Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Minä ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Juu, se on koomista. Mutta kuten yllä todetaan, niin se on yksi elämänvaihe, ja ilman heitä ei yhteiskun pyörisi. Ilman heitä et voisi syrjäytyneenä naureskella heille, koska elämäsi olisi vähemmän mukavaa.

Näin 50+, kun ei ole enää lapsia, ja on työelämässä asemassa, että voi itse vaikuttaa moneen asiaan, niin tulee elämänvaihe, jolloin voi elää vapaammin.

En ole syrjäytynyt koska käyn töissä mutta aikalailla samaa mieltä olen ap kanssa.

Mulla on siis vain työ,asuntolaina ja oma auto elämässäni. Olen introvertti eli missään en oikeastaan käy koska tykkään olla yksin, parisuhde ja omat lapset tuntuvat niin hankalilta asioilta jotka haittavat vain elämää niin mietin miksi jotkut niihin ryhtyy?

Palkkani ei ole iso mutta missään kun ei käy niin saan maksettua asuntolainan pois ja olen velaton mies siinä noin 40 vuotiaana.

Elämä on kyllä oravanpyörää ja voisin ihan hyvin jäädä työttömäksi koska pärjään myös pienellä varsin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ihminen muistelaa jälkikäteen suurella lämmöllä sitä elämää jossa juuri oltiin silloin kun oli lapsia kotona. Ja se johtuu siitä että siinä näennäisen toistuvassa arjessakin on paljon niitä pieniä hienoja hetkiä joita ulkopuolinen ei monesti huomaa.

Hyvä huomio, näin varmasti on. Ihmettelen kuitenkin sitä, kuinka vähän perheet lopulta viettävät aikaa yhdessä ja miten kauhean pienet jo viedään päivähoitoon.

ap

Suomen pyörittäminen ei kyllä vaadi minuuttiaikataulutettua vapaa-aikaa, johon monet ovat itsensä sitoneet. Eipä muiden oravanpyörä silti kuulu minulle, vaikka itse haaveilen ja haahuilen vapaa-aikani mieluummin metsässä, rannalla tai sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten vedätys on mennyt niin ylipitkälle työelämässä ja tässä yhteiskunnassa muutenkin että en halua osallistua moiseen kusetukseen, täysin järjetöntä menoa.

Jos tienaat kuitenkin sen verran rahaa että maksat itse elantosi niin no problem. Jos makaat kulutusyhteiskunnan elättinä niin olet yhtälailla osa hullunmyllyä kuin me töissäkäyvätkin.

Ikävä kyllä hyvinvointivaltio vaatii työtä. Mikään ei tule ainakaan vielä ilmaiseksi. Jonkun on myös tehtävä enemmän töitä, jotta voisimme elättää nekin, jotka eivät halua töitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole lapsia siunaantunut, mutta sen verran kuitenkin sanon: tuohan on sitä elämää. Elämää on tietysti näin ilman lapsiakin, mutta en silti vaihtaisi enää mistään hinnasta elämääni sellaiseen, että olisin ihan syrjäytynyt ja mitään erityistä ei tapahtuisi päivisin. Mitä tekisin? Pelaisin ja makaisin vaan päivästä toiseen?

Tämä kaikki siis entisen syrjäytyneen "kynästä". Pelasin päivästä toiseen, unirytmi oli sekaisin ja muutenkin koko elämä oli nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan täysin merkityksetöntä. En siis opiskellut tai käynyt töissä tuolloin vaan olin pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Elämä kuitenkin voi muuttua. Nyt kun opiskelen uutta ammattia, teen osa-aikatöitä ja olen parisuhteessa, mun elämä on oikeasti paljon rikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Elämä on täynnä valintoja.

Ei oravanpyörän vastakohta ole sekaisin oleva unirytmi ja pelaaminen :-D Syrjäytynyt voi olla niin monella eri tavalla. Ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti jotenkin rappiolla.

Hienoa että elämäsi on nyt parempaa!

