Aika hieman ennen älypuhelimia - Miten ihmiset saivat ajan kulumaan?
Muistaako kukaan, millaista elämä oli noin vuosina 2005 - 2010?
Suurimmalla osalla on tänä päivänä älypuhelin kädessä lähes koko ajan ja tämä herätti minussa kysymyksen - mitä ihmiset oikein ennen tekivät, kun ei älypuhelimen kanssa voinut tappaa aikaa?
Kommentit (252)
Soitin kitaraa sillon ja nyt. Viime aikoina opetellut esim. Beatlesia, Bachin kuutamosonaattia sun muuta. Kyllä niihin saa ajan kulumaan. Arvokas taito, ja on tunne etten tuhlannut elämääni turhaan paskaan.
Älypuhelimeen en paljoa koske, on haljennut iPhone 6s minkä ostin jostain tarjouksesta. Kuuntelen sillä Yle Areenan podcasteja jos olen jumissa jossain ilman kitaraa.. Mitään kuvia, saitteja tai videoita tms. en siitä kato, enkä kirjota sillä sanaakaan ellei ole aivan pakko. Pöytäkoneella ja täyskokosella näppiksellä kirjotetaan ja surffataan netissä joskus, videot ja kuvatkin katon mieluummin 21-tuuman näytöltä kuin jostain kämäsestä luurista
ootteko noi tyhmiä tottakai käytiin kylässä hartuksia oli ja on edelleen ja tehtiin töitä kaikenlaisia
Eihän niiden orjia vieläkään ole kunnianhimoiset ja tavoitteelliset ihmiset. Normolösöt on tietenki. Aina on ollut houkutuksia heikoille ja taviksille, eri vuosikymmeninä erilaisia. Meistä parhaat pystyvät focusoitumaan missä tahansa ympäristössä itselleen tärkeisiin tavoiteisiin
Vierailija kirjoitti:
Kuunneltiin musiikkia kunnon stereoista.
Yeaah ! Rock n rollia, ei kaupallista musiikkia, rauhanlauluja, työväenmusiikkia ...
1970-luku oli ihmisen parasta aikaa. "Harrastin" eli tein " koko ajan " politiikkaa ja sexiä, yhteiskunnallista toimintaa ja nusuttelua, rakastelua ja järjestötoimintaa, teiniliittoa ja naimista, nuorisoliittoa ja tyttöystäviä ja mikä musiikki soi taustalla. Loven kustantama rock, ei kaupallinen musiikki, rauhanlaulut tai työväenlaulut .. tsekatkaa Love kustannuksen logo ! 70-luvulla tuli esim. festarit ja e-pillerit - ei ois paljo ehtiny kännyä räplään. Tsekatkaa Badding elokuva köyhät.
Vierailija kirjoitti:
Soitin kitaraa sillon ja nyt. Viime aikoina opetellut esim. Beatlesia, Bachin kuutamosonaattia sun muuta. Kyllä niihin saa ajan kulumaan. Arvokas taito, ja on tunne etten tuhlannut elämääni turhaan paskaan.
Älypuhelimeen en paljoa koske, on haljennut iPhone 6s minkä ostin jostain tarjouksesta. Kuuntelen sillä Yle Areenan podcasteja jos olen jumissa jossain ilman kitaraa.. Mitään kuvia, saitteja tai videoita tms. en siitä kato, enkä kirjota sillä sanaakaan ellei ole aivan pakko. Pöytäkoneella ja täyskokosella näppiksellä kirjotetaan ja surffataan netissä joskus, videot ja kuvatkin katon mieluummin 21-tuuman näytöltä kuin jostain kämäsestä luurista
Kirjoitathan täälläkin..
Pelasin videopelejä. En kelvannut naisille, muutakaan ei voinut tehdä.
Itse en vieläkään käytä aikaani kovin paljoa älypuhelimella. Nettisurffailut ja satunnainen pelaaminen sujuvat kannettavalla.
Savupirtissä tehtiin tuohitöitä päreenvalossa. Välillä luettiin katekismusta ja laulettiin pettuleivän virttä.
Vierailija kirjoitti:
Seurusteltiin ystävien ja tuttavien kanssa. Harrastettiin järkevää tekemistä. Oltiin perheen kanssa ja kiinnitettiin huomiota niihin pieniin ihmisiin, joita saattoi pyöriä asunnossa. Sitä sanottiin kasvattamiseksi. Urheiltiin, kuntoiltiin ja ulkoiltiin. Meininki oli varsin erinomaista verrattuna nykyiseen, missä älypuhelin on hypnotisoinut 75% kansasta täysin suuhengittäjien tasolle.
Luokitteletko itsesikin suuhengittäjien lahkoon?
