Ei hyvää päivää tätä lihomista

Jos laittaa hakukoneeseen Ancel Keys + hidden data + cellar, löytyy Scientific Americanin artikkeli siitä, miten muutama vuosi sitten yliopiston kellarista löytyi kaikki se data, jonka Ancel Keys - kolesteroli/tyydyttynyt rasva on epäterveellistä  -hypoteesin isä - sinne piilotti, koska tuo data osoitti hänen hypoteesinsa virheelliseksi. Tämä ei ole mikään salaisuus, mutta valtamedia ohitti asian hyvin huolella.

Äijä siis pääsi Time-lehden kanteen kusettamalla koko planeettaa ja siitä maksetaan nyt hirveää hintaa ylipaino-, diabetes- ja syöpäepidemiana. Ei ole mitään ranskalaista paradoksia, vaan ranskalaisilla on Euroopan vähiten sydän- ja verisuonitauteja juuri siksi, että syövät Euroopan eniten eläinrasvaa. 

Meille suositellaan makroravinnesuhteita (= paljonko prosentteina on päivän kaloreista rasvaa/proteiinia/hiilareita), joita siankasvattajat käyttävät kun tulee tilaus Kiinasta, jonne halutaan huomattavasti rasvaisempaa sianlihaa. Kautta aikain on sikoja lihotettu kurrilla eli rasvattomalla maidolla. Kiinan sianlihatilaus edellyttää että vähennetään rehusta rasvaa ja lisätään hiilihydraatteja. 

40 vuotta on nyt kokeiltu mitä tästä seuraa ja hirveitä inhimillisiä kärsimyksiähän siitä on seurannut. Olisiko aika lopettaa jo? Lääke- ja elintarviketeollisuus kyllä hyötyy tästä huijauksen seurauksena käyttöön otetusta paradigmasta. Se hulluuden määritelmähän oli, että tekee yhä uudelleen ja uudelleen saman asian, mutta odottaa erilaista tulosta. Pätee ravintosuositusten laatijoihin jo 40 vuoden ajan. 

Itse täytin juuri 35v ja mitat olivat viime syksynä suurimmillaan 67/162. Koko aikuisiän ollut ylipainoa kunnes vihdoinkin otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin katsomaan mitä suuhuni laitan ja liikkumaan enemmän. Ny painoa 51kg ja en voisi tyytyväisempi olla itseeni 😊

Vierailija kirjoitti:

Mää oon lihonu puolessa vuodessa 10 kg ja masentaa todella pahasti. En ees syö paljoo, ilmeisesti elimistö mennyt säästöliekille?

10 kg:n lihominen puolessa vuodessa ei vaadi kuin 400 kcal ylimääräistä per päivä. Se tulee todella helposti jos ei seuraa syömisiään. Moni jättää huomioimatta esim. ruoanlaitossa käytetyn rasvan ja makukastikkeet, vaikka muuten laskisi kaiken. Aterioiden väliset pienet närppimisetkin unohdetaan, koska eihän se ole kuin maistamista vain. Jos ei ollenkaan laske, ja syö energiatiheetä ruokaa ja/tai juo kaloripitoisia juomia, on lihominen sitäkin helpompaa. Voit syödä määrällisesti vähän ja silti saada ihan liikaa energiaa. Moni syö välipalana tai "pienenä herkkuna" sellaista mistä saa jo kokonaisen aterian verran energiaa.

Muutama 400 kcal esimerkki:

korvapuusti

kolmioleipä

kaksi lihapasteijaa

Starbucks tms. "kahvi"

70 g suklaata tai saman verran sipsejä

Pienemmilläkin välipaloilla ja herkuilla saa nopeesti kerrytettyä tuon ylimääräisen. Terveellisellä ruoalla myös lihoo jos annoskoot on pielessä. Monilla on myös täysin vääristynyt käsitys omasta kulutuksesta, eikä yksikään laskuri tai mittari ei ole riittävän luotettava yksilötasolla. Jos lihot, syöt yksinkertaisesti liikaa omaan kulutukseesi nähden.