Ei syrjäytymisen vastakohtakaan ole oravanpyörä. Voi käydä töissä ja kasvattaa lapsia ilman oravanpyörääkin. Tietysti jos on sitä mieltä että on oravanpyörässä jos ei saa tehdä juuri niin kuin itse haluaa silloin kun itse haluaa, niin silloin on eri asia. Itse elän mielummin vaikka tällaisessa oravanpyörässä kun syrjäytyneenä kotona yhteiskunnan elättinä miettien aina miten saisi rahat riittämään ja onko varaa lääkäriin tai lääkkeisiin jos niitä tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Juu, se on koomista. Mutta kuten yllä todetaan, niin se on yksi elämänvaihe, ja ilman heitä ei yhteiskun pyörisi. Ilman heitä et voisi syrjäytyneenä naureskella heille, koska elämäsi olisi vähemmän mukavaa.

Näin 50+, kun ei ole enää lapsia, ja on työelämässä asemassa, että voi itse vaikuttaa moneen asiaan, niin tulee elämänvaihe, jolloin voi elää vapaammin.

En naureskele heille. Koomisuudella tarkoitin sitä, millaisena tämä yhteiskunta näyttäytyy koska on niin suorituskeskeinen. En siis pidä ihmisiä koomisena, vaan ilmiötä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ihminen muistelaa jälkikäteen suurella lämmöllä sitä elämää jossa juuri oltiin silloin kun oli lapsia kotona. Ja se johtuu siitä että siinä näennäisen toistuvassa arjessakin on paljon niitä pieniä hienoja hetkiä joita ulkopuolinen ei monesti huomaa.

Hyvä huomio, näin varmasti on. Ihmettelen kuitenkin sitä, kuinka vähän perheet lopulta viettävät aikaa yhdessä ja miten kauhean pienet jo viedään päivähoitoon.

ap

Luulenpa että perheet järjestävät ja tietävät asiansa itse parhain päin...

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että kaikki ovat niin kovin stressaantuneita ja kuormittuneita, jopa lapset. Se siinä mättää.

Lapsilla liikaa harrastuksia (osa vanhempien halusta), illat menee niihin kuskatessa ja sitten valitetaan kun on kiirettä.

Ei ihme, että lapsetkin stressaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä hyvinvointivaltio vaatii työtä. Mikään ei tule ainakaan vielä ilmaiseksi. Jonkun on myös tehtävä enemmän töitä, jotta voisimme elättää nekin, jotka eivät halua töitä tehdä.

Tämän huomasin todella hyvin kahdessa eri hoitoalan työpaikassa. Toisessa paikassa kaikki tekivät osansa ja työ oli mukavaa ja jopa rentoa. Toisessa taas osa lusmuili ja saikutti ja työ oli huomattavasti raskaampaa niin fyysisesti kuin henkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Juu, se on koomista. Mutta kuten yllä todetaan, niin se on yksi elämänvaihe, ja ilman heitä ei yhteiskun pyörisi. Ilman heitä et voisi syrjäytyneenä naureskella heille, koska elämäsi olisi vähemmän mukavaa.

Näin 50+, kun ei ole enää lapsia, ja on työelämässä asemassa, että voi itse vaikuttaa moneen asiaan, niin tulee elämänvaihe, jolloin voi elää vapaammin.

En naureskele heille. Koomisuudella tarkoitin sitä, millaisena tämä yhteiskunta näyttäytyy koska on niin suorituskeskeinen. En siis pidä ihmisiä koomisena, vaan ilmiötä.

ap

Miksi koet tuon suorituskeskeisenä? Onko kaikki suorittamista paitsi sohvalla makaaminen?

Kommenteista päätellen ihmiset tuntuvat ajattelevan, ettei ole vaihtoehtoja. Että on vain oravanpyörä tai syrjäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ihminen muistelaa jälkikäteen suurella lämmöllä sitä elämää jossa juuri oltiin silloin kun oli lapsia kotona. Ja se johtuu siitä että siinä näennäisen toistuvassa arjessakin on paljon niitä pieniä hienoja hetkiä joita ulkopuolinen ei monesti huomaa.

