Lue keskustelun säännöt.
Ongelmani on se, että vaikka haluaisin kumppanin, kiinnostun tosi harvoin kenestäkään. Olen siis mies. Ja ei, en etsi mitään "instabeibeä", vaan
26.05.2023 |
ne harvat, joista olen ollut kiinnostunut, ovat periaatteessa ihan tavallisia ihmisiä, mutta siinä on silloin jotain kemiaa, jota ei voi selittää. Kun kemiaa ei ole, ei ole oikeastaan kiinnostusta edes tutustua sen enempää. En ole tahallisesti nirso. Ja olen hyvin itsenäinen ihminen, enkä etsi kumppania siksi, että en osaisi olla yksin.
Onko muilla tällaista ongelmaa? Miten tästä kannattaisi edetä?
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Yritän välillä tutustua miehiin mutta koska erityistä kemiaa tai mitään "syvällisyyttä" en aisti, niin kyllästyn ja lopetan. Ehkä jonain päivänä tapaan jonkun tai sitten en.
Tiedän tuskasi. Kärsivällisyyttä ja ei todellakaan kannata tyytyä kehenkään, johon ei tunne vetoa.
No ainakin ymmärrät naisia, suuri osa naisista ajattelee noin, ei välttämättä seksin osalta, mutta parisuhteen.
En ymmärrä miksi kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, joka on ihan kiva.
Tee niin kuin me muutkin, älä ota ketään joka ei oikeasti kiinnosta. Anna niille ihan kivoille myös tarpeen mukaan toinen mahdollisuus, jos olet tavannut vain kerran tai pari, mutta jos ei kiinnosta, niin älä ryhdy suhteeseen. Tapaa ihmisiä erilaisissa paikoissa, mene omien kiinnostuksien mukaan, niin löydät saman henkistä porukkaa. Jos ei kiinnostavia löydy, niin ole onnellinen itsesi kanssa.
Kyllä. Miksi kaikista vastaantulijoista pitäisi edes kiinnostua? Mielestäni se on epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen nainen. Kerran 10 vuodessa kohtaa jonkun joka voisi kiinnostaa.
Nettideiteistä tulee vähän sellainen olo että siellä ollaan kuin vaatekaupassa: hei tää on kiva mut niin on tämäkin, kumpikos näistä nyt sitten, hei tuolla on vielä tuo yksi, sekin kiinnostaa mua.
Minä vaatekaupassa: kuljen läpi, näen heti sen yhden vaatteen mikä minua kiinnostaa ja muita ei tarvitse hiplata ja selata läpi.
Miten tapaat ihmisiä? Jos netin kautta, niin ymmärrän täysin ongelman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sit heti mainita ainakin että oot a-seksuaali tai seksi ei juuri kiinnosta. Ihan että jos nainen on samanlainen kuin minä osaa nostaa ajoissa kytkintä eikä haaskaa sinunkaan aikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ajatella positiivisesti. Jos joskus onnistut löytämään itsellesi sopivan kumppanin, todennäköisyys sille, että sortuisit kliseisiin parisuhdevirheisiin ja pitäisit häntä itsestäänselvyytenä on olematon.
Ihmisillä on nykyään vaikeuksia näissä. Et sinä ole ollenkaan ainoa. Tunnen suurta myötätuntoa.
Onneksi tapasin puolisoni jo kauan aikaa sitten
Jos tämä päättyy, en todellakaan etsisi uutta. Jos joku kolahtais luontevasti ja luonnollisesti, se olisi asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat homoseksuaaliselta kaikkine noine naismaisine kemioinesi ynnä muine juttuinesi. Etsi itsellesi joku kiva kundi.
Tuo voi olla myös ohimenevä vaihe. Ainakin omalla kohdalla oli niin. Parikymppisenä tuli vimmaisesti etsittyä sitä oikeaa varsinkin tuskaisen teinidraama-eron jälkeen. Tuskailin kun kukaan ei vaan oikeasti aiheuttanut suuria tunteita enkä oikein kenenkään kanssa tuntenut oikeaa kemiaa. Lopulta aloin seurustella mukavan ja kivannäköisen miehen kanssa. Hänestä tuli kuin paras ystäväni, mutta jotain puuttui. No niinhän siinä kävi, että sitten vuosien päästö aloinkin vähän väliä ihastumaan oikein kunnolla muihin. Lopulta lähdin toisen matkaan. Nyt tästä on jo vuosia, mutta jostain syystä edelleen ihastun helposti vaikka tämän samaisen miehen kanssa olenkin suhteessa. Nyt ei kuitenkaan aikeita lähteä nykyisestä. Ihastun kuitenkin edelleen helposti ja kovaa, toisin kuin tuolloin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilin tänään kaupungilla kävellessä katsoa kuinka monta sellaista ihmistä tulee vastaan, josta voisin edes teoriassa kiinnostua. Ei tullut vastaan yhtään! Siis ei yhtään!
