Miten joillakin ihmisillä (pienituloisilla) riittää rahaa kaikkeen kivaan?

Pääsääntöisesti olen tyytyväinen siihen mitä on. Haluan olla näiden läheisten kanssa. Tämä on meidän elämä.

Kotiruokaa pystyy tekemään edullisesti.

Eines ym. on kallista. Kirppareilta saa hyviä juttuja.

Ei olekaan mihinkään kivaan varaan, köyhyys on joillakin suhteellista,nytkin tilillä 1,12 palkkapäivään asti.

Minä olen yh ja asun omistusasunnossa suht kalliilla alueella ja autokin on. Reissataan ainakin jossain vuosittain ja lapset on saaneet ihan "normaalit" jutut, kännykät, jopot ja merkkilenkkarit. Salaisuuteni on se, etten koskaan osta itselle mitään. En harrasta, en käy kampaajalla, en ravintoloissa, en osta lehtiä, kukkia, meikkejä. En osta mitään nykyajan turhuuksia kuten puolivalmisteita, monenlaisia pesuaineita tai valmisrättejä, puolitan tiskikonetabletit, huollan kenkiä ja laukkuja. Hankin kaiken muun paitsi suurimman osan lasten vaatteista käytettynä. Olen ahkera ja teen vapaahetkinä kotoa käsin toista työtä. Myyn ahkerasti kirppiksellä ja olen siinä hyvä, eli kauppa käy. Siinäpä se.

Kun keksii tavan olla ilman rahaa ja silti saa kaiken on keksinyt sen mitä muut eivät ymmärrä.

Kuluista se on paljolti kiinni. Esim. lapsettomalla kaksiossa asuvalla pariskunnalla, joka ei omista autoa tai muutakaan sellaista, kuukausittaiset kulut ovat aika pienet verrattuna autolliseen, isommassa asunnossa tai omakotitalossa asuvaan kahden lapsen perheeseen. Pienehköistäkin tuloista jää sitten joka kuukausi järkevällä taloudenhoidolla rahaa yli säästöön tai "kivaan".

Asuntovelallinen vs. velaton tekee myös ison eron, oli ne perustulot sitten pienet tai ei. 

Velkapyramidielämää. Kulissit kyllä sortuvat nyt korkojen nousun myötä

Tunnen rikkaitakin ihmisiä, joilla ei ole varaa kaikkeen kivaan, koska säästävät. Se kiva on siis pääosin pankkitilillä.

Olen itse oikeasti köyhä, ja minulla olisi varaa johonkin kivaankin, mutta jostain syystä tykkään enemmän, että rahaa on säästötilillä. Toistan, olen tosi köyhä, joten ei minulla paljon ole (joitakin tuhansia euroja, joskus tulee kyllä isoja hankintoja ja sitten säästän taas), mutta omilla budjetointitaidoillani jää ylimääräistä niin, että voisin käydä vähintään Euroopan lomilla silloin tällöin.

Voiko olla, että kaikki käytetään mitä on ja mitä tulee? Kirjoitin itse asiassa joskus aloituksenkin, kun olin vielä tt-tuella, että pitää ihan pinnistellä että saa kaiken menemään.

Minulla ei tokikaan ole lapsia, joten kaikki menee minun itseni hengissä ja tolkuissa pitämiseen.

Minun salaisuuteni on se että asumme vuokralla kivassa yksiössä, eikä ole asuntolainaa tai mitään muutakaan lainaa. En siis yksinkertaisesti osta mitään mitä en pysty maksamaan, mieluummin säästän kuin otan lainaa.

Sijoitan rahat mukavaan elämään, hyvään ruokaan, ja laadukkaisiin käyttötavaroihin, eikä niitäkään tarvitse olla vuorellista vaan minimalistisesti elämme. Rahaa säästyy pahanpäivän varallekin.

Omat vanhemmat halusivat elää leveästi isossa ok-talossa, omistaa monta autoa yms.. Ottivat lainaa jota maksoivat vuosikymmenet. Elimme kädestä suuhun tyylillä ja kun kaikki oli maksettu niin talon, autojen jne. arvo oli romahtanut. Mietin että mikä järki siinäkin oli, tein itse toisin.

No kukaan ei varmasti kerro peritystä rahasta tarkasti muille. Tai siis varmasti sukulaiset tietävät, jos on sukulaisia kuollut ja peritty, mutta tuttavia ja ystäviä tarkoitan. Sama pätee esimerkiksi veikkausvoittoihin. Mikäs siinä on elellessä jos ei ole velkaa mistään ja joka kuukausi saattaa olla vielä käyttörahaa valmiiksi tilillä. Esimerkiksi miljoonaa voitto/perintö, josta laittaa vaikka 300 000€, kyllä tällä saa monesta paikasta jo kivan asunnon/talon, asumiseen ja sitten sijoittaa loput 700 000€. Tai jakaa 1 000€/kk käyttörahaksi, jos ei halua ottaa sijoitusriskiä. 700 kuukautta on jo reilu 58 vuotta.

