Lue keskustelun säännöt.
En uskalla "elää". En viitsi lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Olen niin yksinäinen nykyään ja olen jumittunut kotiin.
25.05.2023 |
Käyn töissä ja olen sosiaalinen kyllä. Sellainen kiva tunnollinen tyyppi. Ahkerakin ja itselle hieman liian kriittinen.
Kun pääsen kotiin niin en oikein syty mistään. Minä olen kuin elävä kuollut jossain osassa sisäistä maailmaani. Ei ole mitään intohimoja mihinkään suuntaan.
Käyn kyllä kävelyllä, treenaan, hoidan asioitani, suunnittelen tulevaisuutta, luen kirjoja ja teen ruokaa. Joskus herkuttelen tylsyyteen. Joskus itken.
Alkoholia en juo (olen jo nähnyt sen puolen elämästä) enkä oikein tiedä miten jaksan kamalasti mitään ihmisiäkään.
Minun elämä yksin täällä pienessä yksiössäni on aika hiljaista. Elän jotain ihan omaa maailmaani ja joskus tuntuu, että olen vieraantunut todellisesta elämästä.
Kommentit (33)
Vastasit jo tavallaan itse omaan kysymykseesi.
Voita pelkosi ja mene ihmisten luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on samaa ja samanhenkisiä ihmisiä on kyllä vaikea löytää. Sellaisia hyväsydämisiä.
Itse tykkään jutustella ihmisten kanssa kun olen koiran kanssa lenkillä. Moni haluaa silitellä koiraa ja siitä se juttu yleensä alkaa.
Miten olisi joku shakkikerho? Joku asia minkä haluaisit oppia. Kamppailulajeja voi aloittaa aikuisenakin ja ainakin siellä porukat on vähän fiksumpaa sorttia.
Ei se auta kun lähteä liikkeelle.
Korjaan yleisen käsityksen: kaikki autistit eivät ole kivoja, lämpimiä ja hyväsydämisiä ihmisiä. Jotkut on., jotkut ei. Heitä on paljon ja heihin kuuluu erilaisia persoonia kuten meihin muihinkin.
Sinä vaikutat mukavalta ja kun uskallat, löydät varmasti ihmisiä lähellesi. Jos pelkäät, ehkä on hyvä elää tunteen mukaan. Jossakin vaiheessa kaipuu muiden seuraan voittaa pelon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko varma ettei sulla ole masennusta?
Oliko sulla lapsena mitään haaveita tai intohimoja? Jos yrittäisit herätellä niitä taas, harrastuksista voi tulla intohimo ja uutta sisältöä elämään. Sitä kautta saa myös kavereita.
Uuden työn kautta elämä voi myös piristyä, ja töidenkin kautta voi saada kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista kuin minulla, mutta töissä en ole. Aina vaan yksin kotona.
Oma elämäni on samanlaista, kuin sinun elämäsi poislukien kaikki muu paitsi satunnainen ruoanlaitto (puuro, riisi, makaroni, leipä.)
Voisin kuvitella, että meistä moni ajattelee päänsä sisällä elävänsä rinnakkaistodellisuudessa; sivussa siitä minkä oikeaksi elämäksi mieltää.
Ystäviä löytyy varmimmin kai harrastusten kautta tai esim facen jonkun itseä kiinnostavan ryhmän kautta. Halutessaan voisi ajatella olevansa itse ystävä jollekin SPR:än ystäväpalvelun kautta. Siinä saisi kaksi ihmistä ystävän samalla kertaa.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanhenkisiä ihmisiä on vaikeaa löytää.
Samanhenkisiä ihmisiä ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ehkä varsinaisesti ole siitä, etteikö mahdollisuuksia olisi tutustua ihmisiin syvemmälläkin tasolla. Kyllä olen saanut tässä taas tutustua uusiin upeisiin ihmisiin ja lämpimät välit moneen on olemassa. Pidän kuitenkin etäällä jollain tasolla.
Pelkään, että ihmissuhteista tulee liian läheisiä ja kuormitun valtavasti. Olen niin helposti väsyvää sorttia ja etenkin jos on draamailua tai turhaa juorun aihetta niin sielullisesti kuihdun elävältä. Päätä alkaa särkemään ja alan voimaan huonosti.
En pysty liian läheisiin ja ristiriitaisiin ihmissuhteisiin enää nykyään. Ennen olin paljonkin mutta moni osoittautui lopulta selkäänsä kääntäväksi paskan puhujaksi, asioitani leviteltiin ja minusta yritettiin tehdä jotain sellaista mitä en ollut. Olen ollut aivan liian mukautuvainen ennen. Kokemusta on myös todella ikävistä hyväksikäyttävistä miehistä.
Nykyään hälytysmerkit siis soivat melko helposti. En vain uskalla päästää ketään liian lähelle. Tavallaan häpeän itseäni myös ja samalla olen tehnyt suojakuoren ettei sitä nöyryytystä enää kokisi.
