Onko sinullakin laiska ja ilkeä miniä?

Minun poikani on eronnut, mutta edelleen tykkään miniästäni. Sen parempaa poika ei löydä. En kuitenkaan puutu heidän elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Miniä ei suostu siivoamaan kotiani vaikka olen usein pyytänyt. Minä siivosin oman vanhan anoppini luona nuorempana, joten edellytän samaa omalta miniältäni.

Taloustyöt eivät kuulu mielestäni miesten töihin, joten en odota enkä edellytä puolisoni tai poikani siivoavan kotonani. Miesten työt on ulkona. Ruohonleikkuuta ym.

Siivua ite! T. Anoppi ja miniä 

LouLou kirjoitti:

Mun mutsilla oli aiemmin sellainen miniä (pojan avopuoliso), joka välillä soitteli mutsilleni haukkuakseen hänen poikaansa. Mutsini sanoi hänelle, että jos se yhteiselo on noin vaikeaa, niin sitten kannattaa erota .

Minun äitini soitti pojalleen, joka sitten keskusteli vaimonsa kans. Äitini on anoppi, joka ei sekaannu. 

No ei ole, vaan niin työteliäs ja ahkera, että pelkään usein hänen jaksamisensa puolesta. Sen lisäksi hän on mitä sydämellisin ihminen.

Anoppi haluaisi tunkea meille jokaisella lomallaan viikoksi "asumaan" ja lapsenlastaan katsomaan. Viime kerrat ovat olleet niin hirveitä etten enää jaksa. Aluksi on ok, mutta päivien edetessä päsmäröinti ja arvostelu pahenee. Lopulta räjähdän ja se käännetään syykseni. Minun pitäisi mennä kuulemma terapiaan. Hän myös saattaa päästää suustaan täysin törkeitä juttuja enkä ole varma onko hänellä oikeasti mitään empatiakykyä olemassakaan.

Tuohon päälle tulee se ettei hän kuuntele lauseita loppuun, vertailee muuhun ikäiseeni naispuoliseen sukulaiseen jota en ole tavannutkaan ja asettaa hänet yläpuolelleni joksikin standardiksi sekä tekee jopa joitain vaarallisia juttuja - koko ajan on kamala vauhti päällä eikä mietitä mitään tai keskitytä mihinkään. Tuohon päälle vielä loputon itsekehu ja itseihailu. 

Tämäkin kaikki menisi ihan hyvin jos tätä pitäisi sietää yhtenä iltana silloin tällöin, mutta kun hänen tyylinsä on ilmoittaa, että hei mä tulen sinä ja sinä päivänä teille ja lähtöpäivä on sitten joskus viikon päästä. Kuka edes toimii noin? Kun häntä yritetään rajoittaa tulemasta hän uhkaa katkaisevansa välit. Hän itse sanoo, että se on hänen "tyylinsä" että hän on niin vikkelä ja tehokas.

Kaiken kukkuraksi hän yritti kieltää lapsenlapsensa vamman hoidon väittämällä ettei vammaa ole olemassakaan ja ettei lapsenlapsessa ole mitään vikaa. Hän teki jopa omia kotitekoisia kokeita todistaakseen asian ja väitti, että terveydenhuolto on keksinyt lapselle tämän vamman tehdäkseen lapsella rahaa.

En jaksa olla hänen kanssaan edes tekemisissä. Välillä mietin välien korjaamista, mutta kaikki on niin raskasta ja saa olla vahtikoirana ettei hän tule rajoista yli. Jotain varmaan kertoo sekin, että edes hänen lähisukunsa ei halua häntä kotiinsa joten en ole ainut. 

Tuntuu ihan karsealta kirjoittaa tätä tänne kun yleensä kunnioitan ihmisiä vastaavassa asemassa ja olen tullut aiempien anoppikokelaiden kanssa hyvin toimeen. Hänen lähellään tuntuu kuitenkin erilaiselta, tukahduttavalta.

Ei miniä, mutta anoppi on yks ' erkeles.

Mä voitan: mulla on kaksi kivaa miniää! 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä ei suostu siivoamaan kotiani vaikka olen usein pyytänyt. Minä siivosin oman vanhan anoppini luona nuorempana, joten edellytän samaa omalta miniältäni.

Taloustyöt eivät kuulu mielestäni miesten töihin, joten en odota enkä edellytä puolisoni tai poikani siivoavan kotonani. Miesten työt on ulkona. Ruohonleikkuuta ym.

