Mikä vaivaa ihmistä, jolla aina jotain vaivaa josta pitää tehdä numero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain meistä on taustalla loukkaantumisia tai perinnöllisiä vikoja (esim. vino selkä tms), jotka sitten aiheuttaa kaikenlaista kremppaa. Itsellä on nimenomaan tuota, että koko ajan jossain jotain, kun yhdestä vaivasta pääsee niin jo toinen tulee. Vaikkei mitään varsinaista tapaturmaa olisikaan. Mielelläni kyllä eläisin ilman näitä.

Kun on fyysisesti huono olo, niin on todella vaikea pysyä positiivisena. Ainakin itsellä nämä jutut haittaavat usein nukkumistakin.

Varmaan on kurjaa, mutta ei niitä tarvitse kaikille ihmisille olla kertomassa yksityiskohtaisesti.

Älä huoli en minä niistä sinulle kerro ja peitän ne viimeiseen asti. Anteeksi tämä ihottuma, tätä en saa tällä hetkellä peitettyä.

Tänä vuonna mulla on ollut

-migreeni useasti

-tenniskyynärpään oiretta

- polvikipu

- pitkittynyt selän lihasjumi joka vaati fysioterapiaa, hierontaa ja lopulta osteopaatin

-kuukautispäänsärkyä

-tikku jalkapohjassa joka ei lähtenyt pois

-äkillinen niskajumi

- pari flunssaa

Kaikista näistä kerroin töissä, sillä vaivat vaikuttaa työkykyyn. Harmi sulle, jos et jaksa kuunnella.

Mulla on ihan älyttömästi ongelmia terveyden kanssa ja itse ainakin koen, että joudun jatkuvasti kertomaan niistä, jotta ihmiset ymmärtävät miksi teen tai jätän tekemättä jotain. Vaivani kun ovat sellaisia, etteivät ne varsinaisesti näy ulospäin. En oleta, että ketään muuten kiinnostaa kremppani.

Olet varmaan mun viimeisin lääkäri.

Ymmärrän, että joistain sinänsä pienistäkin vaivoista pitää kertoa myös töissä työnantajalle ja kollegoille, jos krempat vaikuttaa työhön. Itse työnantajan ominaisuudessa en kuitenkaan tarvitse loputonta yksityiskohtaista vatvomista sairaslomalaiselta, lääkärin todistus riittää. Tämä eräs mieshenkilö jauhaa ja jossittelee puhelimessa todella pitkään eri vaivoista ja analysoi itseään ja tekee itselleen jotain täysin tuulesta temmattuja diagnooseja. Todella raskas tapaus. Voitte varmaan arvata, että hän on vuodessa yhteensä kuukausia saikulla ja syy on aina eri.

Ai mikä vaivaa? No ehkä ne vaivat vaivaa. On vaihtelevia kipuja aiheuttavia taustasairauksia, joita ei aina löydetä, tai siis tutkita, vaikka jopa kävisikin lääkärillä. Rasittavaahan se on voivottelua kuunnella, mutta mieti millaista sillä on. Se et sulla ei ole tiedossa että olisi "oikeaa syytä", ei tarkoita etteikö sellainen siellä olisi. Ja ei sullekkaan välttämättä ihan kaikkea ole haluttu kertoa. Terveisin Reumaraija

KIpukynnys voi olla tosi matala, joten ne vaivat tuntuvat isoilta ja vaikeilta selvitä.

Ainoalta tuntuva, toimiva keino, jolla saa myötätuntoa ja huomiota muilta. Fyysinen kipu on selkokielinen signaali, koska tunne-elämää ei kykene kuvailemaan.

Niihin kannattaa reagoida lyhyesti ja myötuntoisin sanoin esim. ikävää, kun sua sattuu ja sitten vaihtaa muihin aiheisiin. Se valitus voi loppua sitten siihen. Ratkaisukeskeinen palaute ei toimi yhtään.

Ja sitten on näitä, joilla on joku kestovalitusaihe, esim. sisäilmaongelmat. Ymmärrän kyllä, että ne on hankalia, mutta jos niistä pitää puhua aina ensimmäisenä, että millaisia oireita nyt taas mistäkin on tullut, niin jotain siinä on. Ihan sama, missä on ollut tai tehnyt, niin se juttu aina ekana. Aina ensimmäisenä. Mistähän tuokin johtuu.

Jollakin voi olla piilevä sairaus, joka ei näy kokeissa ja testeissä esim. reuma.

Isäni oli pari vuotta tuollainen luulotautinen ja joka toinen päivä jostakin kolotti ja jatkuvasti jotain häikkää ja juoksi lääkäristä toiseen ja kokeita tehtiin, kunnes joku lääkäri keksi ottaa kolmannen kerran borrelioosi-testin, joka oli lopulta positiivinen ja kun sai lääkkeet, vaivat katosi ja valitus loppui.

Ystävälläni on sama kierre ja lääkärit epäilevät sen johtuvan sairastuttaa koronan. Eikö noita pitkittyneitä koronapotilaita hoideta jokaisessa sairaalassa, jossa potilailla epämääräisiä oireita.

