Onko kukaan muuttanut toiselle paikkakunnalle yksin, vaikka lapsia?

Mä luulen, että alaikäisten jättäminen asumaan keskenään on laitonta. Ihan varma en kyllä ole, mutta sen voi varmasti tarkistaa jostain.

Isälleen ne jäisi. Ei keskenään.

Täällä mulla ei ole ketään, ei yhtään ketään kenelle soittaa ja pyytää käymään. Tai kenen luona mennä käymään. Synnyisseudulla olisi vanhoja ystäviä ja sukulaisia. Olisi useita paikkoja missä voisi käydä, olisi useita ihmisiä ketä pyytää käymään tai vaikka kävelylle.

Täällä ahdistaa mennä kauppaankin kun saattaa törmätä exään.

Oletko varma, että lapset eivät halua muuttaa mukanasi? Oletko kysynyt heiltä?

Minkä ikäiset lapset kyseessä? Oletko jutellut vielä lasten kanssa asiasta, entä jos ovat halukkaita lähtemään mukaan?

Yritätkö vieraannuttaa isästä.  Lapset varmasti kiittää suo samalla mitalla aikuisina.

Ei ne halua lähteä.

Yläasteikäisiä ovat. Kaverit ja harrastukset on täällä. Olen asiasta jutellut.

Ja toisaalta, olisi väärin isää kohtaan lähteä lasten kanssa niin kauas.

Vierailija kirjoitti:

Yritätkö vieraannuttaa isästä.  Lapset varmasti kiittää suo samalla mitalla aikuisina.

Luetun ymmärtäminen. Ap nimenomaan haluaa, että lapset asuvat isänsä luona.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne halua lähteä.

Yläasteikäisiä ovat. Kaverit ja harrastukset on täällä. Olen asiasta jutellut.

Ja toisaalta, olisi väärin isää kohtaan lähteä lasten kanssa niin kauas.

No eikö sinusta ole väärin lapsia kohtaan, että äiti lähtee "niin kauas"?

Ehkä se olis väärin lapsia kohtaan, että äiti lähtisi niin kauas.

Mutta, äiti on tällä hetkellä ihan raunio. Lapsilla olisi parempi olla isän kanssa. Siellä on jaksamista ja talousasiat paremmat.

Eikö äiti saisi olla itsekäs? Olen toistakymmentä vuotta ollut vain äiti, pyörittänyt arjen yksin.

Eikö nyt olisi isän vuoro?

Ja kyllähän lapset pääsisivät käymään luonani.

Mun vaan pitäis päästä kauas täältä nuolemaan haavani ja nousemaan uudelleen jaloilleni.

Tuntuu, että täällä se ei onnistu.

Olo on semmonen, että kumpa tapahtuisi jotain ja kuolisin pois, niin loppuisi tämä paha olo.

Jos olisi kaukana, vähän niinku poissa silmistä poissa mielestä. Olisi helpompi irtautua.

Aika pieniä lapset vielä ovat. Malttaisitko odottaa pari vuotta, sen verran, että ovat peruskoulun suorittaneet? Muuta sen jälkeen.

No miksi ei? Parempi vaihtoehto kai tuo muutto on kun että oikeasti masennut ja haluat kuolla. Jos lapsetkin jo yläkouluikäisiä niin pärjäävät kyllä.

Mietin minä sitäkin, että lähtisin vasta kun ovat peruskoulun suorittaneet. Siihen menee kuitenkin vielä useampi vuosi.

Ja olen jo masentunut, ja minusta tuntuu sille, että olisi parempi kuolla pois.

Kyllä ne lapset pärjää. Varmasti paremmin ilman masentavaa äitiä.

Voinhan palata, vaikka vuoden päästä. Jos sille tuntuu.

Onhan sitä puhelin jne.

Sanoisin, että muuta. Saa sieltä tulla takaisin, jos ei jostain syystä suju.

Toimivin olis että muutat yksin ja jätät lapset isälleen. Tapaat lapsia siten kuin sovitte.

On julmaa riuhtaista lapset muualle, kun kaveritkin jäävät.

Itse muutin pois, kun jäin työttömäksi ja liiton päivät uhkasi loppua. Asuin lähes 5 v pienemmällä paikkakunnalla ja tulin viikonlopuilsi kotiin.

Lapset olivat isän kanssa.

Kollegan ex asuu Amerikasss ja lapsi Suomessa. Viikottain jutttelevat netin kautta

Olet parempi vanhempi terveenä.

Muuta !

Totta kai minä muutan minne vain, jotta saan lapseni elätettyä. Mukavuuskysymykset pohditaan sen jälkeen.

Lapsille toki puhuisin asiasta ja kertoisin miksi lähden. Ettei heille tulisi oloa että äiti vaan häipyi ja jätti heidät.

Kyllähän ne on nähneetkin minkälainen niiden isä mua kohtaan on. Ja jo isompina ehkä ymmärtävät miksi haluan kauas.

Toki, lapset eivät ehkä haluaisi asua pelkästään isän luona. Mutta, kyllä ne sopeutuu.

Muuta, jätä lapset isälleen. Kun oot asunut vuoden pari saatat huomata, että haluat takaisin. Sitten vaan maitojunalla takaisin...

Anna mennä vaan. Nyt saa keskittyä omaan hyvinvointiin! Hyvinvoiva äiti on hyvä asia myös lapsille.