Hyvä huomio, näin varmasti on. Ihmettelen kuitenkin sitä, kuinka vähän perheet lopulta viettävät aikaa yhdessä ja miten kauhean pienet jo viedään päivähoitoon.

ap

Luulenpa että perheet järjestävät ja tietävät asiansa itse parhain päin...

Kuitenkin monet tekevät isojakin muutoksia, jos elämässä kohtaa jonkun suuren kriisin. Se vasta avaa silmät kunnolla. Eli voi myös olla että luulee tietävänsä vaikkei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.

Niin, mutta se suorittaminen ei ole elämän elämistä

Suorittaminen ja elämä ovat eri asioita. En näe lapsien hakemista tarhasta tai Prismassa käyntiä hirveänä suorittamisena. Ihan samalla tavalla sen työttömän ja perheettömän syrjäytyneen on pakko tehdä jotain asioita säännöllisesti.

-eri

Kerropa, hyvä avaaja, millainen se syrjäytyneen sivustatarkkailijan päivä menee? Mitä älykästä ja voimaannuttavaa Sinä teet päiväsi aikana ja miksi olet syrjäytynyt?

Jos on päivät kotona niin ei se tarkoita, että on yhteiskunnan elätti. 

Olen päivät kotona, mutta en ole hakenut mitään tukia, omilla varoilla nautin elämästä ilman aikatauluja.

Garland green: Now you're talking semantics. What if I told you insane was working fifty hours a week in some office for fifty years... at the end of which they tell you to piss off? Ending up in some retirement village... hoping to die before suffering the indignity of trying to make it to the toilet on time. Wouldn't you consider that to be insane?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat erilaisia. Kai minäkin elän tuollaista suorituselämää, vaikka työskentelen mukavasti kotoa maaseudulta käsin ja lapsi on jo iso ja itsenäinen koululainen. Minun pääni vain toimii niin, että aina pitää olla jotain projekteja. Kun edelliset alkavat tulla valmiiksi, mieli alkaa automaattisesti kuljeskella ja etsiskellä uusia. Pelkkä oleminen ja hengittäminen on aivan sietämätön ajatus, kuulostaa kidutukselta suorastaan. Eikä kyse ole siitä, että jotenkin pakenisin omia ajatuksiani tai muuta hömppää, sillä osa projekteista on nimen omaan yksinkertaista suorittavaa työtä, jossa voi samalla ajatella.

Ap ehkä tarkoittaa, että osalla ihmisistä pää askartelee mieluummin joidenkin muiden projektien kuin palkkatyöprojektien parissa.

Jos elämä kuluu niin, että elinvoima käytetään työhön, jota tehdään vain toimeentulon eikä kiinnostuksen takia, niin onhan se aika karua. Ihminen ei ehdi olla aloillaan ja tehdä sitä, mistä oikeasti pitää, jos se ei ole ammatti, josta kukaan maksaisi.

Ja ajatella heitäkin, jotka toteuttavat unelmaansa. Heidän on tehtävä hommat usein eräänlaisena sarjatuotantona, jotta rahaa kertyisi riittävästi, sen sijaan että voisi työstää hommia rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Saman huomannut. Sama hulluilu ulkonäön kanssa. Eilen seurasin koiria ulkoiluttavaa nuorta naista. Tuntui että se suoritti koiria ulkoiluttaessaankin.

Ihmiset ostaa tavaraa ja matkustaa ja etsii jotakin puuttuvaa palasta ja ovat jatkuvasti tyytymättömiä.

Lopulta ihminen on aika vähään tyytyväinen ja tulee pienellä toimeen. Ulkonäkö on vaan ulkoista ja rapistuu. Itse saan hyvän mielen kun kerään roskia ja saan hetken viettää vaikka lintuja katsellen.

Sä näet jonkun randomin naisen ulkoiluttamassa koiraa ja susta tuntuu, että se suoritti sitä koiran ulkoilutusta. Miten? Sä et yhtään tiedä, mitä se ihminen ajatteli oikeasti.