Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa nyt, masennuslääkitys, voiko kuormittava elämäntilanne oikeasti helpottua
21.05.2023 |
Lääkkeiden avulla? Pystyykö tunteen käsittelemään samalla? Vai tuleeko kaikesta tasapaksua mössöä ja kaikki jää käsittelemättä ja on edessä sitten kun lääkkeet lopettaa?
Olen ihan loppu tähän tosi kuormittavaan tilanteeseen joka on jatkunut KAUAN.
Tarvitsen apua itseni kanssa, mutta onko lääkitys väärä ratkaisu????
Tuleeko musta lapsilleni semmonen mössö, tasanen tunteeton iloton?
Vaikka ehkä sekin on parempi, kun nykynen itkuun purskahteleva ihmisraunio joka ei saa mitään aikaseksi. Paitsi pakolliset hommat.
Joka pahaa oloaan purkaa puhumalla jopa lapsilleen kun ei vaan enää pysty pitämää asioita sisällä.
Mä en tiedä mikä tässä olisi järkevää!!! Auttakaa nyt oikeesti.
Tää on taas tätä, etten pysty tekemään päätöksiä
Kommentit (59)
Itse olen syönyt vuodesta 2017 Brintellixiä. Olen kokeillut aikanaan essitalopramia (Cipralex) ja fluoksetiinia (Seronil). Mulla on myös ibs eli ärtynyt suoli, joka välillä haitannut todella pahasti esim. nukkumista.
Brintellix on sopinut todella hyvin. Olen ns. herkkä ja rasittavaan vatvomiseen ja märehtimiseen taipuvainen tyyppi. Ilman Brintellixiä tuskin olisin valmistunut ja päässyt työelämään ja pärjännyt siellä vielä näin hyvin. Lääkkeet ei muuta persoonallisuutta, vaan ainakin omalla kohdalla helpottaa ja tietyllä tavalla "normalisoi" suhtautumista elämään ja välillä hankaliin asioihin, joita tulee eteen. Myös mahani on rauhoittunut.
Ihan samalla tavalla hauskat asiat naurattaa ja ikävät itkettää, mutta en ole niin ns. yliherkkä ja jää märehtimään asioita, kuin masentuneena. On helpompi mennä eteenpäin, selvittää asiat heti ja olen rohkeampi ja luottavaisempi sekä itseäni että maailmaa kohtaan.
Minulla siis kuormittavaan elämäntilanteeseen sopiva lääke antoi selkeän avun. Toki aloitusoireet olivat ensimmäiset pari viikkoa tympeät, mutta ne menivät ohi ja aloin saada asioita aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä minä annan lääkkeelle mahdollisuuden. Kiitos teille kommenteistanne.
Jospa sen avulla selviäisin eteenpäin vähän tasasempaa tietä ja kestäisin paremmin tielle tulevat iskut ja kuopat. Ja niitä on luvassa!!
Ei tule tasapaksua mössöä pelkän normaalin masennuslääkityksen johdosta. Ne ei poista tunteita.
Muu lääkitys yhteisvaikutuksena, tai keskivertoa korkeampi annostus voi vaikuttaa tunteiden kokemiseen enemmän.
Voivat aiheuttaa pysyviä haittoja, kuten seksuaalivaurioita.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuota haen mitä joku kirjoitti, pois pääsyä sieltä tunteiden pohjamudista mikä ei edistä minua mihinkään. Kun se pahin terä olisi pois, ja säilyisin toimintakykyisenä tunteista huolimatta, ehkä se edistäisi minua oikeasti eteenpäin tässä elämässä.
Masennuslääkitys toimi minulla juuri näin. Sain takaisin toimintakykyni ja energiani, siksi pystyin ratkaisemaan ongelmia ja masennuksen vuoksi täysin pysähtynyt elämäni pääsi etenemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tällä hetkellä seksuaalivauriot ei kiinnosta pätkääkään. Hyvä vaan jos tulisi. Koska edessä on yksinäinen tulevaisuus.
Olen nyt nelikymppisenä harrastanut niitä hommia elämäni viimeisen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuota haen mitä joku kirjoitti, pois pääsyä sieltä tunteiden pohjamudista mikä ei edistä minua mihinkään. Kun se pahin terä olisi pois, ja säilyisin toimintakykyisenä tunteista huolimatta, ehkä se edistäisi minua oikeasti eteenpäin tässä elämässä.
Masennuslääkitys toimi minulla juuri näin. Sain takaisin toimintakykyni ja energiani, siksi pystyin ratkaisemaan ongelmia ja masennuksen vuoksi täysin pysähtynyt elämäni pääsi etenemään.
Hienoa kuulla! Toivotaan, että toimisi minulla samoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeet paisuttavat sinusta lihavan ja tämän jälkeen masentuu lisää. Vaadi keskusteluapua. Siihen sinulla on oikeus!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Voivat aiheuttaa pysyviä haittoja, kuten seksuaalivaurioita.
Totta. PSSD:sta on vasta viime vuosina alettu puhumaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tällä hetkellä seksuaalivauriot ei kiinnosta pätkääkään. Hyvä vaan jos tulisi. Koska edessä on yksinäinen tulevaisuus.
Olen nyt nelikymppisenä harrastanut niitä hommia elämäni viimeisen kerran.
Se leikkaa ihmisyydestä osan pois ja koskee koko seksuaalisuutta. Voi tulla tunnottomuutta eikä orgasmi enää onnistu.