Jos joisin niin voisin mennä pitämään hauskaa ja olla ihmisten kanssa. Sellaista pinnallista. Mutta en jaksa sitäkään enää. Ehkä tämä on ohimenevää. Ei ole kauaa kun pettymyksiä tuli ja jouduin joistakin ihmisistä päästämään irti.
Ap
Aikuisena on vaikeaa löytää syvempää ystävyyttä, hyvänpäiväntuttuja ja lenkkikavereita kyllä löytyy. Ehkä ne ystävyyssuhteet solmitaan nuorena, kun ei vielä ole persoona kehittynyt ja sitten kasvetaan samaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin me ollaan kaikki tällä hetkellä... meidän on eristetty toisistamme sekä rikollisten touhujen takia sekä siksi että niitä tutkitaan... sunkin lähipiirissäsi voi olla niitä jotka mielummin näkisivät sut kuolleena jotta voisivat varastaa sulta identiteetin ja elämän suomalaisena. KOKO MAA PANTU MENEMÄÄN IHMISKAUPPAAN...
Rauhotu! Nyt on sotatilanne jotenkin jo päällä tai alkamassa. Tule palstalle pitämään seuraa muille ja itsellesi. RUKOILE OIKEIN ETTÄ KAKKI VIELÄ JÄRJESTYY! RUKOILEMISEEN EI TARVITSE MITÄÄN SANOJA.
Ajankuluksi voit lukea Raamatun kannesta kanteen - kesän projekti...
***************
3. maailmansota syttymässä? SYY: Koko maailma ja pallo aivan sekaisin kuin seinäkello!!! Maat on tyhjennetty ihmiskauppaan...
Tällä palstalla tämä asia on tiedetty jo ainakin vuodesta 2001 eli heti 9/11 jälkeen. Ootte vaan niin tyhmiä, että ootte antaneet paskan tehdä pahojaan siitä lähtien... Ja vieläkään ette tiedä missä se vihollinen on sillä SE EI OLE PUT IN... ELI MIETTIKÄÄPÄS!!! Kuka ottaa ja KUKA ANTAA OTTAA - JA EDES TEKEMÄTTÄ MITÄÄN... KAIKKI VAAN HALUNEET ITSELLEEN MONEY MONEY JA MORE MONEY JA TÄSSÄ SITÄ NYT OLLAAN HAISEVASSA SWINLANDIASSA, EMOKRATIASSA, ASEVALLASSA... HAISTAKAA PERKELE KAIKKI!!!
Ikäsi? Mulla 40+ samanlaisia ajatuksia.
Ollaan melko samanlaisia, tosin itse en kaipaa ketään tai mitään. Kavereille joiden kanssa olin aiemmin paljon tekemisissä elämäni tuntuu olevan isompi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi? Mulla 40+ samanlaisia ajatuksia.
Toivottavasti sinulla on joku jota tapailet tai joka tuo elämääsi iloa. Jospa sinä voisit hyvin.
Täytän pian 28 vuotta. Ei minulla ole tässä oikein muuta kuin työ ja tulevaisuuteen panostaminen. Näistäkin tietenkin kiitollinen.
Haaveina on, että muutan pian isompaan asuntoon, hankin lemmikin (kissan) ja haluan edistää kasvua ihmisenä monella tavalla. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun jälleen treffeille. Ehkä jonain päivänä menen jonkun tuttavuuden kanssa kahville.
Nyt olen välimaastossa, jossa haluan parantaa haavoja ja elämääni mutta joskus tämä on tosiaan aika yksinäistä. Intuitio kertoo, että tarpeellista.
Ap
Eiköhän se ole vaan ikä, elämä ei ole enää niin vau ja pakko saada tehdä sitä ja tätä ja kokea kaikkea, vanhempana oppii tyytymään siihen mitä on..
Vierailija kirjoitti:
Ollaan melko samanlaisia, tosin itse en kaipaa ketään tai mitään. Kavereille joiden kanssa olin aiemmin paljon tekemisissä elämäni tuntuu olevan isompi ongelma.
Tämä!
Mulle tulee usein yhteydenottoja ihmisiltä, jotka olen halunnut karistaa kannoiltani. Miksei voi vain antaa olla? Minä en ole kaivannut heitä.
Pelkään kai, että lähentyisin liikaa jonkun ihmisen kanssa. Haluan pitää etäisyyden mutta sitten kuitenkin olisi ihana löytää sydänystävä. Pieni kaveriporukka riittäisi jossa oltaisiin hyviä toisillemme, ei mitään kilpailua tai juorukerhoa. Sellainen normaali inhimillinen fiksu ja hauska seura.
Autisteja välillä ihailen. Ovat niin aitoja ja hyväsydämisiä. Kun katselen autismiin liittyviä sarjoja vaikka tuota kirjoilla - sarjaa niin kyllä on sydäntä lämmittävää. En itse ole autistinen mutta silti voin heitä ymmärtää.
Mitäs muille yksinäisille?
Ap