihan liikaa, siinä on aina mahdollisuutensa!
Ai että miehet on yksinkertaisia :D
Misandria on sitä parempaa vihaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matt. 19:12
Mitä tarkoitat? Mitä Matti on tehnyt klo 19:12?
Joku nainen kirjoitti, ettei kukaan kadulla vastaantullut mies herättänyt kiinnostusta. Olen 54 vuotias ja jännä huomata, että lähes kaikki noin 35 vuotiaat miehet ovat minusta komeita. Tosin seksi ei enää kiinnosta kuin oman miehen kanssa. Mutta kyllä nuoret miehet vaan on kauniita!
Kiinnostus lähtee ensin ulkonäöstä, ensivaikutelmasta ja sitten tutustuttaessa syvemmin luonteesta. Yhdistävät muut tekijät jne. Ja se kuuluisa kemia, jota ei voi väkisin mihinkään suhteeseen laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vastaavaa. Oon nainen ja kiinnostun noin kerran vuosikymmenessä jostakusta. En silti miellä itseäni aseksuaaliksi, vaan masturbointi on tärkeää omalle hyvinvoinnille ja seksuaaliset mielikuvat. Enkä voisi olla parisuhteessa, jossa ei ole seksiä, vaan sitten kun kiinnostun jostain, niin haluan usein.
Mutta mitä tälle voi tehdä? Korkeintaan tavata paljon ihmisiä niin että tutustuu vähän enemmän. Vaikka ulkonäkö tärkeää ja seksuaalinen vetovoima yleensä, niin joskus se herää vasta kun riittävästi tuntee.
Silti, sinkkuushan se todennäköistä näistä lähtökohdista on.
Pikkuisen liian vakavasti joku nyt ottaa elämän realiteetit, jos pitää Raamattu sotkea mukaan. Elämä muuttuu ja puhuminen auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen nainen. Kerran 10 vuodessa kohtaa jonkun joka voisi kiinnostaa.
Nettideiteistä tulee vähän sellainen olo että siellä ollaan kuin vaatekaupassa: hei tää on kiva mut niin on tämäkin, kumpikos näistä nyt sitten, hei tuolla on vielä tuo yksi, sekin kiinnostaa mua.
Minä vaatekaupassa: kuljen läpi, näen heti sen yhden vaatteen mikä minua kiinnostaa ja muita ei tarvitse hiplata ja selata läpi.
Ei se silti ole välttämättä kiva päällä se asu, vaikka on kivan näköinen.
Se on vähän niinkin, että kun on joskus kokenut sellaista mieletöntä kemiaa jotain ihmistä kohtaan, niin sen jälkeen kynnys lähteä "toi vois olla ihan kiva"-tyypin kanssa tutustumaan on korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten pitäisi tavata enemmän ja jutella. Miksi kaikesta tehdään niin vaikeaa?
Mikä hinku siihen parisuhteeseen pitää olla? Parisuhde ei anna mitään, se on pelkkä hidaste ja kuluerä elämässä. Turha itseään on siihen pakottaa kun et oikeasti halua. Et vain ole vieä myöntänyt sitä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ole kiinnostunut seksisuhteista, olen kai jonkin verran aseksuaali niin, että kiinnostun seksuaalisesti vain niitä, joissa on tuota edellä mainittua kemiaa.
Nykytermein demiseksuaali taikka gray.
Minusta aika yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin tänään kaupungilla kävellessä katsoa kuinka monta sellaista ihmistä tulee vastaan, josta voisin edes teoriassa kiinnostua. Ei tullut vastaan yhtään! Siis ei yhtään!
Ei yhtään sellaista, joka ulkoisesti vetäisi puoleensa. Ja kyllä katson ensin ulkonäköä ja sitä miten ihminen kantaa itsensä. Ja minulle naisena on tärkeää, että on myös fyysistä vetovoimaa. Kaverit ovat sitten asia erikseen ja voivat olla niitä ihan kiva miehiä. Ja kuten tuolla edellä joku jo sanoikin, niin toivottavasti kerrot hyvin aikaisessa vaiheessa että olet aseksuaali. Miksi edes haluat sitten kaverisuhdetta vakavampaa.Mulla aika sama. Ehkä yksi sadasta miehestä herättää ulkonäkönsä puolesta kiinnostukseni. Ja silloin harvoin kun tällainen mies tulee vastaan, niin he ovat poikkeuksetta joko varattuja, tai jos ovat sinkkuja niin eivät ole minusta tippaakaan kiinnostuneita.