Mä olin 16 vuotta parisuhteessa. Sain kerran yhdynnässä. Ja ehkä maks.5 kertaa muuten. Että, eipä kauheesti menetä. Toki, yksin onnistuu kyllä.
Mielummin menetän alapään kun yläpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa nyt käydä kaikkia vastauksia lävitse, mutta ehkäpä alkuperäinen kirjoittaja ne itse käy.
Sanon sen, että älä ikinä puhu omista ongelmista lapsillesi. Se aiheuttaa heissä turvattomuuden tunnetta ja myöhäisemmässä elämänvaiheessaan traumoja. Jos sinun täytyy syödä lääkkeitä voidaksesi olla puhumatta heille mitään, tee näin. Kaikkein tärkeintä on, että he selviävät lapsuudestaan ilman aikuisen aiheuttamaa painolastia.
Mielialalääkkeitä syödään vain jonkin aikaa, mieluummin vähemmän kuin enemmän. Niiden käyttö tulee siis lopettaa ja se päätös tulee tehdä jo siinä vaiheessa, kun ne aloittaa.
Lääkkeet turruttavat tunteita ja tunteiden käsittely siirtyy. Voit puhua niistä lääkityksen turvin, mutta tunteet tulevat, kun lääkkeen lopetat. Omalla kohdalla itkin viikkoja päivittäin ja itkin myös sitä elämään, jonka jätin elämättä lääkkeiden takia: sen takia, etten tuntetunut tunteita enkä tarvetta tehdä asioita, kuten tavata tärkeitä, läheisiä ihmisiä. Kun lopetin lääkkeet, olivat jotkut jo siirtyneet sen rajan taakse, jonka taakse ei enää mitään jutella.
Kokemus on omakohtainen. En voi tietää miten sinä tulisit kokemaan asiat, minä koin ne näin. Jos tällä tietämyksellä olisin sen tien haarassa, jossa tulisi päätös tehdä mielialalääkkeiden käytön suhteen, olisi päätös erilainen, mutta minulla ei ole lapsia, joita aina tulee kaikin keinoin suojella.
Voimia elämään ja sen koitoksiin.
Ei se sipralexi saa vaimoos unohtaa et hakkasit ja petit sua se ei kiinnosta ei ennen eikä jälkeen lääkityksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voivat aiheuttaa pysyviä haittoja, kuten seksuaalivaurioita.
Jaa, että paneminen on tärkeämpää kuin ettei joka päivä halua vetää ranteita auki tai hypätä partsilta?!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kun en paljoa lääkkeitä tunne.
Eräs tuttava aloitti lääkkeet parikymppisenä ja nelikymppisenä oli jo useita tasaavia ja neurolepteja päivittäin. Lisäksi tarvittaessa otettavat unilääkkeet ja ahdistuslääkkeet. Aloitti, kun oli vaikea elämäntilanne miehen lähtiessä ja jättäessä tuttavan yksin lapsen kanssa. Oli siinä muutakin, mutta aluksi lääkkeiden piti olla väliaikaisesta käytössä.
Oli ajoittain työkuntoinen, mutta lopetettuaan lääkkeet meni täysin työkyvyttömäksi. Nyt iskenyt kaikki nuoruuden muistot mieleen ja samalla suru kaikista lähteneistä ja haikeista luopumisista.
Elää ahdistuksen keskellä, ja käsittelee vanhoja asioita.
Mahtaako olla yleistäkin?
Noin sen kuuluukin mennä. Muutama vuosi käsittelee ja olet entistä ehompi. Mikä parasta ei ikinä ole enää vaaraa sairastua mielen sairauksiin uudestaan. Lääkkeillä voi vain lykätä asioiden aitoa käsittelyä ja toipumista, mutta joskus se on pakko tehdä ja se kipu lamaa pitkäksi aikaa, mutta kun se loppuu se ei tule enää ikinä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 16 vuotta parisuhteessa. Sain kerran yhdynnässä. Ja ehkä maks.5 kertaa muuten. Että, eipä kauheesti menetä. Toki, yksin onnistuu kyllä.
Mielummin menetän alapään kun yläpään.
Ehkä mielummin kannattaisi terapiassa miettiä, mikä sai sinut kuudeksitoista vuodeksi parisuhteeseen, joka ei ollut seksuaalisesti tyydyttävä. Kuulostaa jotenkin siltä, ettei se tyydyttänyt sinua muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 16 vuotta parisuhteessa. Sain kerran yhdynnässä. Ja ehkä maks.5 kertaa muuten. Että, eipä kauheesti menetä. Toki, yksin onnistuu kyllä.
Mielummin menetän alapään kun yläpään.
Se, että olet saanut huonoa seksiä, ei ole syy laittaa koko seksuaalisuutta romukoppaan. Miksi harrastit huonoa seksiä vuosi vuoden perään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivat aiheuttaa pysyviä haittoja, kuten seksuaalivaurioita.
Jaa, että paneminen on tärkeämpää kuin ettei joka päivä halua vetää ranteita auki tai hypätä partsilta?!
Se seksuaalisuus (ei siis pelkkä seksi) on tärkeää juuri elämänlaadun ylläpitämisessä.
Itselläni kuormittavassa tilanteessa nousee ahdistus, joka lamaa. Siihen paras apu keskustelu. Lääke yksistään ei tehoa. Eikä muuten auta masennukseenkaan, jos sille on selkeä käytännön syy. Eri asia, jos masentaa "muuten vain" tai historian vuoksi.