Suunnitellusti raskaana, miehen käytös mietityttää
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä alle vuosi, mutta jo raskaana.
Ennen seurustelua olimme kavereita. Emme asu virallisesti samassa osoitteessa mutta hän majailee pääasiassa mun kämpillä ja omansa tyhjillään.
Minulla yksi yläasteikäinen lapsi, hänellä ei lapsia ennestään.
Olen siis raskaana ja ehkä osittain hormoonihöyryissä mieltäni oon pahoittanut, mutta useampaan otteeseen oon suutahtanut siitä että mies omilla menoillaan ryyppäämässä yötä myöten kun itse oon kotona vähän huonovointisena ja väsyneenä.
Eilen (maanantaina) myös hermostuin ryyppäämisestä ja laitoin viestin sanoen juopoksi ja ettei koskaan kasva aikuiseksi, ja että voi mennä omaan himaansa yöksi kun en jaksa valvoa/herätä ja kuunnella kännihöpinää aamuyöllä.
Hänellä ei oikein ollut asiaan mitään sanottavaa eikä yleensä ole mihinkään muuhunkaan, ainakaan selvin päin.
Ei siis osaa puhua oikein mistään ristiriidoista ja koen jääväni kaikkien asioiden kanssa aika yksin. Oon sen myös sanonut että pelkään jääväni taas lapsen kanssa yksin ja tunnen oloni yksinäiseksi hänen kanssaan. Ei ole siihenkään oikein sanonut mitään.
Myös aiempien suhteiden traumat nostaa päätään. Esim edeltävässä suhteessa olin hyväuskoisena lasten kanssa yksin kotona että puoliso pääsee riennoilleen ja exä petti reissuillaan minkä kerkesi. Väkisin ajattelen että varmaan sama homma nykyisen kanssa ja tunnen myös oksettavaa mustasukkaisuutta ja riittämättömyyttä.
Mitähän tässä voisi tehdä? Pitääkö vaan kasvattaa itseään ja yrittää totutella asiaan ja pitää turpansa kiinni?
Kellään kokemuksia vastaavasta?
Pelkään tehneeni ison virheen.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä43753 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulitko että nämä ryyppyreissut yötä myöten loppuu kun tulet raskaaksi?
Lyhyt vastaus, luulin.
Mistä voi tietää minkälainen tuleva isä on isänä ennen raskausaikaa tai lasta?
Miksi? Ihmiset muuttuvat radikaalisti hyvin harvoin. Suurin osa ihmisistä on perusluonteeltaan samanlaisia läpi elämän. Tietyt piirteet hieman korostuvat eri elämänvaiheissa. Mutta ei ihminen joka erityisesti tykkää rentoutua ryyppäämällä kavereiden kanssa muutu äkkiä kotihiireksi joka juo yhden lasin viiniä viikonloppuna vaikka kuinka tulisi isäksi.
Tässä monia naisia hämää se että moni varsin rauhallinen ja kotiorientoitunut mieskin toki käy viihteellä nuorempana. Mutta se johtuu vain siitä että kaveritkin käyvät ja se on sitä normaalia nuoren miehen elämää. Mutta koska se juhliminen ei ole lopulta heille niin tärkeää niin se loppuu heti kun se elämäkin muuttuu aikuismaisemmaksi. Sitten on taas ne miehet jotka elävät sitä samaa nuoruuttaa vielä kolmekymppisenä. Ja he ovat niitä jotka eivät noin vain muutu.
Ja miksi eivät eläisi? Ei 30-vuotias ole mikään vanha kaakki, joka ei saisi juhlia. 30-vuotias sinkkuelämää elänyt nuori mies ei todellakaan muutu vuodessa kotieläimeksi. Eikä tarvitsekaan. Sehän ei kerro mitään siitä millainen hän on eri elämäntilanteessa.
Mies on elänyt sitä "sinkkuelämää" koko suhteen ajan. Tosin useimmille ihan kovin runsas juominen ei ole osa sitä sinkkuelämääkään, vaikka viihteellä tykkäisi käydä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tule muuttumaan. Alkoholinkäyttö jatkuu lapsen synnyttyä ja joudut taas hoitamaan kaiken yksin. Kerrot tuntevasi olosi yksinäiseksi suhteessa, joka on kestänyt alle vuoden. Tuokaan asia ei tule muuttumaan. Teillä pitäisi olla honeymoon vielä käynnissä ja kaiken pitäisi olla kivaa ja ihanaa ja kumppanin pitäisi tuntua parhaalta kaverilta, jonka kanssa ei tunne oloaan ainakaan yksinäiseksi.
Miksi alkoholin käyttö ei saisi jatkua lapsen synnyttyä? Missä sanotaan että vanhemman pitää ryhtyä absolutistiksi?
