Lue keskustelun säännöt.
Pahinta lapselle avioerossa on, jos vanhemmat ovat riidoissa keskenään
23.05.2023 |
Luin tämän taannoin jostain haastattelusta, ja se jäi takaraivooni.
Voiko riidat rikkoa lapsen mielen? Jos, niin miksi, tai millaiset riidat? Eihän kaikki lapset mene rikki, vaikka vanhemmat kuinka riitelisivät ja haukkuisivat toisiaan, miksi sitten jonkun muun menee?
Kaksi läheisesti tuntemaa paria ovat eronneet. Toisen perheen yksi lapsista on tullut vaikeasti mt-ongelmainen, mutta sen toisen perheen, jossa lapsille avoimesti haukuttiin eksää hulluksi puolin ja toisin, lapset ovat normaaleita työ- ja opiskeluelämään kykeneviä.
Kommentit (27)
Ei kukaan saa päättää päivistään, ne määrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tähän ole yksiselitteistä vastausta. Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Ihmiseen ei vaikuta pelkkä ympäristö vaan esim perimä. Persoonallisuushäiriöt saattavalla olla suvun perintöä.
Viidakonlaki, vahvat voittaa ja heikot häviää.
No harvoin yksi tekijä pelkästään määrää lapsen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin. Jos muut asiat ovat kunnossa ja lapset jokseenkin tasapainoisia persoonia, ei vanhempien huonot välit automaattisesti "tuhoa" lapsen hyvinvointia.
Pahinta on jos lapsi joutuu jommankumman terapeutiksi, aika tehokkaasti tuhoaa lapsen minäkuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikuisuuskysymyksiä. Jos etävanhempi ottaa ja lähtee lapsen elämästä välttääkseen riidat ja konflikti tilanteet: paha. Jos jää ja yrittää sovitella oman elämänsä lapsen elämän rytmiin: paha. Teet mitä tahansa niin mikään ei ole koskaan hyvin. Itse lähdin kokonaan ja jätin kasvatusvastuun äidille: se vasta olikin paha koska nyt minä olen kuulemma se paha jolle lapsi ei anna ikinä anteeksi (en tiedä mitä). Niin ennen kuin joku sanoo että pakenin elareita, maksoin kiltisti kaiken.
Vierailija kirjoitti:
No harvoin yksi tekijä pelkästään määrää lapsen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin. Jos muut asiat ovat kunnossa ja lapset jokseenkin tasapainoisia persoonia, ei vanhempien huonot välit automaattisesti "tuhoa" lapsen hyvinvointia.
No, kun tuon jälkimmäisen perheen, missä avointa haukkumista, äiti on oikeasti ei-terve. Diagnoosia en tiedä, mutta ihan vieraillekin ihmisille vi**ttumainen. Ja äidin luona lapset pääasiassa kasvoivat. Ja silti lapset terveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erolapsena voin allekirjoittaa tämän.
Ei minua traumatisoinut vanhempien ero itsessään, vaan se millaisia heistä tuli sen myötä. Kuin vieraat ihmiset, vihaisia ja katkeria. Meitä lapsia käytettiin häiköilemättömästi pelinappuloina kun kumpikin yritti satuttaa toista niin paljon kuin pystyi.
Äiti huusi minulle kerran, että mitään hän ei kadu niin paljon kuin että piti lapsia tehdä tuollaiselle miehelle.
Isä järjesti lomamatkan meille lapsille tahallaan äidin syntymäpäiväksi. Ei me lapset sitä tajuttu, mentiin innoissamme reissuun josta sitten isä ilkkui äidille miten lapset haluavat mieluummin olla hänen kanssaan kuin juhlistaa äidin syntymäpäivää.
Isä ei suostunut ostamaan minulle kännykkää, äiti osti ihan vain isälle piruillakseen. Isä raivostui minulle koska olin "manipuloinut" äidin kuulema.
Näitä on vaikka kuin paljon. Ennen eroa minulla oli turvalliset vanhemmat, eron jälkeen kaikki mitä tein tai en tehnyt saattoi loukata toista jotenkin. Jos osoitin mitään negatiivisia tunteita tai oireilin, molemmat vanhemmat raivosivat miten "sä olet just yhtä sietämätön kuin isäsi/äitisi!"
