Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan laittanu (isoja) lapsia asumaan isälleen?
20.05.2023 |
Tavannut itse niitä vaan harvakselleen?
Tuntuu, että tarvitsisin itselleni aikaa toipumiseen.
Niin että vastuu lapsista isällä. Siellä niiden on muutenki parempi. Omakotitalossa ja isällä talous parempi. Mä oon niin rikki, että olen tosi huono äiti just nyt. En jaksa. Päästän sammakoita suustani lapsille.
Enkä aina pysty sensuroimaan puheitani. Olen pahasti loukattu ja satutettu. Vuosia huonosti kohdeltu.
En kestä sitä, että lapset näkee mut tässä kunnossa ja joutuvat kannattelemaan mua huonoimpina hetkinä. Mikä se semmonen äiti on? Ei ainakaan turvallinen aikuinen.
Voisin mennä vaikka toiseen työhän ja tasapainottaa talouttani. Nuolla haavojani ja kerätä itseni.
Lapset vois sitte palata olemaan luonani enemmän, vaikka puolen vuoden päästä. Ja jos eivät sitte enää halua, niin jääköön sitte isälleen.
Kommentit (29)
Minä jätin isot lapset isälleen kun tuli ero. Paloin loppuun ja minun piti hoitaa itseni kuntoon. Tapasin 2-4 kertaa viikossa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasta tuupata lapset heitä kaltoin kohdelleelle isälle, jos itseä väsyttää.
Tutulla eropariskunnalla teinit menivät isälleen. Myöhemmin tytär muutti äitinsä luo, koska äiti oli löperömpi. Äidille oli kehittynyt alkoholiongelma, ja tytär alkoi voida huonosti, ja muuttikin sitten poikakaverinsa luo.
Miksi nyt?
miksi ei aiemmin?
Lapset eivät saa olla pelinappuloitanne.
Ei mua väsytä. Enkä ole lapsiin loppu. Mä olen vaan totaalisen rikki sisältä. En saa mitään aikaiseksi. Pahimmillaan ahdistaa mennä ruokakauppaan, enkä mene.
Kyllä täällä kuitenkin aina on lapsille ruokaa ja perushommat hoituu. Koti on suht siisti ja on puhtaita vaatteita. Harrastuksiin kuskataan.
Mutta mä romahtelen itkemään. Puran liikaa tilannetta lapsille. En tietenkään kaikkea. Mutta varmaan niitä jo rasittaa puhua mitään tästä tilanteesta. Mä en halua että ne näkee mua tämmösenä. Enkä pysty pysyttelemään jatkuvasti kasassa niiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mua väsytä. Enkä ole lapsiin loppu. Mä olen vaan totaalisen rikki sisältä. En saa mitään aikaiseksi. Pahimmillaan ahdistaa mennä ruokakauppaan, enkä mene.
Kyllä täällä kuitenkin aina on lapsille ruokaa ja perushommat hoituu. Koti on suht siisti ja on puhtaita vaatteita. Harrastuksiin kuskataan.Mutta mä romahtelen itkemään. Puran liikaa tilannetta lapsille. En tietenkään kaikkea. Mutta varmaan niitä jo rasittaa puhua mitään tästä tilanteesta. Mä en halua että ne näkee mua tämmösenä. Enkä pysty pysyttelemään jatkuvasti kasassa niiden edessä.
Miksi valehtelet? Kaikki mitä kirjoitat tuon jälkeen, on merkki siitä, että olet väsynyt eli uupunut. Mutta et silti pysty kontrolloimaan elämää, vaan lapset näkevät sinut sellaisena kuin olet ja sillä hyvä.
Mutta ei niiden tarvitsis nähdä. Jos olisivat isällään. Varmaan jaksaisin tsempata sitten ne hetket, esim. Joka toisen vkonlopun kun olisivat täällä. Rahaakin säästyisi ja voitais tehdäkki jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs hyvin läheinen ystäväni (mies) on lapsiensa lähivanhempi. - On hämmästyttävää miten hänen lähivanhemman rooliinsa suhtauduttu toisinaan.
- Olemme siis hämmästeleet sitä molemmat joitain kertoja. Siinä kun korostuu se, että se tunnutaan edelleen arvioivan paljossa lapsien äidin kautta. Hän on joko suuri ja ihailtu sankari, joka on ollut valmis luopumaan paljossa omasta urastaan ja elämästään (ihme kyllä on kuitenkin vielä hengissä) ja kaiketa muusta kun elää ja on lapsiensa rinnalla lähivanhempana, lasten äitin ollessa se, joka jätti aikanaan perheen yhteisen kodin.
Tai sittenystäväni on joillekin reppana ja luuseri jota säälitään, että miten kummassa kukaan nainen on voinut olla niin julma, että on jättänyt lapsensa miehen luo asumaan ja elämään. Kyllä tuollaisen naisen on täytynyt tai täytyy olla oikea ihmispeto miestä ja toki myös lapsiaan kohtaan.
Paljoa ei ole auttanut se, että hän os useita kertoja jaksanut kertoa, että ihan ovat hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä lapsiensa äidin kanssa mutta heidän elämäntilanteessa nyt vain oli parempi, että lasten äiti muutti pois ja hän jäi lapsien lähivanhemmaksi.
Meitä kummastuttaa tämä onneksi vähenemään päin tämä jonkin asteinen mustavalkoisuus. Sen sijaan, että aateltaisiin, että kyllä lapsien voi olla ihan yhtä hyväja luonteva olla ja jatkaa eloaan isänsä luona kuin äitinsä luona. Kuten heidän tapauksessa kun se on juuri niin on. Mutta on myös onni, että lapsien äiti on ihan kunnon kansalainen ja täyspäinen ihminen vaikka heille aikanaan tulikin ero ja lähivanhemapana jatkoi isä eikä lasten äiti
Uskovainen mies
Kasva aikuiseksi ja ota vastuu. Et sinä yksin voi päättää tällaista asiaa. Siinä on sekä exä että lapsetkin mukana halusit tai et. Tuollainen ulina ei auta ketään.