Ai on ok, että isä juoksee baarissa ja äiti on kotona vastasyntyneen kanssa yksin? Äiti on nyt raskaana ja mies silti menee kavereidensa kanssa viikonloput niin miksi se muuttuisi mihinkään lapsen synnyttyä? Mun mielestä ei ole ok, että vauvan toinen vanhempi ryyppää viikonloput. Itseasiassa kyllä, olisi suotavaa, että alkoholinkäyttö loppuu ihmisillä kun lapsi syntyy. Saunakaljan voi juoda, mutta kännäämisen olisi syytä loppua. Ei tarvitse lapsen tuntea ainakaan alkoholin takia turvattomuutta.
Se ei tule loppumaan koska miehelle on täysin sama onko ap raskaana vai ei ja tuleeko heille lapsi vai ei. Jos lapsi alkaa häiritä hän voi mennä kotiinsa eikä tarvitse kuunnella ap:n ongelmia. Hän sen lapsen halusi, ei mies. Mies vain myötäilee jotta palvelut pysyy. Ei kukaan muuta elämäänsä sellaisen takia mihin ei ole millään tavalla sitoutunut ja jonka olemassa olo on täysin sama.
Mistä sä repäisit ettei miestä kiinnosta onko ap radkaana vai ei?
Miehen käytös. Ihmisen käytös kertoo sen mitä hän ajattelee, mihin hän on sitoutunut elämässään ja mitä hän haluaa elämältään.
Missä vaiheessa te naiset opitte sen, että henkilön käytös on se mitä henkilö on, ei se mitä te haaveilette toisen persoonan olevan( teidän pään sisällä kirjoittama tarina toisen persoonasta ja tulevaisuudesta hänen kanssaan ) tai se mitä toinen kertoo teille tyydyttääkseen hetkellisesti fantasianne.
Mikään miehen käytöksessä ei kerro kiinnostuksesta eikä sitoutumisesta.
Kun miestä kiinnostaa, hän tekee tekoja ja suunnitelmiaan valmiiksi, hän kertoo selkeästi missä mennään. Mies joka elää ihan omaa elämäänsä johon toinen ei kuulu välttelee kaikkea keskustelua ja elää vain itselleen.
😅 Apn hormonihöyryitkupotkuraivariko sulle kertoo tämän?
Mikä on motiivisi kirjoittaa keskusteluun yhtäkkiä lukemattomia miestä puolustelevia viestejä? Ne on helppo tunnistaa.
Sun mielipide on tullut jo selväksi, juominen on muiden vika.
En ole kertaakaan sanonut että juominen on muiden vika. Olen vain sanonut että sen perusteella että nainen kokee tyhjyyden tunnetta ja yksinäisyyttä raskaana ollessaan kun mies ei istu käsikädessä sohvalla vaan käy kavereisen kanssa ulkona, ei ole merkki siitä että miestä ei kiinnosta tai hän olisi alkoholisti. Moniko nainen istuisi flunssaisen meihensä vieressä eikä lähtisi ulos?
Mieheni oli kotona kanssani ollessani raskaana. Ei kyllä muutenkaan ole menossa koko ajan vaan tykkää viettää vapaa-aikansa perheensä kanssa.
Aika erikoista rinnastaa flunssa ja raskaana oleminen. Raskaus kun ei tartu. Raskaus on naiselle fyysisesti ja psyykkisesti raskas ja mullistava kokemus, johon nainen yleensä toivoo kumppanin tukea. Ja kyllä, jos mies pyynnöistä huolimatta viettää vapaa-aikansa muualla kuin raskaana olevan kumppanin kanssa niin miestä ei kiinnosta.
Eri
Ei ap ollut pyytänyt miestään jäämään kotiin. Ihanko aidosti sun mies istui 9 kk sun kanssa kotona sun raskauden ajan? Jos odottava äiti tarvitsee 24/7 toisen tukea, ei ole kaikki ihan kunnossa.
Minä todellakin jopa käskin miestäni kavereiden kanssa ulos raskaana ollessani, hyvä ihme sentään, miksi hänen olisi pitänyt olla kotona? Mä en ollut sairas vaan raskaana. Mä jopa toimin kuskina hänelle pari kertaa kun olivat miesporukalla saunomassa.
Tukea ja yhdessä elämistä ja lasten kasvattamista ei ole se että toinen koko ajan tarvitsee ja toinen antaa.