Nimim. -40 kg tekosyyt heivaamalla

Se on se ruoka jos ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Itselläni on. Huomaan heti jos vaikka herkuttelen vkl. Vatsa turvottaa ja vatsa ei toimi. Sitten kun on vielä tälläinen laihaläski , niin voin syyttää itseeni. Vaikka treenaan paljon kyllä sen huomaa jos pistän suusta alas sellaista mitä ei kuuluisi syödä. Paino lähtee alas nopeasti alas niillä joilla on paljon ylipainoa. Se myös tarkoittaa jätä ne höttö hiilarit  pois ja limut. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini neuvo oli 60-luvulla : älä päästä itseäsi lihomaan.   En tiedä, antavatko nykyäidit lapsilleen elämänohjeita.  Itse olen noudattanut äitini ohjetta .

Niin minunkin äitini ja piti koko ikänsä painon samoissa lukemissa. Jos lihoi vahingossa kilon tai kaksi, oli piru irti koko perheelle. Kaikki laihikselle ja äkkiä. Kaksi kiloa hyvin hoikalla on muuten kovan työn takana tiputtaa. Siihen varmaan monen hyvät aikomukset kaatuvat.

Minä pyrin samaan, hieman rennommin kyllä. Olen 178 pitkä, joten kaksi kiloa näkyy vain puntarissa. Niin ja hieman vatsa pömpöttää. Viisi kiloa on jo yksi vaatekoko, joten silloin pitäisi uusia vaatteita, joka maksaa. Parempi pitää paino samoissa lukemissa niin pääsee helpoimmalla ja halvimmalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Sulla on vielä tuossa iässä toivoa saada painoa vielä alaskin.

Olin itse 30-vuotiaana aika pyöreä. Sitten aloin liikkua säännöllisemmin. Paino ei pudonnut, mutta sellainen pyöreys hävisi. 

Olen kolme kertaa pitänyt 3kk kestävän tiukan ruokakuurin jonka aikana syön vain 1000cal päivässä. Se on ollut melko tehokasta vähäksi aikaa. Mutta kun on tällainen hobitti jolle maistuu ruoka ja joka ei voi ajatella elämää ilman herkkuja, niin siinä sitä ollaan. 

Nyt esivaihdevuodet päällä ja voisin listata 10 vaivaa. Yhtenä painonnousu. 

Esivaihdevuodet eivät itsessään lihota. Aineenvaihdunta hidastuu ja sen mukaan pitää sopeuttaa syömiset ja liikkumiset. Herkkuja ei tarvi jättää pois, muttei niintäkään saa syödä kuin kerran viikossa kohtuullisesti. Pitää opetella tykkäämään esim. marjoista tms. Näin minä pidän painon kurissa. Punnitsen itseni aamuin illoin. Kätevää suihkuun mennessä ilman kuteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos englanti taipuu niin suosittelen kokeilemaan tätä ilmaista laskuria, joka tekee simulaation painon kehityksestä halutulla aikavälillä:

Body weight planner - Balancing Your Food and Activity

https://www.niddk.nih.gov/bwp

In order to maintain

your current weight,

you should eat:

2,345

Calories/day

To reach your goal of

56 kg in 30 days,

you should eat:

2,047

Calories/day

To maintain your goal

of 56 kg,

you should eat:

2,416

Calories/day

Sain tulokseksi, eli minun pitäisi syödä enemmän kuin nyt jotta säilytän pudotetun painon?? Outoa.

Normaaleja (65-kiloisen) naisen energiankulutuksia. Nämä 1800 kcal on ehdoton maksimi ja 1500 kcal:lla laihtuu -kommentoijat ovat pilanneet aineenvaihduntansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini neuvo oli 60-luvulla : älä päästä itseäsi lihomaan.   En tiedä, antavatko nykyäidit lapsilleen elämänohjeita.  Itse olen noudattanut äitini ohjetta .

Niin minunkin äitini ja piti koko ikänsä painon samoissa lukemissa. Jos lihoi vahingossa kilon tai kaksi, oli piru irti koko perheelle. Kaikki laihikselle ja äkkiä. Kaksi kiloa hyvin hoikalla on muuten kovan työn takana tiputtaa. Siihen varmaan monen hyvät aikomukset kaatuvat.

Minä pyrin samaan, hieman rennommin kyllä. Olen 178 pitkä, joten kaksi kiloa näkyy vain puntarissa. Niin ja hieman vatsa pömpöttää. Viisi kiloa on jo yksi vaatekoko, joten silloin pitäisi uusia vaatteita, joka maksaa. Parempi pitää paino samoissa lukemissa niin pääsee helpoimmalla ja halvimmalla.