Näin se meni keski-ikäisillä hipeillä:

Kaksi käsistään kätevää on jäljellä nyt kun kolmas on jo maailmalla. Toinen (45) useamman ammatin käsityöläinen, jäänyt pienelle tk-eläkkeelle kolmekymppisenä ja toinen (44) pikkupalkkainen akateeminen duunari, töissä puolet vuodesta.

Me ollaan syntymäsäästäväisiä* (kiitos ysärilaman) ja tee-se-itse -ihmisiä, pääsääntöisesti tehty aina kaikki ne asiat itse, jotka osataan ja voidaan tehdä itse. Ja niitä riittää. Autonkorjaukset, renontit pl. sähköt ja putket, kaikki siivoukset, ruoanlaitot, hiustenleikkuut, ompelut jne. Samaten kaikki, joka on mahdollista korjata, korjataan ja käytetään loppuun. Ikäänkuin jämähdetiin 90-luvun elintasoon, mutta elämäntapasyistä.

Ei olla kiinnostuneita hankkimaan isompaa tai uudempaa tai herraparatkoon enempää, jossakin iässä kyllästymipiste tuli täyteen ja nurkat tursuavat tavaraa.

Ainokaisella ei koskaan ollut kalliita harrastuksia ja perhe-elämän aikana ehti maksaa asuntolainan loppuun. Aloitettiin nuorina, joten valmista tuli jo. Pitkä aika huolehti lopusta, nyt tehdään jo mitä halutaan eli

*lähdetään kesiksi tien päälle, Norjaan. Tähän harrastukseen käytetään ihan surutta talvikausien tienestit.

Tl;dr: pienet menot = lainat maksettu, lapsi maailmalla.

Säästäväisyys ja hyvä taloudenhallinta on tietysti yksi syy, mutta voihan niillä pienipalkkaisilla olla muitakin tulojen lähteitä, kuin työnsä. Esim. perintöä, säästöjä tai sijoituksia.

Minun vanhemmistani toinen oli matalapalkka-alalla ja toinen enimmäkseen työtön. Puutetta ei ollut mistään ja matkojakin tehtiin yms. Isälläni oli jonkin verran perittyä metsää, jota hoiteli itse, ja kun joku alue tuli hakkuukypsäksi, se hakattiin ja saatiin reissu- ym rahaa. Elämä olisi varmasti ollut ihan erilaista ilman sitä metsää.

Vuokralla, ei ole asuntolainoja, remonttilainoja, kulutusluottoja tai muitakaan.

Minä olen tuollainen kuvailemasi pienituloinen yksinhuoltaja, jonka koti on kaunis, lapset harrastavat mitä haluavat ja lomamatkojakin tehdään sekä kotimaassa että ulkomailla.

- Asumme vuokralla. Taloyhtiössä on hyvä pesutupa, netti ja sauna, eli näille ei kotona omana tarvetta.

- Olen kilpailuttanut vakuutukset ja valitsin edullisimman. Lapsilla ei ole lääkärivakuutusta, mielestäni se on turha, sillä juuri lapsethan pääsevät myös terveyskeskuksessa ensimmäisenä hoitoon.

- Meillä ei ole autoa. Tosin asumme isossa kaupungissa keskustan tuntumassa, joten ei varmaan olisi, vaikka siihen olisi varaakin. Ei ole varsinaisesti tarvetta. Bussikortit on, mutta käytännössä liikumme lähes aina pyörillä, koska se on helppoa ja nopeaa. 

- Olen kierrätys- ja kirpparihai. Käytännössä varmaan 90% vaatteistamme, huonekaluistamme, kodin käyttöesineistä jne ostetaan käytettynä. En tosin osta turhaa tai kiertele kirppareilla huvikseni, vaan ostan vaan tarpeeseen ja myyn itsekin heti esim. lasten pieneksi jääneet vaatteet ja urheiluvälineet eteenpäin. Koti pysyy siistinä, kun tavaraa ei ole liikaa.