Eräs perheenjäseneni on tälläinen, kyllä se hänellä on huomion hakua ja sitä että hänellä ei ole elämässään oikein muuta sisältöä. Kyllä ne kivut, kolotukset, jumit ja muut oireilut on varmasti ihan oikeita, mutta hän ei ota mistään mitään vastuuta, ramppaa päivystyksessä ja sitten valittaa muille kun niin ja niin monta pääsi häntä ennen lääkärille, tai ei päässyt lääkärille ollenkaan vaan ainoastaan hoitajalle, tai kun lääkärillä ei ollut antaa mitään loitsua ja taikalääkkeitä millä nuo ongelmat poistuu, mutta hän itse ei ole valmis tekemään mitään terveytensä eteen, iso osa noista vaivoista on yksinkertaisesti liikkumattomuudesta + ruokavaliosta ja perushygienian laiminlyönnistä. Mielenterveysongelmiakin on mutta siihen häntä ei kiinnosta hakea apua. Muiden pitäisi vain voivotella hänen kanssaan kuinka rankkaa hänen elämänsä on ja kuinka terveydenhuollon ammattilaiset ei osaa mitään, voivotella hänen katkeraan loppuunsa asti.

Parempi mainita, niin työkaveritkin tietää ettei raskaiden nostelut onnistu. Nuoremmat hoitaa ne. Niinkuin minäkin hoidin 30v sitten.

N55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vähän semmonen juttu, että kun tapahtuu, ni sattuu kaikkee.

Tikkii, kipsii, lastaa, kaikkee.

Pisin tauko taitaa olla 6kk ilman mitään, lyhin pari viikkoa.

Jos elää nii ettei tee mitään nii mitään ei tapahukaan.

Kun alat tekee nii alkaa koliseen.

Sitte tulee toine kiekka kun entiset rupee kostautuu

Tarkoitin nyt ihmistä jolle ei ole sattunut mitään. Ei ole kipsiä, lastaa, kaikkee. Vaivat vaan tulee jostain. Ja häviää unohduksiin kun jotain uutta tulee.

Ap

Voin puhua vain omalta osaltani, mutta yksi syy voi olla se, että ei saa lääkäriaikaa/ ei tutkita kunnolla. Siitä ne ongelmat sitten alkavat vyöryä.

Mulla esim. on ollut useaankin kertaan jalkapöytä ja nilkka kipeä. Lääkärissä olen käynyt, mutta en joka vaivasta, kun siellä käsketään vain lepäämään/ liikkumaan enemmän, ja ottamaan buranaa. Vuosien päästä löytyi sitten röntgenissä vanhat murtumat. Lääkäri kun vain käski aiemmin syödä buranaa, eikä laittanut edes röntgeniin.

Niskat on jumissa joo, niin pahasti, että mulle on kehittynyt ns.pulsoiva tinnitus. Yleislääkärille ei saa aikaa, ja muusta syystä komtaktissa oleva erikoislääkäri ei noteeraa asiaa mitenkään. Sirdaludia pitäisi vetää kellon ympäri, mutta se väsyttää, eikä sovi yhteen toisen käyttämäni lääkkeen kanssa.

Nyt on polvi pas.ana. Kerran jo imettiin nestettä pois sieltä, eikä näytä auttavan. Ei ole kuvattu, yleislääkärille ei saa aikaa, erikoislääkäristä puhumattakaan. Yksityiselle ei ole rahaa mennä. Olen linkuttanut n.1.5kk. Polvituki valuu, ei pysy paikoillaan. Buranaa syön tähänkin. Kipu on levinnyt polven ylä-ja alapuolelle.

Olen menossa kolonoskopiaan. Yli kolme vuotta sitten oli ensimmäiset vaikeat oireet divertikuloosista, tulehdusarvot koholla ja kovat kivut. Kolme kertaa kävin lääkärissä, ei osattu diagnosoida, en saanut silloin lähetettä tähystykseen, ei kuvattu, ei mitään seurantaa. Erikoistuva otti ultran, titesi ettei vaikuta umpparin tulehduksesta, ja lähetettiin pecorionpussin kanssa kotiin. Kehotettiin menemään keliakiatestiin, mutta ei annettu siihen lähetettä, kun "se kuuluu peruster.huoltoon."

Kolme vuotta mahakipuja, ja taas päivystykseen, nyt olikin vanhempi lääkäri joka sanoi että selvä divertikuliitti, ja paksusuolessa on kyhmy. Antibiootit, syöpämarkkerit verestä ja lähete tähystykseen. Kolmen vuoden kipujen jälkeen vasta tutkitaan.

Joo, olen pitkällä saikulla, ihan muista syistä kuin näistä, on vielä näitäkin vakavampi sairaus. En enää vastaa ihmisille puhelimeen, enkä käy missään , koska olon koko ajan sairaana, eikä ole mitään muuta sanottavaa, kuin että olen kipeä. En voi käydä ulkona, en syödä juuri mitään, päivät toisensa jälkeen kipua.

Yksi kaveri on yhtä sairas, hän ymmärtää minua. Muut pitävät kai valittajana, "kun ei ole lastaa, kipsiä, eikä aina selkeää diagnoosiakaan*.