Edelleen kyse on tunteesta. Kyllä mies saa mennä ja tulla raskaudenkin aikana jos naiselle silti välittyy tunne siitä että mies on tarvittaessa tukena ja jättää vaikka jonkun menon väliin jos on tarpeen. Eikä siis edes tarvitse jättää yhtään. Riittää että tietää että mies jättäisi itsestäänselvästi väliin jos naisen vointi ja tuen tarve sitä vaatisi. Eikä se siis olisi joku asia jota naisen pitää erikseen vaatia ja johon mies hampaita kiristellen sitten suostuu.
Ja sä tiedät nyt apn aloituksen perusteella että mies ei tähän kykene?
Hienosti taas vedetty ap. Aina kun nainen itkee ja valittaa, polkee jalkaa, on sata naista selkään taputtamassa. Sit jos mies kertoo naisesta jotakin, on se jälleen niin että sen miehen pitää katsoa peiliin.
Ap on selvästi rikkonainen ihminen, liian nopeasti edellisestä suhteesta toiseen siirtynyt ja epävakaaseen tilanteeseen raskautunut. Tottakai ahdistaa niin, mutta en usko pätkääkään sen olevan apn miehen syy.
No selvästikään ei kykene koska AP tuntee vahvasti että mies ei ole hänen tukenaan. Ja kyllä, AP voi olla rikkinäinen ihminen mutta niin on tavalla tai toisella iso osa meistä. Juuri sen tajuaminen on osa sitä että pystytään sitten välittämään sitä turvallisuuden tunnetta sille kumppanille. Eli että tajutaan että se toisen rikkinäisyys vaatii tukemista eikä toista voi vain jättää huomioimatta.
Tämä voi sinusta tuntua kohtuuttomalta mutta et sinä voi valita sitä mitä muut tuntevat tai miten maailma toimii. Maailma ei toimi kuten sinä haluat vaan maailma toimii kuten se toimii. Ja se toimii niin että kumppania pitää tukea myös silloin kun ei ihan ymmärrä mistä se toinen nyt ahdistuu. Siis jos haluaa pitää suhteensa hyvänä.
Ja tämä tapahtuu sormia naksauttamalla ja niin että toinen muuttaa elämänsä salamaniskusta?
Kyllä, toista pitää tukea, mutta ei se toimi niin, että vain toinen tulee vastaan. Suostuisitko sinä siihen että miehesi alkaisi saada paniikkikohtauksia ja syyttäisi niistä sinun tapaasi elää vaatien että sinä nyt muutat elämäsi ja jäät paniikkikohtausten aikana tukijaksi?
-eri
Voihan nyt hyvänen aika sentään. Lapsen kai pitäisi olla sentään yhteinen projekti, mutta kaikki tavallaan tietysti.
Vastaus itse kysymykseen, vaikka varsinaisesti multa ei kysyttykään; jos mun mies kokisi paniikkikohtauksia, niin toki jättäisin ryypiskelyt väliin, jos kokisin, että se häntä niissä helpottaa. Toki käytäisiin sitten sitä Keskustelua, että mistä ne kohtaukset syntyy ja mikä niihin helpottaisi. Eli miten voisin olla tukena omista menoista huolimatta. Ap:lläkään ei näytä olevan ongelmana niinkään ne miehen menot, kuin tämän osoittama yleinen kiinnostuksen ja huomioinnin puute.
Eri myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tule muuttumaan. Alkoholinkäyttö jatkuu lapsen synnyttyä ja joudut taas hoitamaan kaiken yksin. Kerrot tuntevasi olosi yksinäiseksi suhteessa, joka on kestänyt alle vuoden. Tuokaan asia ei tule muuttumaan. Teillä pitäisi olla honeymoon vielä käynnissä ja kaiken pitäisi olla kivaa ja ihanaa ja kumppanin pitäisi tuntua parhaalta kaverilta, jonka kanssa ei tunne oloaan ainakaan yksinäiseksi.
Miksi alkoholin käyttö ei saisi jatkua lapsen synnyttyä? Missä sanotaan että vanhemman pitää ryhtyä absolutistiksi?
Ai on ok, että isä juoksee baarissa ja äiti on kotona vastasyntyneen kanssa yksin? Äiti on nyt raskaana ja mies silti menee kavereidensa kanssa viikonloput niin miksi se muuttuisi mihinkään lapsen synnyttyä? Mun mielestä ei ole ok, että vauvan toinen vanhempi ryyppää viikonloput. Itseasiassa kyllä, olisi suotavaa, että alkoholinkäyttö loppuu ihmisillä kun lapsi syntyy. Saunakaljan voi juoda, mutta kännäämisen olisi syytä loppua. Ei tarvitse lapsen tuntea ainakaan alkoholin takia turvattomuutta.