Hitto kun pääsiskin takas 2000-luvun taitteeseen. Ei ollut älylaitteita, musiikki oli hyvää(ace of base life is a flower lähti soimaan just), 3310/3330 oli paras puhelin kaikkineen värikuorineen ja koruineen, pleikkari oli paras pelikone, ei ollut instagramia eikä tiktokia ja sen mukana tuomia idiootti "influenssereita", vähemmän pinnallisuutta ja heruhorojen herutus oli melko lievää tähän päivään nähden, ihmiset oli sosiaalisempia, woketus ei ollut räjähtänyt käsiin, taloudellisesti meni Suomella paremmin, Euroopassa oli asiat suht hyvin.
Vierailija kirjoitti:
1970-luku oli ihmisen parasta aikaa. "Harrastin" eli tein " koko ajan " politiikkaa ja sexiä, yhteiskunnallista toimintaa ja nusuttelua, rakastelua ja järjestötoimintaa, teiniliittoa ja naimista, nuorisoliittoa ja tyttöystäviä ja mikä musiikki soi taustalla. Loven kustantama rock, ei kaupallinen musiikki, rauhanlaulut tai työväenlaulut .. tsekatkaa Love kustannuksen logo ! 70-luvulla tuli esim. festarit ja e-pillerit - ei ois paljo ehtiny kännyä räplään. Tsekatkaa Badding elokuva köyhät.
Kyllä 70-luku on ollut ankeeta aikaa, karsee muoti niin naisilla kuin miehillä, vieläkin näkee niitä sen ajan miehiä pensseliviiksissä, laatikkolaseissa ja hiustyyli beatlesin jäseniltä, rumimmat autot, surkeeta musiikkia, neuvostoliiton nuolemista, ei todellakaan jatkoon.
Menin lääkäriin puoli tuntia etuajassa ja ihan hyvin pystyin siinä istuskella ja ihmetellä ilman älypuhelinta. Hetken päästä odotustilaan saapui toinen henkilö joka kaivoi heti älypuhelimen esille eikä saanut siitä naamaansa irti koko sinä aikana kun siinä istuttiin.
Tietokoneella chattailtiin kavereiden kanssa, aika oli tylsää elämä yksinäisellä nuorella joten onneksi oli edes netin kautta saatavilla ystäviä. Oli facebookit ja sitä ennen irk. Paljon tuli katsottua youtubea kotona kans. Jos taas piti jossain istua odottelemassa, niin sitten tuli luettua mitä tahansa lehtiä mitä vaikka sairaalan odotushuoneessa oli. Ei kyllä itsellä ainakaan kodin huoltaminen ole jäänyt älypuhelimien takia vähemmälle, syödä sitä pitää joka päivä, samoin kuin monta kertaa viikossa pestä pyykkiä ja siivota. Nykyään sentään älypuhelin josta saa äänikirjan tai podin soimaan samalla kun siivoaa, niin menee paljon mielekkäämmin aika.
Olihan tuolloin jo IRC, AOL ja Messengerit joilla kommunikoida. Piti vain olla koneella ja siinä istuttiin tunteja. Tekstarit piti kirjoittaa kompaktisti, koska ne maksoi ja piti mahtua 120 merkkiin. Nykyään ei tarvitse kantaa kirjaa mukana, koska se on puhelimessa. En nä eroa, että lukeeko ne uutiset kännykästä vaiko lehdestä. Aikoinaan kaikki tuijottelivat niitä paperisia sanomalehtiä junassa. Kuunneltiin musiikkia Ipodeilta jne.
Hoidan pankkiasioita työmatkalla, tilaan viikon ruokaostokset jne. Säästäähän tämä aikaa ja sitä voi käyttää johonkin oikeasti kivaan.
Tämä on tällaista vanhusten märinää. Aikoinaan kirjojen lukemistakin pidettiin erittäin haitallisena ja sitä piti rajoittaa.
Ap puhui "ajan tappamisesta" ja itselleni tuli mieleen ihmiset, jotka ovat kännykällä esim. busseissa tai junissa. Todennäköisesti tässäkin ketjussa lähestylkoon kaikki ne, jotka puhuvat harrastamisesta, tv:n katselusta tai muusta, itsekin roikkuat puhelimillaan, jos nimenomaan "tappavat aikaa", eivätkä haluaisi, että heiltä netti otettaisiin pois noissa tilanteissa.
Minulla ei ole älypuhelinta. Liikennevälineissä ollessani katselen ikkunasta ja ajattelen erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kaikki tuijottelivat niitä paperisia sanomalehtiä junassa.
Olinkin unohtanut nuo lehdet! Kiitos muistosta.
Seurusteltiin ystävien ja tuttavien kanssa. Harrastettiin järkevää tekemistä. Oltiin perheen kanssa ja kiinnitettiin huomiota niihin pieniin ihmisiin, joita saattoi pyöriä asunnossa. Sitä sanottiin kasvattamiseksi. Urheiltiin, kuntoiltiin ja ulkoiltiin. Meininki oli varsin erinomaista verrattuna nykyiseen, missä älypuhelin on hypnotisoinut 75% kansasta täysin suuhengittäjien tasolle.