Meillä syödään suurimmaksi osaksi tavallista kotiruokaa säännöllisinä ruoka-aikoina. Osataan kyllä herkutella ja joskus vien lapset Mäkkärille, mutta en ikinä tilaa Woltilta tms. Jos mennään ravintolaan syömään, niin se on yleensä jokin erityisjuttu ja juhlan aihe esim. synttärit, koulun loma alkaa tms.  Suunnittelen ruoat etukäteen ja tilaan kerran viikossa ruokakassit kotiin.

Laitan pieniä summia säästöön joka kuukausi. Meillä on "matkatili", johon säästetään lomareissuja varten ja lisäksi laitan pienen summan sijoitusrahastoon joka kuukausi. Pystymme tekemään kerran vuodessa kunnon ulkomaan matkan, esim. nyt kesällä viikoksi Italiaan, ja muuten käymme muutaman kerran vuodessa esim. viikonlopun kylpylässä, Tallinnassa tai Tukholmassa. Kyttään matkatarjouksia ja käytän hyväkseni kaikki alennuskupongit ja ilmaisedut. 

Koen eläväni ihan tavallista, hyvää arkea, ja hyvin harvoin joudun stressaamaan raha-asioiden takia. Olen elänyt myös sellaisen vaiheen, jolloin rahaa oli huomattavasti enemmän käytössä kuin nyt ja huomannut, että omaan onnellisuuteeni ja tyytyväisyyteeni ei suuresti vaikuta se, kuinka suuren tilin saan kunhan raha riittää ns. perusasioihin. Onni syntyy muista asioista.

Pienet tulotkin riittää jos on omaisuutta.

Asuin vuokralla suhteellisen pienessä asunnossa ja ostin miltei kaiken käytettynä, korjasin ja tuunasin, ompelin ja maalasin. Lapset harrastivat ja saivat normaalit kännykät ja vaatteet mutta mitään erittäin kallista en suostunut ostamaan paitsi jos löytyi käytettynä. Välillä otettiin säästökuuri ja säästettiin ulkomaanmatkaan eli ei mitään kahviloita/ulkona syömisiä ja kotona oli päiväbudjetti eli leivottiin leivätkin itse. 

Tienaan 1900 e/kk netto ja mulla on varaa tehdä muutama (3-4) ulkomaan matkaa vuodessa vaikka matkustan yksin ja maksan tuplasti hotellihuoneesta vrt jos matkustaisin kaverin kanssa. Veljeni tienaa 4000 e/kk netto ja hänellä ei ole koskaan varaa matkustella, ehkä kerran kahteen vuoteen tekee jonkun halvan äkkilähtömatkan. Veljeni tuhlaa jatkuvasti elämiseen, minä taas elän todella pihisti suomessa enkä osta juurikaan muuta kuin ruokaa, en juo, en polta, en käy leffoissa/ulkona syömässä tms. Jos tienaisin yhtä paljon kuin veljeni saisin vuodessa vaikka kuinka monta matkaa!

Ihmisten todellista taloudellista tilannetta on vaikea tietää, vaikka olisi hyväkin tuttu. Voi olla esimerkiksi perittyä rahaa, josta harva kertoo muille.

Sitten on olemassa myös töitä, joissa tienaa hyvin, vaikka harva sitä tietää. Veljeni esimerkiksi tienaa ammattikoulun käyneenä putkarina hyvin tekemällä teollisuudessa jotain erikoisia lvi-asennuksia(?), joita ilmeisesti kaikki ei osaa tehdä. Tämän lisäksi tekee talvella aliurakoitsijana lumiauraajan hommia eli yöllä tien päälle, jos lunta tulee. On komea talo, auto ja hulppeita reissuja. Ei siis mikään pröystäilevä miljonääri, mutta ei ole pikkurahasta tällä amiskundilla puutetta.

Kun on säännöllinen, tietyt rutiinit, säästää.  Itse tekemällä vaatteita, josta ei monilla ole realistista käsitystä, kankaat eivät ole kalliita verrattuna valmisvaatteisiin.

Huoli huomisesta on usein naisen, kai tuosta hyötyäkin oli.

Olen pienituloinen yh. Lapseni intohimo on perk...jääkiekko. En käy kampaajalla (nykyään siis pitkät oman väriset hiukset) en osta vaatteita yms. Lapsi saa lahjoiksi minulta ja sukulaisilta varusteita tai tarvikkeita mitä tatvitsee, ei sitä mitä haluaa. Olen myös itse mukana harrastuksessa huoltajana, taloudenhoitajana yms. Eli meidän elämä on jääkiekko ja yritän rakentaa siitä sellaisen missä saamme lapsen kanssa yhteisiä kokemuksia. Niin vaikuttaa, että meillä on magee elämä turnausmatkoineen. Ja näinhän se onkin. Mutta muuta elämää itselläni ei sitten olekaan.