Se ei tule loppumaan koska miehelle on täysin sama onko ap raskaana vai ei ja tuleeko heille lapsi vai ei. Jos lapsi alkaa häiritä hän voi mennä kotiinsa eikä tarvitse kuunnella ap:n ongelmia. Hän sen lapsen halusi, ei mies. Mies vain myötäilee jotta palvelut pysyy. Ei kukaan muuta elämäänsä sellaisen takia mihin ei ole millään tavalla sitoutunut ja jonka olemassa olo on täysin sama.
Mistä sä repäisit ettei miestä kiinnosta onko ap radkaana vai ei?
Miehen käytös. Ihmisen käytös kertoo sen mitä hän ajattelee, mihin hän on sitoutunut elämässään ja mitä hän haluaa elämältään.
Missä vaiheessa te naiset opitte sen, että henkilön käytös on se mitä henkilö on, ei se mitä te haaveilette toisen persoonan olevan( teidän pään sisällä kirjoittama tarina toisen persoonasta ja tulevaisuudesta hänen kanssaan ) tai se mitä toinen kertoo teille tyydyttääkseen hetkellisesti fantasianne.
Mikään miehen käytöksessä ei kerro kiinnostuksesta eikä sitoutumisesta.
Kun miestä kiinnostaa, hän tekee tekoja ja suunnitelmiaan valmiiksi, hän kertoo selkeästi missä mennään. Mies joka elää ihan omaa elämäänsä johon toinen ei kuulu välttelee kaikkea keskustelua ja elää vain itselleen.
😅 Apn hormonihöyryitkupotkuraivariko sulle kertoo tämän?
Mikä on motiivisi kirjoittaa keskusteluun yhtäkkiä lukemattomia miestä puolustelevia viestejä? Ne on helppo tunnistaa.
Sun mielipide on tullut jo selväksi, juominen on muiden vika.
En ole kertaakaan sanonut että juominen on muiden vika. Olen vain sanonut että sen perusteella että nainen kokee tyhjyyden tunnetta ja yksinäisyyttä raskaana ollessaan kun mies ei istu käsikädessä sohvalla vaan käy kavereisen kanssa ulkona, ei ole merkki siitä että miestä ei kiinnosta tai hän olisi alkoholisti. Moniko nainen istuisi flunssaisen meihensä vieressä eikä lähtisi ulos?
Mieheni oli kotona kanssani ollessani raskaana. Ei kyllä muutenkaan ole menossa koko ajan vaan tykkää viettää vapaa-aikansa perheensä kanssa.
Aika erikoista rinnastaa flunssa ja raskaana oleminen. Raskaus kun ei tartu. Raskaus on naiselle fyysisesti ja psyykkisesti raskas ja mullistava kokemus, johon nainen yleensä toivoo kumppanin tukea. Ja kyllä, jos mies pyynnöistä huolimatta viettää vapaa-aikansa muualla kuin raskaana olevan kumppanin kanssa niin miestä ei kiinnosta.
Eri
Ei ap ollut pyytänyt miestään jäämään kotiin. Ihanko aidosti sun mies istui 9 kk sun kanssa kotona sun raskauden ajan? Jos odottava äiti tarvitsee 24/7 toisen tukea, ei ole kaikki ihan kunnossa.
Minä todellakin jopa käskin miestäni kavereiden kanssa ulos raskaana ollessani, hyvä ihme sentään, miksi hänen olisi pitänyt olla kotona? Mä en ollut sairas vaan raskaana. Mä jopa toimin kuskina hänelle pari kertaa kun olivat miesporukalla saunomassa.
Tukea ja yhdessä elämistä ja lasten kasvattamista ei ole se että toinen koko ajan tarvitsee ja toinen antaa.
Edelleen kyse on tunteesta. Kyllä mies saa mennä ja tulla raskaudenkin aikana jos naiselle silti välittyy tunne siitä että mies on tarvittaessa tukena ja jättää vaikka jonkun menon väliin jos on tarpeen. Eikä siis edes tarvitse jättää yhtään. Riittää että tietää että mies jättäisi itsestäänselvästi väliin jos naisen vointi ja tuen tarve sitä vaatisi. Eikä se siis olisi joku asia jota naisen pitää erikseen vaatia ja johon mies hampaita kiristellen sitten suostuu.
Ja sä tiedät nyt apn aloituksen perusteella että mies ei tähän kykene?
Hienosti taas vedetty ap. Aina kun nainen itkee ja valittaa, polkee jalkaa, on sata naista selkään taputtamassa. Sit jos mies kertoo naisesta jotakin, on se jälleen niin että sen miehen pitää katsoa peiliin.
Ap on selvästi rikkonainen ihminen, liian nopeasti edellisestä suhteesta toiseen siirtynyt ja epävakaaseen tilanteeseen raskautunut. Tottakai ahdistaa niin, mutta en usko pätkääkään sen olevan apn miehen syy.