 

Huono trolli

Aivan.  Ja heti selkeästi miniäikäisen itsensä kirjoittama.  Ja joku muukin tuossa alussa, selvästi ei anopin kirjoittama.

Kun pitää saada se anoppi näyttämään paskiaiselta.

Kurjaa, jos on ihan normi ihminen anoppinsa.  Kun ei pääse mistään sitä haukkumaan.  

Minulla on aivan ihana miniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Mulla on upea, älykäs ja menestynyt miniä. Vähän tuollaista Sanna Marinin tyyppiä mutta kansainvälisessä yrityksessä keskijohdossa, ei politiikassa.

Hoitaa kodin, lapset, työn, harrastuksensa näppärästi tasavertaisena poikani kanssa. Pakko olla toimiva arki kun molemmilla paljon työmatkoja.

Ihan yksi tyttäristä

Voi taivas, sanna marinin tyyppinen. Huo-ra mikä huo-ra, siis tuo marin. Mulla on ihana miniä, mutta kaukana marinista. Onneksi poikani on fiksu. Kotitöitä tekee molemmat. Liekö tasa-arvo kotua opittua, ku poika hantlaa?!

Äläpäs huorittele Sannaa. Voin ilmoittaa poliisille, tuosta kunnianloukkauksesta.

Minä tein tuosta ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi haluaisi tunkea meille jokaisella lomallaan viikoksi "asumaan" ja lapsenlastaan katsomaan. Viime kerrat ovat olleet niin hirveitä etten enää jaksa. Aluksi on ok, mutta päivien edetess juu juuä päsmäröinti ja arvostelu pahenee. Lopulta räjähdän ja se käännetään syykseni. Minun pitäisi mennä kuulemma terapiaan. Hän myös saattaa päästää suustaan täysin törkeitä juttuja enkä ole varma onko hänellä oikeasti mitään empatiakykyä olemassakaan.

Tuohon päälle tulee se ettei hän kuuntele lauseita loppuun, vertailee muuhun ikäiseeni naispuoliseen sukulaiseen jota en ole tavannutkaan ja asettaa hänet yläpuolelleni joksikin standardiksi sekä tekee jopa joitain vaarallisia juttuja - koko ajan on kamala vauhti päällä eikä mietitä mitään tai keskitytä mihinkään. Tuohon päälle vielä loputon itsekehu ja itseihailu. 

Tämäkin kaikki menisi ihan hyvin jos tätä pitäisi sietää yhtenä iltana silloin tällöin, mutta kun hän

Sori mutta en viitsinyt lukea, koska poikkesit ratkaisevasti aiheesta.

Tässä piti anoppien kirjoittaa miniöistään.

Että terve.  Sulle lienee useampiakin foorumeita kyllä.

Ei löydä sanoja miten voi ihminen olla vastenmielinen

Vierailija kirjoitti:

Anopit on niin fiksuja, etteivät ne miniöitänsä viitsi haukkua, ymmärtävät heidän puutteensa, mutta mitäpä niistä täällä huutamaan ja haukkumaan, jätetään sellainen typeryys miniöille.

Käytännössä sanot, että kaikki poikalasten äidit ovat fiksuja, mikä nyt ei ehkä pidä paikkaansa. Ja eikö anopit myös ole (olleet) aina jonkun miniöitä. Terveisin joskus ehkä anoppi

Minulla on ihana miniä. On leppoisa mutta tomera ja luotan siihen että hoitaa asiansa hyvin, on sydämellinen vaimo ja äiti. Hyvällä ystävälläni on olevinaan hankala miniä, mutta sitä en ole tohtinut sanoa, että ystävä puuttuu ihan liikaa poikansa ja miniän elämään. Vahtaa ja ohjeistaa ja tunkee mielipiteitään. Ei myöskään näe reippasti hemmotellussa pojassaan mitään vikaa. Joten en nyt varsinaisesti ihmettele miksi miniänsä on "hankala".

Olen varmasti se laiska ja ilkeä ex-miniä. En soitellut anopilleni, josta en pitänyt, enkä kyennyt kiukkuisista ilmeistä tajuamaan, että hän olisi kuitenkin halunnut soittojani. Lue: Huomiota. En myöskään suostunut jäämään väkivaltaiseen liittoon hänen hemmotellun poikansa kanssa. Hirveä miniä olin. En vienyt edes leipomuksia joka kerta mennessäni, kun menin kylään. Hän joutui itse polttamaan esipaistetut pullat.