Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä joka ei saa omiinsa/lastensa kuviin yhtään tykkäystä
20.05.2023 |
Instagramissa/tai Facebookissa?
Joskus itse Tykkäilee kuvistaan?
On kuitenkin 100 kaveria?
Kuitenkin jos hän tekee tarinoita, niillä näkyy jopa 50 lukijaa? Eli on seuraajia, muttei tykkääjiä?
Kommentit (24)
Algoritmi on shadow bännänyt hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ei ihan oikeesti tunne ketään. Ne facebook-kaverit voi olla jotain tutuntuttuja, vanhoja opiskelukavereita, koulukavereita, jopa tuntemattomia, jotka ei häntä muistakaan.. Ja siksi ei halua tykätä.
Ajattelen, että kannattaa hakea iloa ja täyttymystä elämään muusta kuin sometykkäyksistä.
En mä tykkää edes parhaiden kavereiden tarinoista, ellei ne oo jotenkin erikoisen hyviä tai kiinnostavia. Enkä kyttää, että kuka tykkää mun tarinoista.
Ainiin, mutta ethän sä itsestäsi puhunutkaan.
Tällaisen naisen tiedän. En tunne mutta on kaunis, sosiaalinen, energinen ja ainakin omien sanojensa mukaan empaattinen. Tykkäyksiä 0-4 max sama mikä kuva.
Mitä nämä tykkäykset ovat, jotka aiheuttaa vain pahaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että kannattaa hakea iloa ja täyttymystä elämään muusta kuin sometykkäyksistä.
En mä tykkää edes parhaiden kavereiden tarinoista, ellei ne oo jotenkin erikoisen hyviä tai kiinnostavia. Enkä kyttää, että kuka tykkää mun tarinoista.
Ainiin, mutta ethän sä itsestäsi puhunutkaan.
Se vaan pistää silmään. Yleensä lapsiperheillä, Facebookissa kummit, tätit, sukulaiset, kaverit jne. kommentoi, mutta heillä ei koskaan kukaan.
Tulee paha mieli, kun lapsi seisoo vaikka ruusu kädessä koulun portilla "eka luokka taputeltu" ja 0 tykkäystä.
Toinen jolla vastaava kuva, saa 100 tykkäystä ja "ihana mussukka" tekstejä, sydämiä ja ruusuja..
Se vaan pistää jotenkin merkille, kun on lapsia.
Jos teette youtube videoita, montako viikkoa teidän videot seisoo nollalla näyttökerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan käy tykkäämässä lasten kuvista somessa, koska en halua rohkaista ketään julkaisemaan kuvia lapsistaan. Lasten kuvat jakoon vain yksityisesti, ei facebookissa tai instassa. Lapsia pitää suojella ja heidän yksityisyyttään varjella. He eivät ole vanhempiensa jatke.
Minä en edes katso kenenkään tarinoita, ei niin paljoa kiinnosta. Joskus selailen Facea/Instaa ja satunnaisesti tykkäilen kuvista, videoita en jaksa katsoa. On muutakin elämää kuin some.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänkin ihmettelen, mikä vaivaa ihmistä joka kyttää tällaisia asioita.
Harva käyttää enää aktiivisesti facebookia , siksi pöivityksiä ei välttämättä huomaa kun mainoksia ja muidenkin facekavereiden päivityksiä on ruutu täynnä jää osa väistämättä näkemättä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vahtaa toisten someprofiileja. En ainakaan siinä mielessä, että kyttäisin tykkäysten määrää.
Minusta olisi ihan hyvä, jos ne tykkäykset poistettaisiin. Onko siellä jokin kilpailu, kuka saa eniten tykkäyksiä, vai onko se tykkäysten määrä osoitus siitä että se kuva tai mikä nyt onkaan julkaisuna olis erityisen hyvä, jos siinä on sata tykkäystä?
Ootko sinä siellä kyttäämässä, että hähä häää, toikin ihminen, se on niin olevinaan, mutta yhtään tykkäystä se ei kuviinsa saa.
En mitään. Miksi minun pitäisi ajatella jotain tykkäysten määrästä. Siksi toisekseen ne tyypit, joiden toimintaa minä seuraan, niin he kyllä saavat tykkäyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tämmönen 😊 tykkään kuvata mun päiviä, lapsiani ja itseäni. Tulee hyvä mieli, kun saa iloisia kuvia facebookkiin 😊 tiedän etten saa yhtään tykkäystä, tai just ehkä 1-3. Mutta ei se haittaa, ajattelen että vika on niissä "kavereissa"
Mullakin voi olla helposti 100-200 kaveria/seuraajaa, mutta ei kavereita. Tunnen heidät, mutta he ikään kuin ohittaa minut aina.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin ihmettelen, mikä vaivaa ihmistä joka kyttää tällaisia asioita.
Tämä. En ole koskaan katsonut kenenkään päivitysten tykkäyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että kannattaa hakea iloa ja täyttymystä elämään muusta kuin sometykkäyksistä.
En mä tykkää edes parhaiden kavereiden tarinoista, ellei ne oo jotenkin erikoisen hyviä tai kiinnostavia. Enkä kyttää, että kuka tykkää mun tarinoista.
Ainiin, mutta ethän sä itsestäsi puhunutkaan.
Se vaan pistää silmään. Yleensä lapsiperheillä, Facebookissa kummit, tätit, sukulaiset, kaverit jne. kommentoi, mutta heillä ei koskaan kukaan.
Tulee paha mieli, kun lapsi seisoo vaikka ruusu kädessä koulun portilla "eka luokka taputeltu" ja 0 tykkäystä.
Toinen jolla vastaava kuva, saa 100 tykkäystä ja "ihana mussukka" tekstejä, sydämiä ja ruusuja..
Se vaan pistää jotenkin merkille, kun on lapsia.
No juhlikaa sitä merkkipaalua keskenänne. Ei siitä kannata tehdä mitään somespektaakkelia! Se sun muksun koulun päätös ei ole muille niin iso asia, eikä sen tarvitse ollakaan. En tajua, miksi ylipäätään koko lapsen elämä pitää panna someen näytille.
Ja vertailusta nyt ei muuta seuraa ku paha mieli.
Jotain rajaa nyt.
Niin joo ja jatkan, mä oon ollut aina, lapsesta asti yksinäinen. Sama näyttää periytyvän. Eli omatkin lapset 3 kappaletta on yksinäisiä. Mutta se ei haittaa, meillä on seuraa toisistamme :)
Tottakai se joskus kirpaisee, kun lapsi kysyy, miks kaveri saa tykkäyksiä mutta hän ei yhtään.. Mutta olen sanonut, ettei semmoisilla ole mitään väliä.
Meillä ei oo sukulaisia, kavereita, isovanhempia jne. mutta parempi yksinään, kun negatiivisrssa seurassa.
Ketä kiinnostaa? Surullista, jos itsetunto on jostain peukutuksista kiinni. Jokainen voi ihan rauhassa omaksi ja perheen iloksi laitella mitä kuvia haluaa, ei tarkoita, että niitä tarvisi kommentoida tai peukuttaa.
Some on vaan some.
Kateus?