No selvästikään ei kykene koska AP tuntee vahvasti että mies ei ole hänen tukenaan. Ja kyllä, AP voi olla rikkinäinen ihminen mutta niin on tavalla tai toisella iso osa meistä. Juuri sen tajuaminen on osa sitä että pystytään sitten välittämään sitä turvallisuuden tunnetta sille kumppanille. Eli että tajutaan että se toisen rikkinäisyys vaatii tukemista eikä toista voi vain jättää huomioimatta.
Tämä voi sinusta tuntua kohtuuttomalta mutta et sinä voi valita sitä mitä muut tuntevat tai miten maailma toimii. Maailma ei toimi kuten sinä haluat vaan maailma toimii kuten se toimii. Ja se toimii niin että kumppania pitää tukea myös silloin kun ei ihan ymmärrä mistä se toinen nyt ahdistuu. Siis jos haluaa pitää suhteensa hyvänä.
Ja tämä tapahtuu sormia naksauttamalla ja niin että toinen muuttaa elämänsä salamaniskusta?
Kyllä, toista pitää tukea, mutta ei se toimi niin, että vain toinen tulee vastaan. Suostuisitko sinä siihen että miehesi alkaisi saada paniikkikohtauksia ja syyttäisi niistä sinun tapaasi elää vaatien että sinä nyt muutat elämäsi ja jäät paniikkikohtausten aikana tukijaksi?
-eriVertaat tavallista elämää paniikkikohtauksiin? Se, että toinen ei vietä jatkuvasti aikaa ryyppäämässä on perusoletus eikä poikkeustilanne.
Minä en ole nähnyt yhtäkään *jatkuvasti ryyppäämässä* kommenttia aplta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei tule muuttumaan. Alkoholinkäyttö jatkuu lapsen synnyttyä ja joudut taas hoitamaan kaiken yksin. Kerrot tuntevasi olosi yksinäiseksi suhteessa, joka on kestänyt alle vuoden. Tuokaan asia ei tule muuttumaan. Teillä pitäisi olla honeymoon vielä käynnissä ja kaiken pitäisi olla kivaa ja ihanaa ja kumppanin pitäisi tuntua parhaalta kaverilta, jonka kanssa ei tunne oloaan ainakaan yksinäiseksi.
Miksi alkoholin käyttö ei saisi jatkua lapsen synnyttyä? Missä sanotaan että vanhemman pitää ryhtyä absolutistiksi?
Ai on ok, että isä juoksee baarissa ja äiti on kotona vastasyntyneen kanssa yksin? Äiti on nyt raskaana ja mies silti menee kavereidensa kanssa viikonloput niin miksi se muuttuisi mihinkään lapsen synnyttyä? Mun mielestä ei ole ok, että vauvan toinen vanhempi ryyppää viikonloput. Itseasiassa kyllä, olisi suotavaa, että alkoholinkäyttö loppuu ihmisillä kun lapsi syntyy. Saunakaljan voi juoda, mutta kännäämisen olisi syytä loppua. Ei tarvitse lapsen tuntea ainakaan alkoholin takia turvattomuutta.
Se ei tule loppumaan koska miehelle on täysin sama onko ap raskaana vai ei ja tuleeko heille lapsi vai ei. Jos lapsi alkaa häiritä hän voi mennä kotiinsa eikä tarvitse kuunnella ap:n ongelmia. Hän sen lapsen halusi, ei mies. Mies vain myötäilee jotta palvelut pysyy. Ei kukaan muuta elämäänsä sellaisen takia mihin ei ole millään tavalla sitoutunut ja jonka olemassa olo on täysin sama.
Mistä sä repäisit ettei miestä kiinnosta onko ap radkaana vai ei?
Miehen käytös. Ihmisen käytös kertoo sen mitä hän ajattelee, mihin hän on sitoutunut elämässään ja mitä hän haluaa elämältään.
Missä vaiheessa te naiset opitte sen, että henkilön käytös on se mitä henkilö on, ei se mitä te haaveilette toisen persoonan olevan( teidän pään sisällä kirjoittama tarina toisen persoonasta ja tulevaisuudesta hänen kanssaan ) tai se mitä toinen kertoo teille tyydyttääkseen hetkellisesti fantasianne.
Mikään miehen käytöksessä ei kerro kiinnostuksesta eikä sitoutumisesta.
Kun miestä kiinnostaa, hän tekee tekoja ja suunnitelmiaan valmiiksi, hän kertoo selkeästi missä mennään. Mies joka elää ihan omaa elämäänsä johon toinen ei kuulu välttelee kaikkea keskustelua ja elää vain itselleen.