Ei yhtään sellaista, joka ulkoisesti vetäisi puoleensa. Ja kyllä katson ensin ulkonäköä ja sitä miten ihminen kantaa itsensä. Ja minulle naisena on tärkeää, että on myös fyysistä vetovoimaa. Kaverit ovat sitten asia erikseen ja voivat olla niitä ihan kiva miehiä. Ja kuten tuolla edellä joku jo sanoikin, niin toivottavasti kerrot hyvin aikaisessa vaiheessa että olet aseksuaali. Miksi edes haluat sitten kaverisuhdetta vakavampaa.
Mikä on ongelma? Osaat olla itseksesi, joten olet, kunnes (ehkä) tapaat jonkun, joka kiinnostaa.
Täällä toinen samanlainen, mies siis. Sitten harvoin, kun tuntuu että jonkun kanssa kemiat kohtaa täysin, niin kas kummaa, tällainen nainen osoittautuu aina varatuksi. About kerran kolmessa vuodessa tulee joku kiinnostava ns. normaalin elämän ohessa sattumalta vastaan, joten on vähän pakko nettideittailla, että olisi edes teoreettinen mahdollisuus löytää joku ennen kuolemaa. Silloin yritän aina käydä vähintään kaksilla treffeillä, ekoilla treffeillä ihmiset tuntuu yleensä tosi mitäänsanomattomilta ja on paljon jännitystä.
Voi myös kokeilla sellaista, että jos ihminen on edes etäisesti sellainen, että jotain yhteistä harrastus- ja arvomaailmaa löytyy, niin voi yrittää tehdä siitä aluksi ystävyyssuhteen. Esim. käytte säännöllisesti jossain yhdessä harrastamassa: urheilemassa, museossa, lintuja bongaamassa tms., siinä sitten voikin parhaassa tapauksessa käydä niin, että huomaat alkavasi tykätä toisesta. Naiset muuten usein tykästyy just tällä tavalla, ja pitävät sitten kaksin käsin kiinni näin alkaneista suhteista. Miehet siis pelkää ns. friendzoneen joutumista ihan liikaa, siinä on aina mahdollisuutensa!
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen, mies siis. Sitten harvoin, kun tuntuu että jonkun kanssa kemiat kohtaa täysin, niin kas kummaa, tällainen nainen osoittautuu aina varatuksi. About kerran kolmessa vuodessa tulee joku kiinnostava ns. normaalin elämän ohessa sattumalta vastaan, joten on vähän pakko nettideittailla, että olisi edes teoreettinen mahdollisuus löytää joku ennen kuolemaa. Silloin yritän aina käydä vähintään kaksilla treffeillä, ekoilla treffeillä ihmiset tuntuu yleensä tosi mitäänsanomattomilta ja on paljon jännitystä.
Voi myös kokeilla sellaista, että jos ihminen on edes etäisesti sellainen, että jotain yhteistä harrastus- ja arvomaailmaa löytyy, niin voi yrittää tehdä siitä aluksi ystävyyssuhteen. Esim. käytte säännöllisesti jossain yhdessä harrastamassa: urheilemassa, museossa, lintuja bongaamassa tms., siinä sitten voikin parhaassa tapauksessa käydä niin, että huomaat alkavasi tykätä toisesta. Naiset muuten usein tykästyy just tällä tavalla, ja pitävät sitten kaksin käsin kiinni näin alkaneista suhteista. Miehet siis pelkää ns. friendzoneen joutumista ihan liikaa, siinä on aina mahdollisuutensa!
Ai että miehet on yksinkertaisia :D
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin tänään kaupungilla kävellessä katsoa kuinka monta sellaista ihmistä tulee vastaan, josta voisin edes teoriassa kiinnostua. Ei tullut vastaan yhtään! Siis ei yhtään!
Ei yhtään sellaista, joka ulkoisesti vetäisi puoleensa. Ja kyllä katson ensin ulkonäköä ja sitä miten ihminen kantaa itsensä. Ja minulle naisena on tärkeää, että on myös fyysistä vetovoimaa. Kaverit ovat sitten asia erikseen ja voivat olla niitä ihan kiva miehiä. Ja kuten tuolla edellä joku jo sanoikin, niin toivottavasti kerrot hyvin aikaisessa vaiheessa että olet aseksuaali. Miksi edes haluat sitten kaverisuhdetta vakavampaa.
Mulla aika sama. Ehkä yksi sadasta miehestä herättää ulkonäkönsä puolesta kiinnostukseni. Ja silloin harvoin kun tällainen mies tulee vastaan, niin he ovat poikkeuksetta joko varattuja, tai jos ovat sinkkuja niin eivät ole minusta tippaakaan kiinnostuneita.
En myöskään ole kiinnostunut seksisuhteista, olen kai jonkin verran aseksuaali niin, että kiinnostun seksuaalisesti vain niitä, joissa on tuota edellä mainittua kemiaa.