Oliko sun äidillä persoonallisuushäiriö, vai mikai ihmeessä _kaikki_ joutuivat laihduttamaan hänen ongelmansa vuoksi?

Minä lihosin muutamassa vuodessa 10 kg. Painoin 72 kg lihavimmillani. Joku aika sen jälkeen lähti muutama kilo itsestään kun tuli liikuntaa työn puolesta ja painoin ehkä 68 kg. Sitten jätin sokerit ja roskaruuat kolmeksi kuukaudeksi jona aikana laihduin painaen enää 56 kg mikä on nuoruusikäni paino. Nyt syön mitä sattuu ja olen lihonut muutaman kilon, mutta koska juoksen niin en liho kovin nopeasti. Pitäisi taas vähentää noita sokereita.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se joillain on. Mä lihoin 30-45 ikävuoden välillä 53 kilosta nykyiseen 124 kiloon. Sama on käynyt äidin puolelta suvun ihan jokaiselle naiselle. Hoikkia kuin mitkä nuorena, sitten hankkii lapsen tai muutaman, alkaa kiloja tulla, ja neljääkymppiä kohti kiihtyvällä vauhdilla. Ruokahalu on vaan jotenkin sellainen ettei tyydyty kohtuuruokamäärästä, ja liikunta esimerkiksi lisää sitä huomattavasti lisää. Ja jos yrittää vaan olla tahdonvoimalla syömättä, nälän lisäksi tulee huono olo.

Tutkimuksissa olen käynyt, ei missään veriarvoissa mitään vikaa, eli valitettavasti esim. kilpirauhanen ei selitä mikä olisi ollut hoidettavissa. Dieettejä olen kokeillut kymmeniä, aina niillä laihdun, aina lihon takaisin kun nälkä ja huono olo lopulta voittaa tahdonvoiman. Kokeilin jopa Ozempicia, kuulun valitettavasti siihen ryhmään ihmisiä, joilla se ei laihduta. Lihavuusleikkaus olisi viimeinen vaihtoehto, mutta sitä en oikein haluaisi, kun sitä on äidin siskoista parikin kokeillut ja lihonut silti takaisin. Vuoden aikana laihtunut valtavasti, sitten alkanut lihoa ja pian taas niissä entisisssä painoissa (näillä luokkaa 150 - 160 kg).

On kyllä pirullinen ongelma tämä. Olen yleensä hyvinkin aikaansaava ihminen, ja tahdonvoimaa riittää hoitaa esim. kovatkin työprojektit sisulla, vaikka yöt menisi ylitöissä. Mutta kun oma keho on vastustaja, onkin hankalampaa. 

Dieetit lihottaa, kun ensin pikapudotus kovassa nälässä ja lopuksi lihoo enemmän mitä lähtöpaino oli. Dieetit saa unohtaa.

Ravintoterapeutille ja sassiin siitä! Loppuelämän muutosta tarvitaan ja siihen ei ole pikakaistaa. Olen laihuuden takia käynyt r.terapeutilla ja sain hyvät ohjeet mitä syödä milloinkin ja etenkin säännöllinen syöminen. Minulla syöminen tuppaa unohtua. Nälkä kurisee jonkun aikaa ja jos en syö se menee ohi.

Näin me ollaan erilaisia. Sekin on ok!

Joo. Kyllähän tuota pullataikinaa on itselläkin melkoisesti. En syytä ikääni vaan itseäni. En harrasta liikuntaa, syön isoja annoksia kotiruokaa ja käyn usein ulkona syömässä. Rakastan herkkuja. Eihän mitenkään muuten voisi näin eläen tämä paino olla. Peilistä löytyy syyllinen.

Aineenvaihdunta ei muutu iän perusteella.

Oiva tekosyy kyllä jatkaa mässäämistä ja kuvitella l äs kien johtuvan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Esivaihdevuodet eivät itsessään lihota. Aineenvaihdunta hidastuu.

Ei hidastu. Tämä myytti kumottiin juuri tänä keväänä. Se mitä iän mukana tapahtuu on sen sijaan se, että ihmiset ihan huomaamattaan vähentävät liikunnan määrää ja siten vaihtavat lihasmassaa rasvakudokseksi.

Ja se lihasmassan vaihtaminen rasvakudokseksi, se kyllä ihan tosiaan hidastaa aineenvaihduntaa.

Jos siis säilyttää entisellään lihasmassan ja rasvakudoksen suhteen, ei aineenvaihdunta hidastu lainkaan.