😅 Apn hormonihöyryitkupotkuraivariko sulle kertoo tämän?
Mikä on motiivisi kirjoittaa keskusteluun yhtäkkiä lukemattomia miestä puolustelevia viestejä? Ne on helppo tunnistaa.
Sun mielipide on tullut jo selväksi, juominen on muiden vika.
En ole kertaakaan sanonut että juominen on muiden vika. Olen vain sanonut että sen perusteella että nainen kokee tyhjyyden tunnetta ja yksinäisyyttä raskaana ollessaan kun mies ei istu käsikädessä sohvalla vaan käy kavereisen kanssa ulkona, ei ole merkki siitä että miestä ei kiinnosta tai hän olisi alkoholisti. Moniko nainen istuisi flunssaisen meihensä vieressä eikä lähtisi ulos?
Mieheni oli kotona kanssani ollessani raskaana. Ei kyllä muutenkaan ole menossa koko ajan vaan tykkää viettää vapaa-aikansa perheensä kanssa.
Aika erikoista rinnastaa flunssa ja raskaana oleminen. Raskaus kun ei tartu. Raskaus on naiselle fyysisesti ja psyykkisesti raskas ja mullistava kokemus, johon nainen yleensä toivoo kumppanin tukea. Ja kyllä, jos mies pyynnöistä huolimatta viettää vapaa-aikansa muualla kuin raskaana olevan kumppanin kanssa niin miestä ei kiinnosta.
Eri
Ei ap ollut pyytänyt miestään jäämään kotiin. Ihanko aidosti sun mies istui 9 kk sun kanssa kotona sun raskauden ajan? Jos odottava äiti tarvitsee 24/7 toisen tukea, ei ole kaikki ihan kunnossa.
Minä todellakin jopa käskin miestäni kavereiden kanssa ulos raskaana ollessani, hyvä ihme sentään, miksi hänen olisi pitänyt olla kotona? Mä en ollut sairas vaan raskaana. Mä jopa toimin kuskina hänelle pari kertaa kun olivat miesporukalla saunomassa.
Tukea ja yhdessä elämistä ja lasten kasvattamista ei ole se että toinen koko ajan tarvitsee ja toinen antaa.
Edelleen kyse on tunteesta. Kyllä mies saa mennä ja tulla raskaudenkin aikana jos naiselle silti välittyy tunne siitä että mies on tarvittaessa tukena ja jättää vaikka jonkun menon väliin jos on tarpeen. Eikä siis edes tarvitse jättää yhtään. Riittää että tietää että mies jättäisi itsestäänselvästi väliin jos naisen vointi ja tuen tarve sitä vaatisi. Eikä se siis olisi joku asia jota naisen pitää erikseen vaatia ja johon mies hampaita kiristellen sitten suostuu.
Ja sä tiedät nyt apn aloituksen perusteella että mies ei tähän kykene?
Hienosti taas vedetty ap. Aina kun nainen itkee ja valittaa, polkee jalkaa, on sata naista selkään taputtamassa. Sit jos mies kertoo naisesta jotakin, on se jälleen niin että sen miehen pitää katsoa peiliin.
Ap on selvästi rikkonainen ihminen, liian nopeasti edellisestä suhteesta toiseen siirtynyt ja epävakaaseen tilanteeseen raskautunut. Tottakai ahdistaa niin, mutta en usko pätkääkään sen olevan apn miehen syy.
No selvästikään ei kykene koska AP tuntee vahvasti että mies ei ole hänen tukenaan. Ja kyllä, AP voi olla rikkinäinen ihminen mutta niin on tavalla tai toisella iso osa meistä. Juuri sen tajuaminen on osa sitä että pystytään sitten välittämään sitä turvallisuuden tunnetta sille kumppanille. Eli että tajutaan että se toisen rikkinäisyys vaatii tukemista eikä toista voi vain jättää huomioimatta.
Tämä voi sinusta tuntua kohtuuttomalta mutta et sinä voi valita sitä mitä muut tuntevat tai miten maailma toimii. Maailma ei toimi kuten sinä haluat vaan maailma toimii kuten se toimii. Ja se toimii niin että kumppania pitää tukea myös silloin kun ei ihan ymmärrä mistä se toinen nyt ahdistuu. Siis jos haluaa pitää suhteensa hyvänä.
Ja tämä tapahtuu sormia naksauttamalla ja niin että toinen muuttaa elämänsä salamaniskusta?
Kyllä, toista pitää tukea, mutta ei se toimi niin, että vain toinen tulee vastaan. Suostuisitko sinä siihen että miehesi alkaisi saada paniikkikohtauksia ja syyttäisi niistä sinun tapaasi elää vaatien että sinä nyt muutat elämäsi ja jäät paniikkikohtausten aikana tukijaksi?