Minustakin kiinnostuu pääosin sellaiset naiset, jotka eivät itseäni kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen nainen. Kerran 10 vuodessa kohtaa jonkun joka voisi kiinnostaa.
Nettideiteistä tulee vähän sellainen olo että siellä ollaan kuin vaatekaupassa: hei tää on kiva mut niin on tämäkin, kumpikos näistä nyt sitten, hei tuolla on vielä tuo yksi, sekin kiinnostaa mua.
Minä vaatekaupassa: kuljen läpi, näen heti sen yhden vaatteen mikä minua kiinnostaa ja muita ei tarvitse hiplata ja selata läpi.
Ei se silti ole välttämättä kiva päällä se asu, vaikka on kivan näköinen.
Sitähän sovitetaan ja mietitään, ennen kuin ostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi tavata enemmän ja jutella. Miksi kaikesta tehdään niin vaikeaa?
Niin, jossain somessa ei paljon se "kehonkieli" näy yhtään mitenkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin tänään kaupungilla kävellessä katsoa kuinka monta sellaista ihmistä tulee vastaan, josta voisin edes teoriassa kiinnostua. Ei tullut vastaan yhtään! Siis ei yhtään!
Ei yhtään sellaista, joka ulkoisesti vetäisi puoleensa. Ja kyllä katson ensin ulkonäköä ja sitä miten ihminen kantaa itsensä. Ja minulle naisena on tärkeää, että on myös fyysistä vetovoimaa. Kaverit ovat sitten asia erikseen ja voivat olla niitä ihan kiva miehiä. Ja kuten tuolla edellä joku jo sanoikin, niin toivottavasti kerrot hyvin aikaisessa vaiheessa että olet aseksuaali. Miksi edes haluat sitten kaverisuhdetta vakavampaa.Mulla aika sama. Ehkä yksi sadasta miehestä herättää ulkonäkönsä puolesta kiinnostukseni. Ja silloin harvoin kun tällainen mies tulee vastaan, niin he ovat poikkeuksetta joko varattuja, tai jos ovat sinkkuja niin eivät ole minusta tippaakaan kiinnostuneita.
Mäkin samaistun, tosin sanoisin että vielä harvempi kuin yksi sadasta kiinnostaa. Ehkä muutama kiinnostava mies vuodessa tulee vastaan. Ja ei ole kyseessä mitkään täydelliset miesmallit, vaan sellaiset persoonallisella tavalla hyvännäköiset, joilla on kiva tyyli. Alkuviikolla näin tällaisen viimeksi, mutta jälleen tilanne oli sellainen, että olisi ollut todella kiusallista mennä juttelemaan miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matt. 19:12
Mitä tarkoitat? Mitä Matti on tehnyt klo 19:12?
Lyhentää nimenkin niin oudosti, että ehkä yrittää sopia tapaamista Matin kanssa loppuvuoteen, 19. joulukuuta?
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku siihen parisuhteeseen pitää olla? Parisuhde ei anna mitään, se on pelkkä hidaste ja kuluerä elämässä. Turha itseään on siihen pakottaa kun et oikeasti halua. Et vain ole vieä myöntänyt sitä itsellesi.
Niin, joskus voi elää niinkin, että jos viihtyy sinkkuna, elelee itsekseen ja näkee muita vain välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen nainen. Kerran 10 vuodessa kohtaa jonkun joka voisi kiinnostaa.
Nettideiteistä tulee vähän sellainen olo että siellä ollaan kuin vaatekaupassa: hei tää on kiva mut niin on tämäkin, kumpikos näistä nyt sitten, hei tuolla on vielä tuo yksi, sekin kiinnostaa mua.
Minä vaatekaupassa: kuljen läpi, näen heti sen yhden vaatteen mikä minua kiinnostaa ja muita ei tarvitse hiplata ja selata läpi.
Ei se silti ole välttämättä kiva päällä se asu, vaikka on kivan näköinen.
Sitähän sovitetaan ja mietitään, ennen kuin ostetaan.
Tässä oli vertauksena kylläkin se, että se jätetään ostamatta.
Vähän kuin ihmissuhteessa, joku voi olla ihan kivannäköinen, mutta ihan turha sitä on "sovittaa", jos ei ole mitään tunteita.
Minä myös mietin, miksi tämä on aloittajalle ongelma. Jos ei ole kemiaa 99,9999999 prosentin kanssa, niin sitten ei ole, ja miksi pitäisi olla?