Vierailija kirjoitti:
Ikuisuuskysymyksiä. Jos etävanhempi ottaa ja lähtee lapsen elämästä välttääkseen riidat ja konflikti tilanteet: paha. Jos jää ja yrittää sovitella oman elämänsä lapsen elämän rytmiin: paha. Teet mitä tahansa niin mikään ei ole koskaan hyvin. Itse lähdin kokonaan ja jätin kasvatusvastuun äidille: se vasta olikin paha koska nyt minä olen kuulemma se paha jolle lapsi ei anna ikinä anteeksi (en tiedä mitä). Niin ennen kuin joku sanoo että pakenin elareita, maksoin kiltisti kaiken.
Niin, minulla oli vähän sama ongelma. Lapset olivat vuoroviikkolapsia, ja eksä yritti koko ajan painostaa, että minä elän samaa elämää kuin hän. Hän huusi puhelimeen niin, että 10 kertaa jouduin lyömään luurin kiinni. Lähetti sellaisia viestejä, että kaveritkin olivat kauhuissaan. Saatika, jos jouduin näkemään hänet, niin pelkäsin.
Yritin pitää siinä kaikessa sekasotkussa oman mielenterveyteni kunnossa, joten kieltäydyin näkemästä. Paha. Sanoin hänelle, että alan näyttämään tekstarit lapsille, jos hän ei lopeta. Paha. Ei lopettanut, joten näytin pari (niitä kiltimpiä) tekstaria lapsille. Se vasta paha olikin, mutta lopetti tekstarit. Sitten alkoi soitto, ja sanoin, että laitan kaiuttimelle, jos ei lopeta huutamista. Ei lopettanut, joten laitoin kaiuttimen päälle. Ekstra paha. Mutta soitot loppuivat.
Hyvä oli lopulta minulle ja elämälleni lasten kanssa, mutta eksä sanoi, että olen läpeensä paha ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikuisuuskysymyksiä. Jos etävanhempi ottaa ja lähtee lapsen elämästä välttääkseen riidat ja konflikti tilanteet: paha. Jos jää ja yrittää sovitella oman elämänsä lapsen elämän rytmiin: paha. Teet mitä tahansa niin mikään ei ole koskaan hyvin. Itse lähdin kokonaan ja jätin kasvatusvastuun äidille: se vasta olikin paha koska nyt minä olen kuulemma se paha jolle lapsi ei anna ikinä anteeksi (en tiedä mitä). Niin ennen kuin joku sanoo että pakenin elareita, maksoin kiltisti kaiken.
Kai se paha on siinä, että arjen tasolla hylkäsit lapsesi. Ei rahallisesti, mutta ihmisenä. Ehkä hänelläkään ei ole ollut helppoa äitinsä, ex puolisosi kanssa.
On se aika paha.
Mitä tarkoitetaan sillä että lapsi menee rikki? Omat vanhempani riitelivät kun erosivat , isäni jopa pahoinpiteli äitiäni, itse hän oli äitiäni pettänyt pitemmän aikaa vieraan naisen kanssa. Muutimme siis äidin kanssa pois, minua ei onneksi pakotettu mihinkään viikko-viikko asumiseen vanhempien kesken, luojan kiitos siitä. Suhteeni isääni toki kärsi mutta se johtui siitä pahoinpitelystä enkä enää luottanut isääni ja inhosin sydämeni kyllyydestä hänen uutta naistaan(joka kehtasi ilveillä äidilleni kuinka hän vie äidiltäni lapset, hyi saasta). Lasuhan noista olisi pitänyt tehdä.