-eriVoihan nyt hyvänen aika sentään. Lapsen kai pitäisi olla sentään yhteinen projekti, mutta kaikki tavallaan tietysti.
Vastaus itse kysymykseen, vaikka varsinaisesti multa ei kysyttykään; jos mun mies kokisi paniikkikohtauksia, niin toki jättäisin ryypiskelyt väliin, jos kokisin, että se häntä niissä helpottaa. Toki käytäisiin sitten sitä Keskustelua, että mistä ne kohtaukset syntyy ja mikä niihin helpottaisi. Eli miten voisin olla tukena omista menoista huolimatta. Ap:lläkään ei näytä olevan ongelmana niinkään ne miehen menot, kuin tämän osoittama yleinen kiinnostuksen ja huomioinnin puute.
Eri myöskin.
Ja itsekin sanoo että tämä tunne on hänen päänsä sisällä eikä näin ollen vielä kerro mitään siitä mitä se toinen päässään kelaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapsuus ollut turvaton? ei hyvää esimerkkiä siitä mikä on hyvä parisuhde? Käyttikö jompi kumpi vanhempasi alkoholia?
Minkä neuvon antaisit parhaalle ystävällesi joka on samassa tilanteessa?
Kyllä, kyllä ja kyllä.
Ei pienintäkään ideaa mistään neuvosta mitä voisin antaa. Varmaan että yritä vaan jutella. Mut se nyt ei vaan meillä onnistu.
Siis on aivan uskomatonta miten huonosti se onnistuu.
Mies saattaa vaan esim. toljottaa sanaakaan sanomatta jos kysyn jotain. Vaikka yrittäisin muotoilla kysymyksen uudelleen eri tavalla tai kysyä että voinko tehdä jotain eri tavalla niin toljottelee vaan niin kauan että lakkaan kysymästä. 😅
Joskus on päissään sanonut että yritän jotenkin muuttaa häntä kun yritän saada kommunikoimaan vaikka hän on vaan sellainen joka ei puhu. Jos esim on itse jostain pahastunut niin odottelee vaan että se menee ohi ja sitten jatkaa kuin mitään ei olis tapahtunut ja mun pitäis vaan tehdä samoin.
Onko se ap sun yläkoululainen tyttö? Etkö ajattele, kuinka huonon mallin hänelle annat?
Hei Ap!
Tilanteesi on todellakin ikävä.
Mielestäni paras ratkaisu olisi tällä hetkellä se että mies asuisi omassa kämpässään, kokonaan.
Sinun täytyy nyt keskittyä omaan ja tulevan vauvasi hyvinvointiin.
Toivon että Sinulla on perhe, ystäviä tukenasi.
Ap, älä tee aborttia. Abortti on murha. Kohdussasi kasvaa uusi elämä. Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä.
Neuvolan kautta voi myös saada tukea raskauteen, vauvan kanssa pärjäämiseen.
Toivon Sinulle ja vauvalle kaikkea hyvää, rukoilen puolestasi Ap. Kyllä kaikki vielä järjestyy!💝
Vierailija kirjoitti:
Onko se ap sun yläkoululainen tyttö? Etkö ajattele, kuinka huonon mallin hänelle annat?
Missä mielessä? Hän on tässä vaiheessa täysin tietämätön minkäänlaisesta ristiriidasta. Hänen aikanaan ei riidellä eikä olla humalassa. Hänelle ollaan jämäköitä mutta lempeitä ja rakastavia, hänen kanssaan vietetään aikaa silloin kun itse ei ole kavereidensa kanssa, eli iän mittaan vähän harvemmin.
Mitä ehdottaisit että tekisin toisin?
Olen usein toki kyllä aika väsynyt ja huilaan tai nukun silloin kun en ole töissä niin siitä voi kyllä saadakin huonoa esimerkkiä.
Alkoholisoituu ne normimiehetkin usein perhe-elämää eläessä ja ajan myötä. Nopeesti mäkin mieheni nappasin ja alettiin elää eteenpäin. Ihan on mennyt ok hyvin. Monilla muilla suhteet jo kaatuneet tässä ajassa kun me oltu. Aina ne jostain tykkää yli kaiken juomisesta/työstä tai naisista (perhe unohtuu). Kaikki yhtä pahoja turn offeja, mut hei ei lapsia syntys tähän maailmaan, jos aina vetkuteltais niiden teossa tulevaisuuden pelossa. Kaikkea hyvää teille. Ootta sentään vastarakastuneita ja elätte ensihuumaa. Se kantaa parhaassa tapauksessa pitkälle.
