Miten joillakin ihmisillä (pienituloisilla) riittää rahaa kaikkeen kivaan?
Tämä ei ole provo alku eikä ole tarkoitus kateellisena ihmetellä, vaan enemmänkin ihaillen kysyä vinkkejä hyvään taloudenpitoon.
Minulla on muutamia tuttavaperheitä, joissa kaiken järjen mukaan pitäisi olla niitä pienituloisia, joiden elämästä ollaan yhteiskunnassa huolissaan. Esimerkiksi eräs päiväkodissa työskentelevä lähihoitaja-yksinhuoltajaäiti. Tai perhe, jossa äiti on luokanopettaja, isä tekee sekalaisia pätkätöitä kulttuurialalla ja lapsia on viisi. Eli tulotaso ei taatusti ole kovin korkea, päin vastoin.
Kuitenkaan näissä perheissä "köyhyys" ei näy mitenkään. Asunnot on riittävän tilavia, kodit on nätisti sisustettu ja siistejä, lapset harrastavat jalkapalloa, partiota, soittotunteja... mitä nyt lapset yleensä harrastavat. On lemmikkejä, auto, lomia... Perheet myös tekevät pitkiäkin matkoja, esimerkiksi tämä lähihoitaja-yksinhuoltaja oli viime kesänä lastensa kanssa kuukauden Yhdysvalloissa, majoitus tosin tuttavien luona, mutta kuitenkin. Eivät koskaan valita rahan vähyydestä, aivan tavallista "keskiluokkaista" elämää elävät.
Jos olet itse tilanteessa, jossa pienipalkkaisena koet eläväsi kuitenkin tällaista yllä olevaa hyvää, keskituloisten arkea, niin kerro, kuinka sen teet?
Kommentit (22)
Pienituloisena teen valintoja ja priorisoin mitä haluan oikeasti.
En myöskään ole kaupoissa viihtyvää shoppailijatyyppiä, niin minulle jää aina jokunen satanen säästöön. Ne siirrän puskuritilille, jossa on nyt 31 000 euroa koossa. Sieltä napsin, jos akuutti rahantarve iskee.
Harkitsen ajan kanssa hankintojani muutenkin. Usein luulee tarvitsevansa jotakin, kunnes tajuaa että löytyy vielä parempi ratkaisu ja vaihtoehto.
Pidän tuunaamisesta, käsitöistä, askartelusta. niin niillä säästää tosi paljon. Myös lahjoissa, sillä teen käsitöitä pyynnöstä ja se on aina parempi kuin keksiä vaan jotakin ostettavaa lahjaksi.
En tingi kampaajasta, kosmetologista ja kulttuuriharrastuksistani yhtään. Kengät ovat pahin heikkouteni ja kävelen siksi suoraan hintavaan kenkäkauppaan joutuakseni harkitsemaan ostostani tarkkaan.
Valmisvaatteita saa aina halvemmalla kuin itse tehtyjä tai kankaiden hinnat.
Itse tehdyn vaatteen arvo on muualla, kuin halpuudessa.