Kai minä olen sitten mennyt jollain tavalla rikki kun en luota miehiin vaan suhtaudun aika välinpitämättömästi koko sukupuoleen nykyisin, jos saan heistä jotain hyötyä niin fine mutten ole alistuvaa tyyppiä enkä todellakaan hae hyväksyntää heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suoraan sanonut lapselleni, että hänen isänsä oli kusipää ja meidän on pärjättävä ilman häntä. Ja pärjättiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan sillä että lapsi menee rikki? Omat vanhempani riitelivät kun erosivat , isäni jopa pahoinpiteli äitiäni, itse hän oli äitiäni pettänyt pitemmän aikaa vieraan naisen kanssa. Muutimme siis äidin kanssa pois, minua ei onneksi pakotettu mihinkään viikko-viikko asumiseen vanhempien kesken, luojan kiitos siitä. Suhteeni isääni toki kärsi mutta se johtui siitä pahoinpitelystä enkä enää luottanut isääni ja inhosin sydämeni kyllyydestä hänen uutta naistaan(joka kehtasi ilveillä äidilleni kuinka hän vie äidiltäni lapset, hyi saasta). Lasuhan noista olisi pitänyt tehdä.
Kai minä olen sitten mennyt jollain tavalla rikki kun en luota miehiin vaan suhtaudun aika välinpitämättömästi koko sukupuoleen nykyisin, jos saan heistä jotain hyötyä niin fine mutten ole alistuvaa tyyppiä enkä todellakaan hae hyväksyntää heiltä.
Lasu tehdään lapsista, ei aikuisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikuisuuskysymyksiä. Jos etävanhempi ottaa ja lähtee lapsen elämästä välttääkseen riidat ja konflikti tilanteet: paha. Jos jää ja yrittää sovitella oman elämänsä lapsen elämän rytmiin: paha. Teet mitä tahansa niin mikään ei ole koskaan hyvin. Itse lähdin kokonaan ja jätin kasvatusvastuun äidille: se vasta olikin paha koska nyt minä olen kuulemma se paha jolle lapsi ei anna ikinä anteeksi (en tiedä mitä). Niin ennen kuin joku sanoo että pakenin elareita, maksoin kiltisti kaiken.
Kai se paha on siinä, että arjen tasolla hylkäsit lapsesi. Ei rahallisesti, mutta ihmisenä. Ehkä hänelläkään ei ole ollut helppoa äitinsä, ex puolisosi kanssa.
On se aika paha.
Voi sen varmaan noinkin nähdä ja pitää paikkansa että arjen tasolla niin tein. Ajattelin ehkä naivisti että lapsen on helpompi olla jos hän välttyy vanhempien erimielisyyksiltä ja mahdollisilta riidoilta. Itse kun en ollut mitenkään riidanhaluinen tai katkera suhteen päättymisestä. Siksi oli vaikea päättää mikä olisi ollut se oikea tapa silloin. Vaikeita asioita kuten sanoin eli teet niin tai näin koskaan ei kuitenkaan käy niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan sillä että lapsi menee rikki? Omat vanhempani riitelivät kun erosivat , isäni jopa pahoinpiteli äitiäni, itse hän oli äitiäni pettänyt pitemmän aikaa vieraan naisen kanssa. Muutimme siis äidin kanssa pois, minua ei onneksi pakotettu mihinkään viikko-viikko asumiseen vanhempien kesken, luojan kiitos siitä. Suhteeni isääni toki kärsi mutta se johtui siitä pahoinpitelystä enkä enää luottanut isääni ja inhosin sydämeni kyllyydestä hänen uutta naistaan(joka kehtasi ilveillä äidilleni kuinka hän vie äidiltäni lapset, hyi saasta). Lasuhan noista olisi pitänyt tehdä.
Kai minä olen sitten mennyt jollain tavalla rikki kun en luota miehiin vaan suhtaudun aika välinpitämättömästi koko sukupuoleen nykyisin, jos saan heistä jotain hyötyä niin fine mutten ole alistuvaa tyyppiä enkä todellakaan hae hyväksyntää heiltä.
Lasu tehdään lapsista, ei aikuisista.
Joo, joo, minne lapsi voi ilmoittaa riitelevistä vanhemmista ja v'ttuilevista nyksistä? Niin, ei minnekään, eikä sitä lapsena ymmärrä. Ei meiltä kukaan kysynyt mitään vaikka poliisia myöten piti pahoinpitelyt selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on jos lapsi joutuu jommankumman terapeutiksi, aika tehokkaasti tuhoaa lapsen minäkuvan.