Käyttäjä43753 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapsuus ollut turvaton? ei hyvää esimerkkiä siitä mikä on hyvä parisuhde? Käyttikö jompi kumpi vanhempasi alkoholia?
Minkä neuvon antaisit parhaalle ystävällesi joka on samassa tilanteessa?
Kyllä, kyllä ja kyllä.
Ei pienintäkään ideaa mistään neuvosta mitä voisin antaa. Varmaan että yritä vaan jutella. Mut se nyt ei vaan meillä onnistu.
Siis on aivan uskomatonta miten huonosti se onnistuu.
Mies saattaa vaan esim. toljottaa sanaakaan sanomatta jos kysyn jotain. Vaikka yrittäisin muotoilla kysymyksen uudelleen eri tavalla tai kysyä että voinko tehdä jotain eri tavalla niin toljottelee vaan niin kauan että lakkaan kysymästä. 😅
Joskus on päissään sanonut että yritän jotenkin muuttaa häntä kun yritän saada kommunikoimaan vaikka hän on vaan sellainen joka ei puhu. Jos esim on itse jostain pahastunut niin odottelee vaan että se menee ohi ja sitten jatkaa kuin mitään ei olis tapahtunut ja mun pitäis vaan tehdä samoin.
No sit sä joko elät sen kanssa tai sit et.
Käyttäjä43753 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapsuus ollut turvaton? ei hyvää esimerkkiä siitä mikä on hyvä parisuhde? Käyttikö jompi kumpi vanhempasi alkoholia?
Minkä neuvon antaisit parhaalle ystävällesi joka on samassa tilanteessa?
Kyllä, kyllä ja kyllä.
Ei pienintäkään ideaa mistään neuvosta mitä voisin antaa. Varmaan että yritä vaan jutella. Mut se nyt ei vaan meillä onnistu.
Siis on aivan uskomatonta miten huonosti se onnistuu.
Mies saattaa vaan esim. toljottaa sanaakaan sanomatta jos kysyn jotain. Vaikka yrittäisin muotoilla kysymyksen uudelleen eri tavalla tai kysyä että voinko tehdä jotain eri tavalla niin toljottelee vaan niin kauan että lakkaan kysymästä. 😅
Joskus on päissään sanonut että yritän jotenkin muuttaa häntä kun yritän saada kommunikoimaan vaikka hän on vaan sellainen joka ei puhu. Jos esim on itse jostain pahastunut niin odottelee vaan että se menee ohi ja sitten jatkaa kuin mitään ei olis tapahtunut ja mun pitäis vaan tehdä samoin.
Kun teillä ei kommunikointi suju, niin ei se suju jatkossakaan.
Mitä muuta haluat kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä43753 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapsuus ollut turvaton? ei hyvää esimerkkiä siitä mikä on hyvä parisuhde? Käyttikö jompi kumpi vanhempasi alkoholia?
Minkä neuvon antaisit parhaalle ystävällesi joka on samassa tilanteessa?
Kyllä, kyllä ja kyllä.
Ei pienintäkään ideaa mistään neuvosta mitä voisin antaa. Varmaan että yritä vaan jutella. Mut se nyt ei vaan meillä onnistu.
Siis on aivan uskomatonta miten huonosti se onnistuu.
Mies saattaa vaan esim. toljottaa sanaakaan sanomatta jos kysyn jotain. Vaikka yrittäisin muotoilla kysymyksen uudelleen eri tavalla tai kysyä että voinko tehdä jotain eri tavalla niin toljottelee vaan niin kauan että lakkaan kysymästä. 😅
Joskus on päissään sanonut että yritän jotenkin muuttaa häntä kun yritän saada kommunikoimaan vaikka hän on vaan sellainen joka ei puhu. Jos esim on itse jostain pahastunut niin odottelee vaan että se menee ohi ja sitten jatkaa kuin mitään ei olis tapahtunut ja mun pitäis vaan tehdä samoin.Kun teillä ei kommunikointi suju, niin ei se suju jatkossakaan.
Mitä muuta haluat kuulla?
Ei mulla mitään ajatusta ollut että jotain erityistä haluaisin kuulla kun tänne kirjoitin. Halusin vaan sanoittaa mun ajatuksia anonyymisti ja kuulla muiden ajatuksia kun en kenellekään muulle vielä asiasta ole kertonut. Onko se niin kummallista?
Kyllähän tää keskustelu ajatuksia herättää vaikka jos minkälaisia vaikka ei mitään ratkaisua kukaan muu voi mulle antaakaan.
Vertaat tavallista elämää paniikkikohtauksiin? Se, että toinen ei vietä jatkuvasti aikaa ryyppäämässä on perusoletus eikä poikkeustilanne.