Kokeneena tuon voin kertoa olleeni äitini terapeutti.
Jouduin olemaan hänen ystävänsä, kun muita ei ollut.
Muuta elämää ei oikeastaan ollut hänellä, kuin hänen työnsä.
Hän sotki vähätkin tyttökaveri suhteeni. Olen vasta aikuisena saanut uusia ystäviä, kun äitiä ei ole enään. Nyt saan itselleni menetettyä aikaa takaisin ja elää omaa elämääni. Äitiä muistan kyllä hyvänä kuitenkin. Hän vain oli sotkenut elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan sillä että lapsi menee rikki? Omat vanhempani riitelivät kun erosivat , isäni jopa pahoinpiteli äitiäni, itse hän oli äitiäni pettänyt pitemmän aikaa vieraan naisen kanssa. Muutimme siis äidin kanssa pois, minua ei onneksi pakotettu mihinkään viikko-viikko asumiseen vanhempien kesken, luojan kiitos siitä. Suhteeni isääni toki kärsi mutta se johtui siitä pahoinpitelystä enkä enää luottanut isääni ja inhosin sydämeni kyllyydestä hänen uutta naistaan(joka kehtasi ilveillä äidilleni kuinka hän vie äidiltäni lapset, hyi saasta). Lasuhan noista olisi pitänyt tehdä.
Kai minä olen sitten mennyt jollain tavalla rikki kun en luota miehiin vaan suhtaudun aika välinpitämättömästi koko sukupuoleen nykyisin, jos saan heistä jotain hyötyä niin fine mutten ole alistuvaa tyyppiä enkä todellakaan hae hyväksyntää heiltä.
Lasu tehdään lapsista, ei aikuisista.
Joo, joo, minne lapsi voi ilmoittaa riitelevistä vanhemmista ja v'ttuilevista nyksistä? Niin, ei minnekään, eikä sitä lapsena ymmärrä. Ei meiltä kukaan kysynyt mitään vaikka poliisia myöten piti pahoinpitelyt selvittää.
Lapsi voi tehdä itsekin itsestään lastensuojeluilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan sillä että lapsi menee rikki? Omat vanhempani riitelivät kun erosivat , isäni jopa pahoinpiteli äitiäni, itse hän oli äitiäni pettänyt pitemmän aikaa vieraan naisen kanssa. Muutimme siis äidin kanssa pois, minua ei onneksi pakotettu mihinkään viikko-viikko asumiseen vanhempien kesken, luojan kiitos siitä. Suhteeni isääni toki kärsi mutta se johtui siitä pahoinpitelystä enkä enää luottanut isääni ja inhosin sydämeni kyllyydestä hänen uutta naistaan(joka kehtasi ilveillä äidilleni kuinka hän vie äidiltäni lapset, hyi saasta). Lasuhan noista olisi pitänyt tehdä.
Kai minä olen sitten mennyt jollain tavalla rikki kun en luota miehiin vaan suhtaudun aika välinpitämättömästi koko sukupuoleen nykyisin, jos saan heistä jotain hyötyä niin fine mutten ole alistuvaa tyyppiä enkä todellakaan hae hyväksyntää heiltä.
Lasu tehdään lapsista, ei aikuisista.
Joo, joo, minne lapsi voi ilmoittaa riitelevistä vanhemmista ja v'ttuilevista nyksistä? Niin, ei minnekään, eikä sitä lapsena ymmärrä. Ei meiltä kukaan kysynyt mitään vaikka poliisia myöten piti pahoinpitelyt selvittää.
No, sinne lastensuojeluun. Kouluterveydenhoitajalle, kuraattorille, jne...
Pahinta avioerossa on, kun toinen vanhempi vain häipyy eikä ole kiinnostunut lapsistaan onnenkaan, jättää elatusmaksut maksamatta ja elää ihan omaa elämää.
Eron järkyttävin seuraus lapselle on yhteisasumisen ja arjen jakaminen toisen vanhemman kanssa.